Klassista liberalismia

Vaihtoehtohistoriaa: Toinen maailmansota (1/2)

2012-03-02T17:19:00.001+02:00

"Jos Saksan ja Venäjän välillä nyt syntyy sota, voi se olla eduksi koko maailmalle. Saksa on ainoa valtio, joka tätä nykyä pystyy lyömään Venäjän tai ainakin huomattavasti sitä heikentämään, eikä liene maailmalle vahingoksi, vaikka Saksakin siinä leikissä heikkenisi."

Risto Ryti

Suomen entinen presidentti Risto Ryti uskoi toisen maailmansodan aikana Saksan lyövän Neuvostoliiton, mutta myös länsiliittoutuneiden lyövän Saksan onnistuneen operaatio Barbarossan jälkeen. Tämä olisi tarkoittanut kahden diktatuurin tuhoutumista yhden sijaan, mikä olisi pelastanut Itä-Euroopan kommunistidiktatuurilta ja estänyt kylmän sodan syttymisen. Akselivaltojen voittoa on spekuloitu vaihtoehtohistoriassa kyllästymiseen asti, joten ajattelin kokeilla tuoretta näkökulmaa tältä pohjalta. Sen sijaan että Hitler olisi jauhettu tappioon kahden rintaman sodassa, mitä jos itärintamalla olisivat sotatoimet menneet putkeen mutta liittoutuneet olisivat iskeneet onnistuneesti Saksaa vastaan lännessä, valloittaen näin Berliiniin samalla kun puna-armeija kärsii hätää jossain Moskovan takana? Näin Neuvostoliitto ei olisi saanut Itä-Eurooppaa etupiiriinsä, eivätkä sen voimavarat olisi riittäneet lännelle uhoamiseen. Ilman selvää uhkaa idästä myös länsi olisi luopunut sotavarustelusta ja Yhdysvallat olisivat todennäköisesti palanneet eristäytymispolitiikkaansa. Kirjoitus osoittautui yllättävän pitkäksi, mutta mielenkiintoiseksi kirjoittaa. Ensimmäinen osa käsittelee itse sotaa ja toinen taas sodanjälkeistä maailmaa. Bloggerin kuvaohjelma bugaa pahemman kerran, joten muokkaamani tyylikkäät Paint-kartat eivät päässeet kuvina mukaan. Laitan ne linkkeinä paikoille joissa niiden kuului olla, joten niitä voi onneksi ihastella välilehdissä.

Sota

Oletetaan siis natsi-Saksan parempi onnistuminen itärintamalla. Jotenkin mystisesti Saksa onnistuu vuoden -41aikana valloittamaan Pietarin ja Moskovan, ehkä välttämällä joukkojen siirtelyn rintamalla ja keskittymällä Neuvostoliiton pääkaupunkiin. Neuvostoliitto saa aikaan jonkinlaisia vastaiskuja, mutta Pietarista vapautuneet joukot ja saksalaisten sotilaiden parempi talvivarustus estävät massiiviset perääntymiset. Suomi pitää päänsä aivan kuten oikeasti tekikin, eikä lähde katkomaan Muurmannin rataa tai hyökkää Pietariin. Vuonna -42 Saksa tekee invaasion Ukrainaan ja etenee hieman pitemmälle mitä oikeasti. Hitler ei sekoile ja päätä valloittaa sekä Kaukasiaa että Volgaa samaan aikaan, vaan varmistaa ensin Stalingradin alueen piirittämällä kaupungin ja luottamalla tarvittaessa taktiseen perääntymiseen. Koska Saksan kuudes armeija ei ole motissa Stalingradissa, Kaukasiaan voidaan edetä rauhassa. Kaspianmeri ja Grozny saavutetaan syksyllä, ja onnistunut ilmahyökkäys Bakuun saa aikaan merkittäviä tuhoja Neuvostoliiton öljyntuotannolle. Vuoden -42 lopulla Saksan itärintama on hyvällä mallilla, ja talvi voidaan viettää vankoilla puolustuspaikoilla odotellen kevättä. Kartta 1.

Afrikan tilanteeseen Saksan parempi onni itärintamalla ei vaikuta mitenkään, vaan Rommel joutuu vetäytymään kovalla vauhdilla pitkin talvea. Kevääseen -43 mennessä Pohjois-Afrikka on liittoutuneiden käsissä, ja Stalin vaatii entistä kiihkeämmin toisen rintaman tuomista sotaan. Tämä ei ole mahdollista Ranskan osalta ainakaan vuoteen, joten Churchill ja Roosevelt sopivat Sisilian valtaamisesta vuoden -43 aikana. Stalinia tämä tuskin lohduttaa yhtään, sillä kevään myötä Saksa aloittaa uuden hyökkäysaallon Kaukasiaan ja etenee Bakuun asti. Koska Neuvostoliitto ei saa uutta miesvoimaa takaisinvaltaamilta alueiltaan vuoden -43 aikana kuten oikeasti kävi, on puna-armeija huonommassa asemassa mitä se oikeasti oli. Tästä huolimatta se tarjoaa vielä vastusta. Saksa etenee Astrakaniin, ja saavuttaa näin toisen kaupungin Astrakan-Arkangelin tavoitteestaan. Myös Saratov saavutetaan, mutta pitkät välimatkat vaikeuttavat Saksan huoltoa. Partisaanit ovat kasvava ongelma, ja Saksa ohjaa lisää resursseja armeijalta paikallishallinnolleen mm. ihmisoikeusrikkomuksiaan varten. Koska joukot ovat pääosin etelässä, eteneminen jää Ural-joen varrelle eikä pohjoisessa tapahdu suuria muutoksia. Sen sijaan liittoutuneet tekevät maihinnousun Italiaan, minkä johdosta sotaan kyllästynyt hallitus erottaa Mussolinin. Teheranin konferenssi järjestetään kriisiytyneissä tunnelmissa, koska Saksan etenemistä ei oltu saatu pysäytettyä idässä vaan korkeintaan hidastettua. Länsiliittoutuneet lupasivat Stalinille maihinnousun Ranskaan helpottaakseen tilannetta, mutta vasta vuonna -44.

Vuoden -44 kevät alkaa Neuvostoliiton vastahyökkäyksellä, joka saakin aikaan pientä perääntymistä Saksan linjoilla. Huolto-ongelmat ovat tehneet tehtävänsä, eikä Saksa saa aikaan massiivista läpimurtoa. Liittoutuneiden eteneminen Italiassa aina Roomaan pakottaa myös Saksan siirtämään lisää joukkoja etelään. Länsiliittoutuneet työstävät suunnitelmaa suorittaakseen maihinnousun Normandiaan, ja lopulta toteuttavat suunnitelman kesäkuussa. Maihinnousu osoittautuu menestykseksi ja yllättää Saksan sodanjohdon täysin. Operaatio Dragoon toteutetaan elokuussa nousemalla Etelä-Ranskaan, lisäten länsirintaman painetta ja ajaen Saksan kahden rintaman sotaan. Myös Italiassa tapahtuu etenemistä joukkojen edetessä Roomasta aina Firenzeen asti. Talven saapuessa Saksa iskee takaisin Ranskaan, mutta satamakaupunkien kautta tuodut uudet joukot pystyvät pitämään liittoutuneiden asemat ilman suuria tappioita. Neuvostoliitto vastaa talvella massiivisella vastaiskulla, mikä vaikeuttaa Saksan asemaa entisestään. Talvi -44-45 osoittautuu hankalaksi Saksalle huolto-ongelmien pahentuessa entisestään. Vuodesta -45 tulee ratkaiseva sodan kannalta.

Sekä Saksa että Neuvostoliitto ovat päättäneet ratkaista idän pattitilanteen. Keväällä Stalin pystyy viimein hyödyntämään Hitlerin joukkojen kärsimiä huolto-ongelmia ja kaivamiaan puolustuksia, kun Saksa yrittää ohjata joukkojaan Ural-jokea pitkin pohjoiseen. Kurskin taistelua vastaavassa tilanteessa Saksa kokee merkittäviä tappioita, ja joutuu kesän taisteluiden aikana perääntymään Astrakaniin. Massiivinen vastaisku Don-joen varrelta, noin sata kilometriä Stalingradista länteen säikäyttää Saksan perinpohjin uhaten jättää suuren määrän joukkoja mottiin itään. Saksa joutuu siirtämään lisää voimiaan takaisin Stalingradin seuduille, mikä antaa Neuvostoliitolle mahdollisuuden jatkaa etenemistään Volgalle asti syksyn ja talven aikana. Länsirintamalla taistelu Saksaa vastaan on kiivasta, mutta liittoutuneet onnistuvat pitämään asemansa Lounais-Ranskassa. Elokuussa Yhdysvallat pudottavat atomipommit Japaniin saaden maan antautumaan, mikä aiheuttaa syvää järkytystä Saksan johdossa. Neuvostoliiton voimakas vastarinta talvella saa monet epäilemään Saksassa, että sotaa ei ehkä voitetakaan ajoissa.

Vuosi -46 alkaa jälleen Saksan hyökkäyksellä itään Volgan suunnalla. Neuvostoliitto vetäytyy tehden vastarintaa, mutta uusi isku Don-joella saa saksalaisiin vipinää ja kääntää taistelun Neuvostoliiton puolelle. Vetäytyminen Kaukasukselta pohjoiseen alkaa kovalla vauhdilla, sillä motituksen uhka on todellinen (Kartta 2). Liittoutuneiden ilmaherruus lännessä on ajanut Saksan ilmavoimat ahtaalle, ja Neuvostoliitto saa mahdollisuuden hyödyntää tehokkaasti omia koneitaan taistelussa. Samalla kun Saksa ja Neuvostoliitto taistelevat verissä päin itärintaman herruudesta, länsivallat ovat aloittaneet todenteolla siirtämään joukkojaan Ranskaan. Japani on lyöty ja miehiä on saatavilla, eikä Saksa kykene kääntämään sotaonneaan lännessä. Liittoutuneista ei päästä eroon, ja kesällä länsivallat etenevät kohti Etelä-Ranskaa tavoitteenaan yhdistää kaksi rintamaa (Kartta 3).Tässä onnistutaan hyvin, ja talveen mennessä yhteinen rintama on saatu kulkemaan Loiren joen kautta. Talven aikana Saksa siirtää paljon kalustoa Krimin niemimaan kautta pois Kaukasukselta, pelätessään Neuvostoliiton hyökkäystä.

Vuonna -47 länsiliittoutuneet ottavat tavoitteeksi rintaman saamisen Sveitsin rajalle. Neuvostoliitto tavoittelee Saksan joukkojen yhteyksien katkaisemista Rostovin valtauksella. Saksan rintama rakoilee itärintamalla myös keskellä sekä pohjoisessa, mikä ei lupaa hyvää akselivalloille. Kevät alkaa Neuvostoliiton suurhyökkäyksellä, mikä aiheuttaa paniikin Kaukasuksella sekä Volgan varrella olevissa joukoissa. Rostov saadaan ihmeen kaupalla pidettyä, mutta kapea maalinkki on helppo saalis liittoutuneiden ilmavoimille. Käytännössä itään jääneet joukot ovat motissa, sillä evakuoiminen Mustanmeren sekä Krimin niemimaan kautta ei ole tarpeeksi nopeaa ja kapen maalinkin vuoksi huolto on suuressa kriisissä. Saksan joukot ajetaan pois Stalingradista sekä Volgalta kohti länttä. Syksyllä saksalaiset on ajettu Asovanmeren rannalle, missä käydään epätoivoisia puolustustaisteluita (Kartta 4). Käytännössä Saksan itärintama on heikentynyt miljoonalla sotilaalla, mikä tarkoittaa puolustuksen selvää ohenemista. Talveen mennessä Pariisi vapautetaan, länsivallat saavuttavat Sveitsin rajat ja ovat edenneet melkein koko Ranskan alueelle. Churchillin toivoma maihinnousu Kreikkaan suoritetaan onnistuneesti. Tässä vaiheessa Suomi ryhtyy tosissaan, mutta äärimmäisen salaisesti neuvottelemaan rauhasta niin länsiliittoutuneiden kuin Neuvostoliiton kanssa. Saksalaiset saadaan talven aikana ajettua Moskovan ympäriltä, mikä jättää kaupunkiin lukuisia sotilaita mottiin. Hitler harjoittaa Moskovassa samaa taktiikkaa mitä oikeasti Stalingradissa, eli perääntymistä ei suvaita. Tämä vähentää lisää joukkoja rintamalta. Suomi lupaa liittoutuneille Itä-Karjalan palauttamista Neuvostoliitolle, jos se saa pitää Tarton sopimuksen rajat. Kartta 5.

Vuosi -48 alkaa hirveissä merkeissä Saksalle. Rintamat ovat romahtaneet jokaisessa suunnassa, ja länsiliittoutuneet kolkuttelevat jo kotimaan porteilla. Saksan viimeinen vastahyökkäys länsirintamalla torjutaan, ja Neuvostoliiton suurhyökkäys hajottaa idässä lukuisia Saksan veteraanijoukkoja. Tämä heikentää voimakkaasti Saksan mahdollisuuksia lähettää joukkoja länteen, mikä avaa liittoutuneille mahdollisuuden edetä Belgian lisäksi suoraan Saksan ydinmaille. Kesän aikana Saksan puolustus romahtaa, eikä liittoutuneiden jyräämistä estä mikään. Bulgaria vaihtaa puolia läntisten joukkojen saapuessa maahan, ja myös Romania epäröi suuresti puna-armeijan pelossa. Jugoslavian partisaanit saavat merkittäviä voittoja toimiessaan yhteistyössä länsivoimien kanssa. Kesän aikana Eisenhowerin ja Montgomeryn joukot etenivät vauhdilla Saksan sisämaahan, ja Stalin ajaa saksalaisia pois Neuvostoliiton alueilta. Saksan pääpuolustus oli idässä, mikä oli pääsyynä Keski- ja Länsi-Euroopan romahtamiseen. Vuoden loppua kohden Saksa ei saa hidastettua länsiliittoutuneiden etenmistä, vaan Yhdysvaltalaiset joukot saavuttavat Berliinin joulukuussa (Kartta 6). Hitler tekee itsemurhan, ja Romania sekä Unkari antautuvat. Suomi saa neuvoteltua itselleen Tarton rauhan rajat. Vuodenvaihteen aikana Saksan sodanjohto allekirjoittaa antautumissopimuksen, ja toinen maailmansota päättyy. Vuosi 1949 alkoi rauhalla ja tuhoutuneella Euroopalla.

Sosiaaliliberaaliin siirtymisen hahmottelua

2012-02-28T18:33:00.000+02:00

Kuten aikaisemmin argumentoin, kukaan ei siirry suoraan sosiaalidemokratian kannattajasta täyden minimivaltion kannattajaksi. Siirtymä on liian radikaali. Tämän vuoksi tarvitaan argumentointia miedompien välivaiheiden puolesta, jotta siirtymisprosessi saadaan aloitettua. Nähdäkseni tällä hetkellä on kaksi, tai ehkä jopa kolme välivaihetta joiden näkökulmasta on mahdollista keskustella markkinatalouden puolesta tulematta leimattua hulluksi valtavirran silmissä. Sosiaaliliberalismi laajassa mielessä on välivaihe minimivaltion ja sosialidemokratian välissä, joten sitä voi pitää luonnollisimpana ensimmäisenä keskustelunaiheena. Toinen strategia on itävaltalaisen rahateorian puolesta argumentointi ilman muihin talouden osa-alueisiin puuttumista. Toisin sanoen tällöin keskitytään itävaltalaisen suhdannevaihtelu-, raha- ja pankkiteorian soveltamiseen jokaiseen valtioon joka on rahoitettu pelkästään verotuloista oli kyseessä sitten sosialidemokratia tai minimivaltio. Tämän argumentointitapa keskittyy valtion "järkeistämiseen" aivan kuten sosiaaliliberalismi, tosin näkökulma on julkisen sosiaaliturvan ym. sijaan pelkästään rahatuotannon yksityistämisessä. Käytännössä itävaltalaista rahateoriaa "soveltava" valtio jättää suhdannevaihteluihin puuttumisen markkinoille ja kattaa menonsa velkaantumisen sijaan verovaroin. En osaa sanoa onko itävaltalainen strategia järkevämpi, sillä en ole tutustunut mielestäni tarpeeksi rahateoriaan(Huerta de Soton kirja on vieläkin vaiheessa... Saatan kirjoittaa aiheesta vastaisuudessa). Kolmantena välivaiheen strategiana voi pitää public choice-teorian mukaista politiikan ja julkisen vallan kritiikin esittämistä, mutta siitä minulla on kaikista vähiten tietoa.

Pidän sosiaaliliberaalia strategiaa parhaimpana, joten yritän hahmotella jonkinlaista ensimmäistä siirtymävaihetta. Ykköstavoitteena on rauhallinen siirtyminen, jonka myötä vähävaraiset eivät joudu nykyistä huonompaan tilanteeseen. Tällä hetkellä Suomen suurimpia ongelmia ovat jäykät työmarkkinat ja korkea verotus, eli joustavuutta työsääntelyyn on kasvatettava ja byrokratiaa karsittava. Perustulo on yksi sosiaaliliberalismin kärkitavoitteita ja suuressa huudossa myös muissa piireissä, joten siihen on panostettava. 500 € perustulo olisi varsin kohtuullinen tavoite, vaikka sisältää kaikki nykyisenkin sosiaaliturvan luomat ongelmat. Moni on kritisoinut summaa siitä, että se ei riitä elämiseen. Tämän vuoksi ennen perustuloa on liberaalien ensimmäisenä tavoitteena oltava asumisen ym. kustannusten alentaminen. Liberalismiwikissä on aiheesta varsin kattava artikkeli, johon suosittelen tutustumaan. Asumiskustannusten laskeminen yhdessä perustulon kanssa loisivat tilanteen, jossa työttömien saama kohtuullinen perustulo ei jätä heitä asunnottomiksi. Pääkaupunkiseudun nykyinen asuntotilanne olisi varsin surkea ihmisille 500 € perustulon käyttöönoton myötä. Jos perustulo ei riitä kattamaan myöskään muita peruselämisen kuluja, on niitä vastaavasti pienennettävä esimerkiksi ALV:ia leikkaamalla.

Perustulo on siis saatu maahan, ja todennäköisesti ilman suurempaa elintason laskemista. Tässä vaiheessa varsin moni liberaali tanssii varmasti jo riemusta, sillä byrokratian ykköslinnake Kela on saatu riisuttua aseista. Virkamiesten potkiminen ulos valtion palkkalistoilta leikkaa kuluja, mutta toisaalta siirtää heidät työttömyyden myötä perustulon varaan. En ole tutustunut tarkemmin laskelmiin joten en tiedä kuinka paljon perustulo tuo säästöjä. Ainakin maalaisjärjen mukaan 500 € kuussa tulee kuitenkin halvemmaksi mitä 2000-3000 € palkka virkamiehelle. Tästä alkaa siirtymisen seuraava vaihe, jonka tarkoituksena on tehdä työnteosta kannattavaa.

Suomessa ja muissa länsimaissa ammattiliitot sekä palkkojen jäykkyys eivät ole ainoita syitä työttömyyteen. Säännökset ja muut rajoitukset vaikeuttavat suuresti yritystoimintaa ja ihmisten palkkaamista, esimerkiksi oman maatilan tuotteiden myyminen naapureille on vasta viime aikoina alettu vapauttaa. Kuorma-autokortin taannoinen uudistus ja lähes jokaiseen työtehtävään tarvittavat miljoona kallista korttia sekä kurssia ovat samaa säädösoireilua. Säännösten purkaminen ja pykäläviidakon vähentäminen ovat siitä hienoja asioita, että ne ovat kuluneutraaleja eivätkä pienennä valtion verotuloja. Töihin lähtemisestä ja yrittämisestä on tehtävä helpompaa. Hong Kong näyttää jälleen esimerkkiä, siellä voit perustaa yrityksen yhdessä päivässä. Säännösten vähentämisen ohella voitaisiin ottaa käyttöön Tanskan malli, jossa irtisanomissuoja on olematon. Yrityksillä on tällöin pienempi riski uusien työntekijöiden palkkaukseen, mutta perustulo pitää huolen etteivät irtisanotut jää tyhjän päälle.

Näiden ensiuudistusten jälkeen(asumisen sääntelyn purkaminen, perustulo, työsääntelyn purkaminen) on helppo siirtyä kohti muita uudistuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi työmarkkinoiden jäykkyyden purkaminen Saksan mallin mukaan, sosiaaliturvatilien käyttöönotto Singaporen mukaan sekä koulutussetelien käyttöönotto Ruotsin mukaan. Uudistusten ohella on tietenkin muistettava potkia byrokraatteja kortistoon ja alentaa veroja. Pidän todennäköisimpänä että Suomi tulee kuitenkin kokemaan defaultin ennen kuin suuntaa muutetaan, jos sittenkään.

Sosiaaliliberalismin merkitys ja tärkeys

2012-02-21T23:33:00.000+02:00

[Tämä kirjoitus käsittelee radikaalien ideoiden ongelmia ja maltillisten ideoiden hyviä puolia, eikä ota kantaa tarkemmin mm. kirjoitusten kohderyhmiin tai arvoliberalismiin.]

Lasse Pitkäniemi kirjoitti aikanaan kompromisseista ja periaatteista. Suosittelen kirjoituksen lukemista, sillä se käsittelee liberalismin markkinoimisen strategiaa. Lasse jakaa liberalismin markkinoimisen neljään eri tapaan:

Nähdäkseni on olemassa neljä vaihtoehtoa. Voi joko tehdä kompromisseja tai sitten voi tehdä kompromisseja ohimennen mainiten, ettei kannata tällaista järjestelmää vaan vielä puhtaampaa markkinatalousratkaisua. Kolmas vaihtoehto on liputtaa radikaalimman markkinatalouden puolesta, suotuen kuitenkin kompromisseihin tarvittaessa. Neljäs ja viimeinen vaihtoehto on tinkimätön periaatteista kiinnipitäminen.

Se miten ihmiset muovaavat käsityksensä ja lopulta omaksuvat eri ajatukset on yksilöllistä. Suurin osa hyväksyy uuden idean pienen sulattelun jälkeen, jos on kuullut tarpeeksi hyviä perusteluja ajatukselle. Tämä koskee kuitenkin vain ajatuksia, jotka ovat lähellä ihmisten aiempia näkemyksiä. Aikaisempiin mielipiteisiin verrattuna ehdottoman radikaalit ajatukset eivät pure keneenkään ensikuulemalta, eivätkä usein pitkän ajan jälkeenkään. Poikkeuksen tekevät kapinahenkiset nuoret, mutta he ovat pieni vähemmistö ja heidän kannatuksestaan kilpailee huomattava määrä erilaisia valtavirrasta poikkeavia ideologioita. Tällöinkin kapinoitsijoilla pitää olla aikaisemmassa ajatusmaailmassaan jokin radikaalimpaan ajatukseen liittyvä idea, esimerkiksi luonnonsuojelun arvostaminen ja siitä seuraava hyppäys Pentti Linkolan leiriin. Radikaaleilla minarkistisilla/anarkokapitalistisilla argumenteilla on toki paikkansa, mutta ne kohdistetaan usein väärin. Sosialidemokraatti ei ole anarkokapitalistin parasta kohderyhmää, vaan minimivaltion kannattaja sen sijaan on. Vastaavasti minimivaltion kannattajan argumentit ovat tehokkaimmillaan sosiaaliliberaalin kanssa keskusteltaessa.

Monet äärimmäistä laitaa edustavat liberaalit käyttävät paljon blogitilaa niin sosiaaliturvan kuin kaiken muunkin yksityistämisestä puhumiseen, ja ainakin Uudessa Suomessa pointti tuntuu menevän monelta ohi. Kommentit tietenkin antavat vääristyneen kuvan todellisesta lukijakunnasta(Uuden Suomen kommentoijat ovat usein palvelun blogikirjoittajia rekisteröitymispakon vuoksi, ja he ovat keskimäärin vanhempia ikäluokkia edustavia sosiaalidemokraatteja), mutta kertoo silti jotain. Tällä hetkellä talousliberaalit alkavat olla kohtalaisen hyvin edustettuna internetissä, joten aikaisempien vuosien "niin mikä libertarismi?"-ongelmaa ei enää ole. Sen sijaan viestiä on alettava hiomaan, sillä näkyvyyden vuoksi liberaaliskene alkaa yhä nopeampaa vauhtia leimaantumaan sekopäiseksi reunaporukaksi. Radikaaleista päämäristä puhuminen vetoaa joihinkin ja saa osan ihmisistä kiinnostumaan, mutta väitän sen pelottavan enemmistön pois ja luovan heille negatiivisia mielikuvia.

Sosiaaliliberalismi seisoo taas seisoo minarkian ja sosialidemokratian välillä. Sen vuoksi sen merkitys on suurempi mitä moni ymmärtää. Valtion järkeistämisen kannattaminen ja byrokratian kritisoiminen avaavat matkan liberaaliin porttiteoriaan, joka johtaa yhä suuremman taloudellisen vapauden kannattamiseen. Ne jotka ovat jo kulkeneet porttiteorian "kovimpaan" päähän, ovat hyvin usein kehittäneet matkan varrella suuren inhon kaikkia valtion tuottamia palveluita kohtaan. Tämä on strategisesti ongelmallista, sillä kovan luokan valtiovihan harjoittaminen yleensä lopettaa välivaiheiden eli perustulon ja sosiaaliturvatilien puolesta puhumisen. Kuten totesin, tämä luopuminen taas ei ole kaikkiin lukijoihin vetoavaa.

Ääriliberaaleja blogeja tarvitaan. Ne vetoavat osaan valtavirrasta ja pitävät liberaalien "valumisen" porttiteorian mukaisesti käynnissä. Sen sijaan mitä tällä hetkellä tarvitaan eniten on kirjoituksia, jotka ohjaavat ihmiset tuon porttiteorian alkuun. Tämä taas vaatii sosiaaliliberaaleihin ajatuksiin, yleisimpiin sosialidemokraattisiin vasta-argumentteihin sekä matillista liberalismia edustavaan kirjallisuuteen tutustumista. Murray Rothbardin, Hans-Hermann Hoppen ja David Friedmanin lukeminen on usein varsin kehittävää, mutta ne eivät anna suuremmin eväitä sosialiliberalismista puhumiseen, korkeintaan sen kritisoimiseen. Sen sijaan esimerkiksi Milton Friedman on kirjoittanut paljon maltillisesta näkökulmasta, esimerkiksi perustulon puolesta. Ja juuri perustulo on tällä hetkellä nostanut kovalla vauhdilla päätään, mikä kertoo vahvasti että sosiaaliliberalismille on kysyntää. Siihen on vain osattava vastata. Perustulon jälkeen ovatkin vuorossa Singaporelaiset sosiaaliturvatilit, palvelusetelit, Johan Norbergin hehkuttama vapaakauppa sekä muut maltillisemmat, byrokratian vähentämiseen tähtäävät ideat. Väitän että suurin osa sosiaalidemokraateista varmasti pitää näistä ajatuksista, johtavathan ne "järkeistetympään" sosiaalivaltioon. Jos tähän pakettiin liitetään mukaan vielä politiikka- ja byrokratiakritiikkiä sekä muistutuksia nykyisestä käsitesekamelskasta(uusliberalismi, kapitalismi, kyllä te tiedätte...) niin porttiteorian alkuun päästään kovalla vauhdilla.

Maahanmuuttokriittinen liike

2012-02-15T12:26:00.000+02:00

Persujen jytkyn, Homma-forumin ja Jussi Halla-ahon blogin myötä niin kutsuttu "maahanmuuttokriittinen" liike on saanut varsin paljon huomiota sekä kasvattanut kyseisen termin takana liikkuvien ihmisten määrää. Ikävin seuraus mielestäni tämän nousun myötä on ollut keskustelun jyrkkä polarisoituminen, ja tällä hetkellä tuntuu että jos maahanmuutosta keskustellaan niin "keskustelu" on loukkaavaa huutelua puolin ja toisin. Mielenkiintoisimpana pidän sitä, että jytkyn jälkeen koko keskustelu lähes hyytyi ja siirtyi täysin käsittelemään euroa ja Euroopan Unionia. Mielestäni on hyvä että EU:n ongelmat nostetaan pöydälle, mutta jos se tehdään enimmäkseen Hakkaraisen ja Suomen Sisulaisten toimesta niin on turha ihmetellä jos EU-kriittisyys saa huonon maineen.

Koska pidän tarkasti määritellyistä termeistä, ajattelin jaotella myös maahanmuuttokriitikkoja sekä heidän näkemyksiään maahanmuutosta. En pidä rasismisyytöksien heittelemistä kovin rakentavana, vaan mielestäni keskustelu tulisi käydä argumentti argumenttia vastaan. Saattaa olla idealistista, mutta silti. En myöskään väitä maahanmuuttokriitikkojen itse olevan mitään pulmusia, Hommaforum on usein äärimmäisen rasittavaa luettavaa ja Halla-ahokin on tietääkseni syyllistynyt tilastokikkailuun. On tärkeää kuitenkin havaita "halla-aholaisuuden" koostuvan rasismin sijaan kahdesta erilaisesta osa-alueesta, maahanmuuttokriittisyydestä ja islam-vastaisuudesta. Jostain kumman syystä nämä kaksi erilaista ajatusmaailmaa löytyvät aina yhdestä. Ilmeisesti takana on jotain meemien klusteroitumista tms., sillä tähän pakettiin eksyy hyvin usein myös nationalismia ja EU-vastaisuutta, vaikka mikään luonnonlaki ei määrää näitä ajatuksia olemaan yhdessä.

Maahanmuuttokriittisyys on koko liikkeen kantavana ideana. Kyseistä kriittisyyttä on selvästi eriasteista ja sitä tehdään useilla eri argumenteilla. Hyvin usein esitetään taloudellisia argumentteja, eli maahanmuttajilla on keskimäärin kantaväestöä suurempi työttömyys ja ovat sen vuoksi haitaksi yhteiskunnalle kuluttamalla verovaroja. Tämä argumentti on pohjimmiltaan sosiaalidemokraattinen, sillä sen esittäjä olettaa sosiaalivaltion olevan hyvä juttu ja maahanmuuttajat taas ovat haitaksi sen kestävyydelle. Mielenkiintoista on että kysyit keneltä tahansa suomalaiselta(poislukien sosiaalivaltion vastustajat), niin varmasti jokainen vastaa että maahanmuutto on ihan OK jos porukka ei jää kortistoon nostamaan tukia. Tästä näkökulmasta lähes jokainen suomalainen on suppean määritelmän mukainen maahanmuuttokriitikko ja kannattavat "järkevää" maahanmuuttoa. Jos näin on asia, niin väitän Halla-ahon ja Hommaforumin epäonnistuneen täydellisesti. Miten ihmeessä joku voi onnistua tekemään itsestään koko kansan ykkösinhokin, jos tarkoituksena on vain tuoda esille asioita joista lähes jokainen suomalainen on samaa mieltä?

Islam-vastaisuus ja "monikulttuurin" vastustaminen antavat osittaisen vastauksen äskeiseen kysymykseen. Halla-ahon ja Hommaforumin linjaan kuuluuu selkeästi myös toinen osa-alue, ja se on monikulttuurin vastustaminen. Islam nähdään tämän vuoksi uhkana. Sen sijaan että Halla-aho ja Hommaforum olisivat lähteneet selvästi erottelemaan maahanmuuttokritiikin ja monikulttuurikritiikin toisistaan, päättivät he brändätä ne saman nimen alle maahanmuuttokritiikiksi. Tämän myötä he ovat saaneet jonkin verran lisättyä kannatusta ajamalleen islam-vastaisuudelle, mutta hintana on ollut "järkevän" maahanmuuton kritisoinnin jääminen valtavirran ulkopuolelle. Toisaalta median taktiikka on ollut vielä typerämpi. Hekään eivät ole myöntäneet Halla-ahon argumentoinnin olevan yksipuolisuuden sijaan kaksikärkistä, vaan ovat suoraan haukkuneet hänet sekopäiseksi natsiksi. Ja mikä tällä on ollut seuraus? Jos joku sosiaalivaltiota kannattava suomalainen on todennut maahanmuutossa olevan ongelmia, hänelle on jäänyt vain yksi vaihtoehto, mikä on ollut sekä maahanmuuttokritiikin että monikulttuurikritiikin nieleminen hyppäämällä ainoa tietämänsä maahanmuuttokriitikon eli Halla-ahon kelkkaan.

Rasismi ei mielestäni kuulu ainakaan Halla-ahon tai Hommaforumin viralliseen linjaan. Rasismilla tarkoitan tässä rotueroihin perustuvaa syrjintää, en uskontoon tai kulttuuriin perustuvaa. Esimerkiksi Juho Eerola näyttää tykkäävän Minun Suomeni on kansainvälinen ja monietninen, mutta ei monikulttuurinen-nimisestä sivusta Facebookissa. Aivan varmasti Suomesta löytyy rasisteja jotka eivät yhtään pidä tummemmista ihmisistä kotimaassaan, enkä epäile etteivätkö he äänestä Perussuomalaisia. Mutta aivan varmasti Suomesta löytyy myös taistolaisia jotka äänestävät Vasemmistoliittoa. Aina voi taittaa peistä siitä mitä rasismi on sekä edesauttaako Perussuomalaisten politiikka rotusyrjintää, mutta mielestäni Halla-aho ja selvä enemmistö Hommaforumista eivät ole rasisteja perinteisessä mielessä. Eivätkä varsinkaan siinä äärimmäisessä mielessä, ja tarkoitan sitä porukkaa joka oikeasti tahtoo laittaa uuniin jokaisen eri etnisyyttä edustavan.

Talousliberalismin eri asteet

2012-02-13T22:57:00.001+02:00

Teen tämänkaltaisia termejä selkeyttäviä kirjoituksia, jotta tulevaisuudessa markkinataloudesta olisi helpompi keskustella. Lisäksi ne ovat hyvää pohjustusta strategiaa käsitteleviä tekstejä varten. Talousliberalismi tarkoittaa yksityiseen omistusoikeuteen perustuvan talousjärjestelmän kannattamista. Tätä ajattelutapaa voi kutsua kapitalismiksi, liberalismiksi, libertarismiksi, laissez-faireksi, markkinataloudeksi sekä muiksi satunnaisiksi ismeiksi. Näistä eniten sekaannuksia aiheuttaa kapitalismi, sillä se sotketaan helposti nykyiseen sekatalousjärjestelmään ja sen valtiopuoliskon aiheuttamiin puutteisiin, erityisesti rahapolitiikan osalta. Talousliberalismi ei kuitenkaan ole mikään yksiselitteinen monoliitti, vaan yksityisen omistusoikeuden eri asteet määrittelevät kuinka vapaata taloutta kannatetaan. En laske nykyistä sekataloutta talousliberalismiin sen 50/50 markkinatalous/valtio-suhteen vuoksi, vaan luokittelen tässä karkeasti kaikki yli 50 % markkinatalousosuutta kannattavat koulukunnat. Vertauksena väitän Kokoomuksen kannattavan ainoastaan 51/49 suhteista sekataloutta.

Sosiaaliliberalismi tarkoittaa arviolta 50-70% markkinataloutta. Käytännössä tämä tarkoittaa julkisen talouden järkeistämistä Singaporelaisten sosiaaliturvatilien(1, 2 ja 3) ym. kautta, perustuloa, yleistä sääntelyn purkamista sekä elinkeinovapauden lisäämistä. Pienimillään näkisin sen tarkoittavan minimivaltiota + perustuloa sekä joitain julkisia 'järkeistettyjä' palveluita. Tällöin sosiaaliliberalismi jättäisi mm. rahatalouden, työsuhteet, vapaakaupan sekä muita nykyisin valtiopainotteisia aloja yksityiseksi. Monet suuremman talousliberalismin kannattajat ovat kehittäneet itselleen inhoreaktioita sosiaaliturvan valtiopuoliskoja kohtaan, mutta näen tämän strategisena haittana. Käytännössä kukaan ei ole suoraan kääntynyt minimivaltion kannattajaksi, vaan markkinatalouden kannattaminen on aina edennyt porttiteorian kautta. Aluksi ryhdytään kannattamaan ehkä vapaakauppaa ja vastustamaan tulleja, sitten julkisten palveluiden järkeistämistä, sitten vastustetaan ammattiliittoja sekä minimipalkkoja jne. Jos haluaa saada ihmiset kannattamaan markkinataloutta ja keskustella sosiaalivaltion kannattajien kanssa, on opittava sietämään valtion puolesta argumentoimista perustulon ja muiden vastaavien muodossa. Varsinkin Miltton Friedman kunnostautui tällä alalla, ja keskittyi argumentoimaan pienten reformien puolesta vaikka kannatti minimivaltiota. Myös Friedrich Hayek kannatti sosiaaliliberalismia.

Minimivaltio tarkoittaa noin 70-99% markkinataloutta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja minimivaltiota on kutsuttu klassiseksi liberalismiksi, minarkiaksi sekä yövartijavaltioksi. Klassisen määritelmän mukaan valtio vastaa ainoastaan poliisista, oikeudesta ja puolustusvoimista jättäen kaiken muun tiestöstä sähköverkkoon vapaille markkinoille. Itse näen minarkian tärkeimpänä määritelmänä valtion tuottaman lain, tai tarkemmin valtion määrämän lain. Valtio voi hallitsemallaan alueella päättää yksityistää vaikka poliisit, puolustusvoimat, oikeuslaitokset ja jopa lain tuottamisen. Sillä on tällöin enää jäljellä määräysvalta, mitä lakia alueella toteutetaan. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita valtiotonta tilaa, sillä alue X on vieläkin kyseisen valtion omistuksessa. Vasta kun kyseinen valtio siirtää alueensa maanomistajille oikeuden valita minkä lain he haluavat ja luopuu lakimonopolistaan, lakkaa minimivaltio olemasta ja siirrytään anarkokapitalismiin. Minimivaltio on ollut suosituin talousliberalismin muoto alan "tähtien" keskuudessa, ja sen kannattajistosta löytyvät mm. Ludwig von Mises, Ayn Rand, Robert Nozick, Anders Chydenius ja Ron Paul.

Anarkokapitalismi tarkoittaa 100% markkinataloutta. Tällöin valtio on luopunut lakimonopolista ja maanomistajat saavat valita millaisia lakeja maillaan noudattavat. Murray Rothbardilla oli erilainen määritelmä anarkokapitalismille, ja sanoi sen tarkoittavan alueella X noudatettavaa "libertaarin etiikan" mukaista lainsäädäntöä. Omaan korvaan tämä kuulostaa täysin minarkialta ilman julkisia poliiseja, mikä on vähintäänkin absurdi ajatus. Tämän vuoksi netissä kohtaa varsin paljon austrolibertaarien puheita "anarkokapitalismissa ympärileikkaus ei ole sallittua"-höpinöitä, jotka kuvailevat mielestäni ainoastaan rothbardilaista etiikkaa noudattavaa minarkiaa. Pidän Miltton Friedmanin pojan David Friedmanin perinteistä määritelmää maanomistajien täysistä oikeuksista ainoana järkevänä anarkokapitalismiksi kutsuttavana järjestelmänä. Tunnetuimmat anarkokapitalistit ovat mm. kyseiset herrat, eli Murray Rothbard, David Friedman sekä Hans-Hermann Hoppe.

Whitney Houston RIP

2012-02-12T22:17:00.001+02:00

Uutimet tiesivät tänään kertoa, että Whitney Houston on vaihtanut hiippakuntaa kypsässä 48 vuoden iässä. Houstonin kohtaloksi koitui niin kovin monen muusikon ja taiteilijan kohtalo - turrukkeet. Houston oli kamppaillut vuosikausia alkoholi-, kokaiini- ja nikotiiniriippuvuuden kanssa. Hänen elämäntapansa kuitenkaan eivät olleet yhtä tuhoisat kuin 27:n kerhoon päässeellä Amy Winehousella.

Upeaääninen Houston oli kuitenkin jatkanut esiintymistään aina viime päiviinsä saakka, ja hän esiintyi Suomessa kahdesti. Houston esiintyi Suomessa ensimmäistä kertaa lokakuussa 1999 Helsingissä. Hänelle järjestettiin samalle vierailulle myös toinen konsertti, koska ensimmäinen myytiin päivässä loppuun. Houston konsertoi Helsingin Areenassa viimeisen kerran kesällä 2010.

Maailma on menettänyt kaunisäänisen naisartistin

EDIT: Kuten varmaan selvisi, kyseessä ei ole kirjoittamani viesti. En edes kuuntele Whitney Houstonia.

Kirja-arvostelu: The Mystery of Banking

2012-02-11T17:32:00.000+02:00

Rothabardin kirjoittama kirja The Mystery of Banking käsittelee puhtaasti pankkitoimintaa(jo nimestä päätellen) ja jättää mm. taloyssyklit kokonaan sivuun. Olin hieman yllättynyt tästä, sillä odotin kirjan sisältävän edes jonkinlaista keskustelua asiasta. Kirjan alkuosa käsittelee pankkitoiminnan talousteoriaa vapailla markkinoilla(free banking), valtion sääntelemänä(fractional reserve banking ja keskuspankki) sekä lopuksi kertoo lyhyesti Britannian sekä Yhdysvaltain pankkijärjestelmien historiasta. Viimeiseksi lisäkappaleeksi on lisätty Rothbardin myöhemmin kirjoittama essee Skotlannin free banking-historiasta.

Rohtbard aloittaa kirjan samalla tavalla kuin Mitä valtio on tehnyt rahallemme?, eli puhumalla rahasta, sen alkuperästä ja mikrotaloustieteestä. Teoria on kohtalaisen samanlaista molemmissa kirjoissa, tällä kertaa Rothbardilla vain on apunaan enemmän kuvaajia sekä hieman matematiikkaa. Hän ei kuitenkaan puutu kaikkein teknisimpään hyödykerahan(esimerkiksi kullan) kritiikkiin, vaan vastaa ainoastaan "rahamäärän kasvun on oltava sama talouskasvun kanssa"-tyylisiin perusväittämiin. Sykliteoriasta kerrotaan ainoastaan vättämättömimmät perusteet, eli rahamäärän kasvu johtaa virheinvestointeihin. Tältä pohjalta kirja siirtyy pankkitoiminnan teoriaan, ja esittää free bankingin olevan varsin vakaa talousjärjestelmä sekä toimivan käytännössä täysreservisen pankkijärjestelmän tavoin. Tämä poikkeaa mielestäni Rothbardin myöhemmistä mielipiteistä, sillä hän on jäänyt ihmisten mieliin pääosin täysreservisen pankkijärjestelmän kannattajana.

Fractional reserve banking antaa pankeille oikeuden "luoda" rahaa laskemalla liikkeelle enemmän "demand deposit"/pankkitositteita mitä niitä vasten on talletettu kultaa pankin holveihin. 1800-luvun Yhdysvalloissa ja Britanniassa pankeilla oli usein valtion myöntämä etuoikeus kieltäytyä antamasta kultaa sen omistajille, kun pankkien huijaus paljastui ja ihmiset tulivat massoina vaatimaan kultaansa takaisin. Tällä oli inflatorinen vaikutus, mikä oli syynä silloin vallinneisiin taloussykleihin. Free bankingissa pankeilla ei ollut oikeutta pidättäytyä antamasta kultaa, ja huijauksesta joutui suoraan konkurssiin. Näin kävi 1800-luvulla aina kun pankit eivät saaneet lobattua erityisoikeutta kullan pitämiseen pankkikriisin yhteydessä. 1900-luvulla kun länsimaat luopuivat kultakannasta, FRB ei kadonnut mihinkään vaan kulta korvattiin fiat-rahalla. Mielestäni Rothbard selitti FRB:n toiminnan välillä hieman oudosti, mutta vika saattoi olla itsessäni. (Nykyään FRB luo rahaa myöntämällä uusia lainoja yksityisten talletusten pohjalta.)

Suurin osa historiaosuudesta käytetään Yhdysvaltain kuvaamiseen, mutta myös Britannialle ja Skotlannille uhrataan aikaa. Aluksi Rothbard ylistää Lawrence H. Whiten artikkelia Skotlannin free banking-järjestelmästä, mutta myöhemmin lisätyssä esseessä hän haukkuu sen lyttyyn. Tämä on kirjan huono puoli, sillä Skotlanti oli kirjan ainoa esimerkki free banking-järjestelmästä, eikä se sisällä Rothbardin kritiikin jälkeen yhtään toimivaa esimerkkiä. Käsittääkseni White kirjoitti vastauksen Rothbardille, mutta onneksi lähempänäkin on ollut toimivaa free bankingiä. The Mystery of Banking muistuttaa loppujen lopuksi varsin paljon jo mainittua Mitä valtio on tehnyt rahallemme?-kirjaa. Molemmat etenevät ensin teoriasta historiaan, ja käsittelevät melko samanlaisia aiheita. Pienistä puutteista huolimatta kirja on ihan pätevä teos. Kirjoitushetkellä hinta on $18.00 Mises Instituten kaupassa, enkä löytänyt sitä suomalaisista nettikirjakaupoista. 298 sivua, arvosana 7/10.

ACTA, SOPA - mitä ne vihjaavat

2012-02-09T16:08:00.002+02:00

Tältä näytti USA:n toivelista ACTA-neuvotteluissa vuonna 2009:

Tekijänoikeusrikkomuksissa otetaan kaikissa ACTA-maissa käyttöön amerikkalaistyyppiset rangaistuskorvaukset, jotka eivät perustu aiheutettuun vahinkoon vaan haluttuun pelotevaikutukseen.
Palveluntarjoajat tehdään vastuullisiksi asiakkaidensa tekijänoikeusrikkomuksista. He vapautuvat vastuusta vain sisällyttämällä asiakassopimuksiinsa tekijänoikeusrikollisuutta aktiivisesti torjuvia ehtoja kuten kolmesta poikki -tyyppisen rangaistusjärjestelmän, johon asiakkaiden on puolestaan suostuttava, jotta he saisivat nettiliittymän. Näin Hollywood, RIAA ja IFPI saavat haluamansa pelotus- ja rangaistuskoneiston ilman, että kansalliset parlamentit tai EU-parlamentti joutuvat tai pääsevät säätämään siitä lailla. Yksityisesti pyöritetystä poliisi- ja rangaistuskoneistosta puuttuvat sopivasti myös kaikki puolueettomaan oikeuskäsittelyyn ja syytetyn oikeusturvaan liittyvät hidasteet.
Kaikki ACTA-maat ottavat käyttöön DMCA (Digital Millennium Copyright Act) -tyyppisen järjestelmän, jonka avulla tekijänoikeuksien omistajat voivat vaatia palveluntarjoajia poistamaan tekijänoikeuksiaan loukkaavan materiaalin eri sivustoilta ja palveluista. Järjestelmä soveltuu hyvin myös sivustojen sensurointiin perusteettomilla tai kiistanalaisilla vaatimuksilla.
DRM-suojausten kiertäminen kriminalisoidaan siellä, missä se on vielä sallittua, ja suojausten kiertoa auttavien laitteiden valmistus ja myynti kriminalisoidaan. Laitevalmistajilta ei vaadita minkäänlaista yhteensopivuutta eri DRM-järjestelmien välillä.
Tullivirkailijoille annetaan valtuudet etsiä tekijänoikeuksia loukkaavaa materiaalia matkustajien mp3-soittimista, kännyköistä ja kannettavista tietokoneista.

Kyseinen lista saatiin selville ainoastaan Wikileaksin kautta, mikä kertoo jotain sopimuksen ja siihen liittyvien kysymysten avoimuudesta. Sopimus on nykymuodossaan heikompi, mutta se ei ole pointti. Nuo toiveet ovat tulleet Jenkkilän suurten viihdekompleksien hillomiehiltä, ja niitä ollaan valmiita lobbaamaan jatkossakin kunnes tavoitteet saadaan täytäntöön. Kyseinen lista on sitä paitsi vain neuvotteluita varten - kukaan meistä ei tiedä millaiset lopputavoitteet näillä tahoilla ovat. SOPA-lainsäädäntö kaatui ainoastaan Wikipedian herättämän protestiaallon myötä, joten tahto kopiointimonopolin säilyttämiseen on kova.

Avatkaa kuva välilehteen, niin näette sen suurempana.

Jos tämä on kulttuurin hinta, kansalaisia valvova poliisivaltio, niin olen valmis vaikka tällä sekunnilla laittamaan jokaisen lempibändini muusikot kortistoon. Sama pätee koko viihdeteollisuuteen. Jos he eivät osaa sopeutua tai se ei yksinkertaisesti ole mahdollista, niin en todellakaan aio ryhtyä maksamaan siitä sananvapaudella ja ihmisoikeuksilla. 'Kitarat polttopuiksi' on parempi vaihtoehto kuin ihmisten netinkäytön valvonta.

Vähän Kokoomuksesta, Kataisesta ja muusta

2012-02-07T18:27:00.000+02:00

Olen laiska kommentoimaan ajankohtaisia asioita. SOPA-jupakka meni jo ja minulla on siihen sekä ACTA:an liittyvä kirjoitus vasta reservissä odottamassa. Tämän kerran päätin kuitenkin takoa kun rauta on vielä edes vähän kuumaa.

Talouselämässä annettiin varsin ylistäviä lauseita Kataisen johdosta Kokoomuksessa. Häntä verrataan Juho Paasikiveen Kokoomuksen suurmiehenä, joka on nostanut puolueensa ensimmäistä kertaa suurimmaksi ja joka pitää hallussaan sekä presidentin että pääministerin virkaa. Tämä on kuitenkin tullut hirvittävällä hinnalla.

Katainen on menestyksestään paljon velkaa Niinistölle, mutta ei niin paljon kuin mitä Niinistö on Kataiselle. Katainen on piiskannut puolueensa keskustalaiseksi puolueeksi, ja häivyttänyt oikeistolaiset painotukset marginaaliin.

Ilman kokoomuksen muodonmuutosta ideologisesta puolueesta vaaliorganisaatioksi Niinistö tuskin voisi odottaa pääsevänsä Suomen valtioprotokollan ykköstehtävään. Katainen muistuttaa Paasikiveä siinä, että molemmat ovat realisteja. Paasikivi oli ulkopolitiikan myöntyväisyysmies ja ”tosiasioiden tunnustaja”. Katainen on poliittisen valtapelin realisti. Hän kokosi hallituksen, jossa kokoomus myöntyi pitkälle meneviin poliittisiin kompromisseihin saadakseen vasemmistopuolueet mukaan ministeristöönsä.

Kokoomus edusti 1900-luvulla Suomen kansallismielistä osaa, ja 90-luvulta eteenpäin taloudellista liberalismia. Kataisen johdolla noista molemmista on luovuttu, ainoastaan jotta päästäisiin suurimmaksi puolueeksi. Tästä kertovat paljon Kokoomuksen Toivotalkoot ym. vaalimainoshötöt sekä nykyinen vasemmistolainen hallitusohjelma. Niinistökin piti savustaa ulos Kokoomuksen ytimestä 2007 vaalivoiton jälkeen, eikä spekuloitua hallituspaikkaa kuulunut. Viime vaaleissa Niinistö ei enää Kataisen pelleksi lähtenyt, mutta se ei estä pääministeriä ilakoimasta puolueensa presidenttikilvan voitosta. Pakko kuitenkin kysyä, mitä ihmeen hyötyä on olla suurin puolue ja vallankahvassa, jos on luopunut alkuperäisestä ideologiasta siinä sivussa? Jyrki Katainen on niitä henkilöitä joita oikeasti inhoan, ja toivon syvästi että hänen Kokoomuslaiset seuraajansa tulevat tuomitsemaan hänet jyrkästi. Kataisen paras puoli on se, että hän on nuori. Jos maailmasta löytyy oikeutta, Katainen tulee vielä näkemään päivän jolloin hänen oma puolue haukkuu hänet pystyyn eikä hänestä jää jäljelle kuin varoittava, inhottu esimerkki.

Jep, käytin tätä kuvaa aiemminkin. Se kertoo enemmän Kokoomuksesta kuin minusta.

Myönnän että itselläni on myös syvä inho EU:ta kohtaan, jopa siihen asti että se haittaa rationaalista ajattelua. On kuitenkin mielestäni varsin kuvottavaa millä tavalla Kokoomus on luopunut täysin sisäpoliittisista ajatuksistaan ja sen sijaan lyönyt kaikki voimavaransa ajaakseen ulkopoliittista eurofiliaansa. No, varmasti Kataiselta ja Stubbilta löytyvät henkilökohtaiset kannustimet EU-virkojen muodossa aatteen hylkäämiseen. Jee, ollaan pääministereitä ja presidenttejä, mutta silti valtio velkaantuu lähes kymmenen miljardin vuosivauhtia. Kokoomus ja demarit ajavat talouskriisin aikana vasemmistolaisempaa politiikkaa mitä Keskusta ja demarit nousukaudella. Eihän tämän näin pitänyt mennä?

No, onneksi on myös vähemmän verenpainetta nostavia asioita käsiteltävänä. Thomas Taussi esitti Liberaalimafian Facebook-sivulla kyselyn, jossa pyydettiin vastaajia analysoimaan omaa kääntymistä liberalismin kannattajiksi. Näin karkeasti voidaan vastaajien aiemmat poliittiset kannat jakaa kolmeen osaan: A) sosiaalivaltiodemarit B) kokoomuslaiset/"synnynnäiset" individualistit C) pari vihreää, epäpoliittiset henkilöt sekä muutama eksoottisempi tapaus. Ainakin tästä voisi pikaisesti päätellä, että Halla-ahon kelkkaan hypänneet libertaarit ovat taktisessa mielessä tehneet vakavan virheen. Suuri osa nuorista on arvoliberaaleja ja ainakin tämän otoksen perusteella talousliberalismi on vedonnut juuri tähän joukkoon. Kääntymisen syiksi on mainittu enimmäkseen liberaalien kanssa väitteleminen ja itsenäinen tutustuminen taloustieteeseen. Tämä kertoo paljon "liberalisoituneista" - he ovat olleet avomielisiä väittelykumppaneilleen ja olleet itse kiinnostuneita liberalismista heti kun siemen on lähtenyt itämään. Taloustieteen merkitys vahvistaa taas käsitystäni, että moraaliset argumentit eivät pure suomalaisiin. Niillä voi korkeintaan vahvistaa minarkistien ja sosiaaliliberaalien valtionvastaisuutta, millä taas voi olla mielestäni negatiivisia vaikutuksia. Liika dogmaattisuus vaikeuttaa aina kommunikointia sosiaalivaltiota kannattavien välillä. Kysely oli loppujenlopuksi erittäin positiivinen asia, ja antoi ajattelua mm. argumentointia sekä kohderyhmää varten.

Itävaltalaisen rahateorian eri osa-alueet

2012-02-05T17:49:00.000+02:00

Monesti rahateoriasta keskustellessa tuntuvat varsin olennaiset ja tärkeät asiat menevän ristiin itävaltalaisessa teoriassa. Pieni selkeytys on siis tarpeen. Itävaltalainen rahateoria voidaan jakaa kolmeen (3) osa-alueeseen:

Taloussykliteoria. Itävaltalaisen taloussykliteorian (Austrian Business Cycle Theory, ABCT) mukaan suuri osa taloussykleistä aiheutuu rahamäärän muutoksen tuomista hintavääristymistä. Jos keskupankki laskee liikkeelle lisää rahaa pankkijärjestelmään, pankit lainaavat ne yrityksille ja tämä saa yrittäjät luulemaan uusien investointien olevan kannattavampia mitä aiemmin. Lisääntynyt investoiminen saa tuotantopanosten(työvoima, raaka-aineet) hinnat nousemaan, ja inflaatio paljastaa investointien olleen virheellisiä, mikä johtaa kuplan puhkeamiseen. Teorian yksityiskohdat eroavat eri versioissa, mutta ytimenä on keskuspankin luoman rahan ja luoton merkitys talouskuplien syntymisessä. Post-keynesiläiset ovat esittäneet samansuuntaisia ajatuksia, tosin vuosikymmeniä itävaltalaisten jälkeen.

Pankkiteoria. Valtaosa itävaltalaisista tuomitsee sekä keskuspankin että osittaiskassavaranto/vähimmäisvarantojärjestelmäisen pankkitoiminnan, eli fractional reserve bankingin (FRB). Molempia pidetään osasyyllisinä niin inflaatioon kuin taloussykleihin, ja lisäksi rothbardilaiset luonnonoikeusteoreetikot pitävät FRB:tä petoksena(rahojen luvataan olevan nostettavissa välittömästi, mutta osittaisten reservien vuoksi vain reservivaatimusprosentin mukainen määrä tallettajista pystyy tekemään tämän) ja siksi epäeettisenä. Ratkaisuna esitetään joko free bankingia tai minarkiassa määrättyä 100% reservivaatimusta, mutta molempien argumentoidaan tuovan sama lopputulos. Osittaisreservejä on vastustanut itävaltalaisten lisäksi 1900-luvun alussa ja puolivälissä joukko valtavirran taloustieteilijöitä, ja viime aikoina ainakin Suomessa talousdemokraatit sekä Zeitgeist-liike ovat "heränneet" osittaisreservien olemassaoloon. Kyseiset tahot markkinoivat asiaa "rahan valheena", mutta en tiedä ovatko talousdemokraatit nukkuneet aikoinaaan koulussa, sillä koko järjestelmän olemassaolo kuvattiin ja kerrottiin yhteiskuntaopin tunneilla varsin tarkasti sekä peruskoulussa että lukiossa, ja järjestelmästä puhuminen on varsin tavallista yliopistotason taloustieteessäkin. Kyse ei ole siitä etteivätkö ihmiset tiedä FRB:stä, sitä vain ei pidetä ongelmana.

Rahateoria, eli vaihdonväline. Itävaltalaiset eivät pidä nykyisestä fiat-paperirahasta. Syynä ovat inflaatio, ABCT ja valtion velkaantuminen. Vaihtoehdoksi ehdotetaan yleensä joko kultakantaan sidottua fiat-rahaa tai legal tender-lakien poistamista, mikä tarkoittaisi vapautta käyttää rahana mitä tahansa eli vaikka Ruotsin kruunuja, kultaa tai luomumaitoa. Yleensä itävaltalaiset kannattavat legal tenderin poistamista, mutta pitävät kultakanta-fiatia taloustieteellisesti nykyjärjestelmää parempana.

Nämä ovat itävaltalaisen rahateorian kolme eri osa-aluetta. Lisäksi löytyy vielä liuta pienempiä alaosa-alueita, kuten pääoma-, korko- ym. teoriat sykliteoriassa. Jokainen näistä kolmesta sisältää myös taloustieteellisen puolen lisäksi historiallisen ja filosofisen kannan sekä tutkimuksen. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että jokainen osa-alue voi toimia erikseen. Esim. 1900-luvun alussa taloustieteilijät kannattivat 100% reservejä pankkijärjestelmään mutta kannattivat fiat-paperia, Milton Friedman 2000-luvulla piti ABCT:tä roskana mutta siirtyi vastustamaan Fediä ja kannattamaan free bankingia, sekä ABCT:tä voidaan soveltaa taloustieteeseen vaikkei kannataisikaan kultakantaa tai vapaita valuuttoja. Kaikkein tärkeintä on ehkä kuitenkin, että itävaltalainen rahateoria voidaan soveltaa myös sosiaalivaltioon. Tämä tarkoittaisi käytännössä piiloverotuksesta eli inflaatiosta ja velkaantumisesta siirtymistä rehellisempään suoraan verotukseen, mikä pienentäisi valtion törsäysmahdollisuuksia.

Strategia - tiedon levittäminen

2012-02-02T22:00:00.002+02:00

Olen pitkään ollut sitä mieltä, että valtion liberalisoiminen poliittisia väyliä pitkin on vähintäänkin toivotonta. Blogisti Miltton Friidman tiivisti tämän ajatuksen äärimmäisen hyvin:

Moitin jokin aika itsekin libertaareja siitä, että he eivät ole politiikassa kovin hyvin mukana. Mutta tarvitseeko heidän? Eikö olisi parempi, että he keskittyisivät ns. mielipiteen muokkaamiseen, jolloin varsinaiset opportunisti-poliitikot hoitavat loput. Eli jos kansa haluaa libertaaria politiikkaa, ilmestyy kuin tyhjästä paljon libertaareja poliitikkoja. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?

Siten libertaarien strategia, jossa keskitytään pelkästään mielipiteen muokkaamiseen, voi olla tehokkaampi kuin poliittinen osallistuminen.

Myös Lasse on käsitellyt asiaa pariin otteeseen. Tiiviisti: liberalismille ei ole kysyntää. Siksi poliitikot eivät aja liberaaleja uudistuksia eikä liberaaleja poliitikkoja valita päättämään asioista. Suomalaiset(ja samalla muut eurooppalaiset) kannattavat parhaimmillaan sosiaalidemokratiaa ja pahimmillaan jotain vielä vasemmistolaisempaa. Liberaaleja muutoksia tehdään vain pakon edessä kuten laman aikana ja silloinkin vastentahtoisesti. Jotta politiikkaan tulee muutos, on sen ensin tapahduttava kansalaisissa. Tämän vuoksi liberaalien tulee pitää ykköstavoitteenaan tiedonvälitystä liberalismista. Politiikalla on tässä prosessissa ainoastaan välinearvoa.

Tiedonvälityksessä on yksi huono puoli - se on tehotonta. Sen ainoa vahvuus on että politiikka on vielä tehottomampaa. Milton Friedmanin(sen oikean) pojanpojan Patri Friedmanin mukaan liberaalien olisi luovuttava myös tiedonvälityksestä ja ryhdyttävä rakentamaan kelluvia kaupunkivaltioita(Seasteading Institute). Olen itse eri mieltä, ja väitän tiedonvälityksen olevan helpompaa liberaaleille. Jostain Seasteadinginkin on saatava jäsenensä! Tiedonvälityksellä on vaikutuksia. Testinä voi miettiä kuinka moni liberaali on syntynyt liberaaliksi, ei kovin moni, varsinkaan Euroopassa. Suuri osa on ollut tavallisia demarivaltion kannattajia, mutta syystä tai toisesta he ovat alkaneet kiinnostua markkinataloudesta ja lopulta omaksuneet sen argumentit.

Välineet. Internetin synnyllä on selvä yhteys liberalismin leviämiseen 90-luvun puolivälistä alkaen. Blogit, IRC ja keskustelufoorumit ovat mahdollistaneet ennennäkemättömän tiedon leviämisen. Näihin väyliin on siis panostettava tiedonvälityksessä, sillä niiden kautta tavoittaa suuren yleisön. Omat sosiaaliset tuttavuudet ovat toinen tehokas keino, mutta perinteinen media on käytännön syistä tällä hetkellä lähes poissuljettu vaihtoehto. Tuomas Enbusken kaltaiset mediapersoonat ovat poikkeus, koska heillä on aivan oikeat mahdollisuudet päästä vaikka televisioon puhumaan liberalismista. Politiikka tulee myös nähdä ainoastaan välineenä eikä päämäränä. Politiikan kautta saa julkisuutta joka tavoittaa politiikasta kiinnostuneet ja ihmiset ovat tällä alalla aktiivisimpia vaalien aikana. Ron Paul osoitti vuonna 2008 kampanjallaan politiikan tuovan paljon ilmaista mainosta, mutta tätä Atlantin takana tapahtunutta ilmiötä ei pidä suoraan verrata Suomeen. Sama ei välttämättä ole mahdollista täällä, ja siksi politiikan käyttöä on harkittava tapauskohtaisesti.

Argumentointi. Tietoa ei voi välittää jos sitä ei ole. Tämän vuoksi jokaisen liberalismin puolesta toimisesta kiinnostuneen tulisi perehtyä itse aiheeseen, eli liberalismiin. Toisin kuin Yhdysvalloissa, Suomessa ja Euroopassa ihmiset eivät alkuunkaan välitä moraalisista argumenteista ja puheet nonagressioprinsiipistä ym. menevät kuuroille korville ja tuottavat vastaukseksi vain "mutta miten käytännössä?"-kysymyksen. Suomalaiset ovat käytännönläheisiä utilitaristeja, joita kiinnostavat pragmaattiset argumentit. Tämän vuoksi suosittelisin ennemmin taloustieteeseen mitä filosofiaan tutustumista. Kirjojen, Liberalismiwikin ym. lukeminen on paras tapa kartuttaa tietomäärää. Myös äänikirjojen kuunteleminen ja videoiden katsominen ovat hyviä keinoja, jos pitää niistä enemmän. Perusasioiden jälkeen suosittelisin erikoistumista itseä kiinnostaviin aiheisiin, sillä kenenkään ei ole mahdollista hallita jokaista osa-aluetta edes kiitettävästi. Esimerkiksi itse en tiedä ympäristöasioista tai ilmastonmuutoksesta kovinkaan paljoa, enkä yleensä osallistu niitä käsitteleviin keskusteluihin.

Aikaväli. Itse olen asennoitunut etten välttämättä koskaan pääse elämään minimivaltiossa. Mm. tämän vuoksi suhtaudun strategiaan hyvin pitkäjänteisesti, ja aikaväli on pitkä, useita vuosia ellei jopa vuosikymmeniä. Vastakkaisena esimerkkinä Ron Paulin puolesta kampanjoivilla on erittäin lyhyt aikaväli, sillä vaalit kestävät tämän vuoden syksyyn ja lopputulos määrätään käytännössä jo keväällä. Pitkä aikaväli vähentää pakonomaista tarvetta saada edustajia läpi politiikkaan, mikä vapauttaa resursseja tiedonvälitykseen. Aikaväli vaikuttaa myös kohderyhmän valintaan, nuoret ovat parhainta kohderyhmää pitkällä aikavälillä sillä he ovat potentiaalisia liberalismin levittäjiä mitä vanhemmat henkilöt. Lyhyellä aikavälillä iällä ei ole väliä, kuten Ron Paulin kampanjasta voidaan tulkita.

Vastaisuudessa saatan kirjoittaa jokaisesta osasesta oman laajemman viestinsä. Tämä viesti käsittelee myös pelkästään tiedonvälittämistä, ja jättää muut strategiat pois. Nämä muut strategiat ovat suoraan liberalismin käytäntöön tuomista, kuten esimerkiksi politiikkaa ja ne tarvitsevat onnistuakseen paljon liberaaleja. Tiedonvälitys on näiden kaikkien kulmakivi, sillä sen tarkoituksena on saada lisää ihmisiä liberaaleiksi ja potentiaalisiksi toimijoiksi näille strategioille.

Ilman musiikkia vai ilman poliisivaltiota

2012-02-01T19:15:00.004+02:00

Oletetaan kaksi vaihtoehtoa. Maailma A:ssa uuden musiikin, elokuvien ja sarjojen valmistus on lopetettu, mutta kaikki vanha tuotanto on edelleen saatavilla ja laillisesti ladattavissa internetistä. Maailma A:ssa sananvapaus toteutuu hyvin, eikä toisinajattelijoiden sekä opposition edustajien tarvitse pelätä mielipiteidensä ilmaisun puolesta. Internetin myötä tieto ja informaatio leviävät erittäin nopeasti, ja länsimainen ihanne ilmaisunvapaudesta on täysin turvassa. Paperi- ja televisiomedialla ei ole monopolia tiedonvälittämisessä, kun jokainen yksityishenkilö voi halutessaan perustaa nettiin kilpailijan. Musiikissa kuitenkin joutuu turvautumaan vanhaan tuotantoon.

Maailma B:ssä uuden musiikin, elokuvien ja sarjojen valmistusta taas ei ole lopetettu. Niiden valmistajat rahoittavat uuden tuotannon 1900-luvulle tyypillisesti kappalemyynnillä, esimerkiksi myymällä mp3:sia netistä tai ihan fyysisiä levyjä lähikaupassa. Vaikka tuotanto jatkuu, ihmisillä ei ole sen enempää rahaa kuin ennenkään, ja he pääsevät nauttimaan uudesta tuotannosta vain sen verran mitä lompakko sallii. Kellään tavallisella ihmisellä ei ole niin paljoa varaa, että pääsisi kuulemaan kaikkea maailman musiikkia tai katsomaan kaikkia elokuvia sekä saroja.

Maailma B:ssä valmistajien tulot on varmistettu poliisivaltiolla, joka tarkkailee 24/7 jokaisen kansalaisen internetinkäyttöä reaaliaikaisesti ja kaikki informaatio tallennetaan. Internet-piratismin torjuminen on yksinkertaisesti mahdotonta millään muulla keinolla. Työmäärän suuruuden vuoksi valtio on joutunut perustamaan oman virastonsa tätä varten, ja se työllistää huomattavan määrän ihmisiä. Tämän lisäksi valtiolla on oikeus sensuroida mikä tahansa internetsivu välittömästi viraston sekä tekijänoikeuksien haltijoiden pyynnöstä ilman perusteita ja tuomita rikolliset suuriin sakkoihin sekä vankilaan. Koska teknologia on tehnyt muistitikuilla, CD-levyillä ja ulkoisilla kovalevyillä suoritettavasta kopioimisesta erittäin helppoa, valtiolla sekä sen edustajilla on oikeus takavarikoida, tarkastaa ja hävittää mikä tahansa kyseinen laite ilman perusteita.

Maailma B:ssä jokainen piratismiin syyllistynyt voidaan tuomita kansainvälisten sopimusten pohjalta tehtyjen lakien mukaan satojen tuhansien eurojen sakkoihin. Onnekkaimmat rikolliset selviävät pelkällä uhkauskirjeellä ja muutaman tuhannen euron suojelumaksulla. Tällainen rikos saattaa olla langattoman verkon auki pitäminen niin, että joku ulkopuolinen pääsee käyttämään DC++:saa siinä kymmenen minuutin ajan. Tämän lisäksi sopimuksiin kuuluvat samanlaiset järjestelmät mm. vaatteiden ja siemenviljan osalta. Koska jokaisessa valtionvirastossa tapahtuu vallan väärinkäytöksiä, eikä mediaa kiinnosta, lakien tulkinta on äärimmäisen laaja ja valituskynnys uhrille on kallis sekä erittäin työläs, voidaan käytännössä kuka vain tuomita suuriin sakkoihin tai vankilaan, mukaanlukien opposition edustajat ja toisinajattelijat. Jotta netin ulkopuolinen piratismi saataisiin kuriin, viraston edustajat panostavat massavakoiluun kohdistuvaan teknologiaan, kuten sirujen asentamiseen kansalaisiin tulevaisuudessa. Puhelimien avulla ihmisten liikkeet tiedetään kumminkin jo, ja sama pätee autoihin.

Kumpaa ilman sinä haluaisit elää? Ilman poliisivaltiota vai ilman musiikkia?

Takkiraudan väärät oletukset

2012-01-30T22:30:00.002+02:00

Takkirauta julkaisi vasta kirjoituksen, joka käsittelee hänen paljon hehkuttamaansa säätöteoriaa(control theory). Esitin hänelle kommenttiosiossa muutaman kysymyksen kirjoituksessa sekä kommenteissa viliseviin oletuksiin ja väittämiin, ja sain kuin sainkin niihin ihan pätevät vastaukset. Ne eivät täysin tyydyttäneet minua, joten esitän muutaman sanasen. En kritisoi tässä tekstissä ollenkaan säätöteorian soveltamista taloustieteeseen, Takkiraudan historiankäsitystä "uusliberalismista" tai keynesiläistä talousteoriaa. Sen sijaan haluan puuttua etenkin Takkiraudan käsitykseen itävaltalaisesta taloustieteestä. Vastaus toiseen kysymykseeni kuvaa Takkiraudan virhekäsitystä itävaltalaisen taloustieteen sovelluksesta käytännön politiikassa:

B) Miksi rinnastat itävaltalaisen talustieteen valtavirtataloustieteeseen?

Takkirauta: Siksi, että itävaltalaisella taloustieteellä on suhteettoman suuri painoarvo sen todelliseen kannatukseen nähden päättäjien keskuudessa.

Päättäjät eivät kannata itävaltalaista taloustiedettä. Itävaltalaiset inhoavat Reagania ja Friedmania(omasta mielestäni perusteettomasti jälkimmäistä kohtaan), joiden politiikka oli enemmän soveltamisen alla. Jos itävaltalaista taloustiedettä olisi sovellettu ollenkaan, Mises Instituutti hyppisi riemusta paraikaa. Etenkin ABCT on ignorattu täysin politiikkojen ja valtavirran toimesta.

Mutta huonokin mallinnus on parempi kuin kaiken mallinnuksen heittäminen romukoppaan ja toimiminen täysin ideologia- tai voodoo-pohjalta. Itävaltalaista taloustiedettä ei turhaan kutsuta "voodoo-ekonomiaksi", sillä se ei pohjaudu millekään konkreettisille tosiasioille eikä kokemukselle.

"Voodoo economics" oli George Bush vanhemman(republikaani) keksimä termi Reaganin supply side-taloustieteelle, eikä sitä ole ikinä käytetty kuvaamaan itävaltalaista taloustiedettä.

On totta, että perinteinen taloustiede on kohdannut ongelmia. Mutta Friedmanin, Reaganin ja Chicagon poikien uusliberalistinen taloustiede on kohdannut vielä pahempia ongelmia - ja aikaansaanut katastrofin joka ainoassa paikassa, jossa sitä on sovellettu käytäntöön.

Friedman, Reagan ja "Chigagon pojat" eivät olleet itävaltalaisia vaan supply side-taloustieteilijöitä, monetaristeja sekä muita valtavirran taloustieteilijöitä. Vaikka analyysi "uusliberaalin" politiikan vaikutuksista oletettaisiin oikeaksi, tämä on aivan selvää valehtelua tai sitten Takkirauta ei ymmärrä itävaltalaisen koulukunnan sekä valtavirran taloustieteen eroista yhtään mitään.

Uusliberalistinen taloustiede on ajanut todella pahasti karille. Tulokset eivät kertakaikkiaan ole olleet luvattuja, vaan se on varma tie plutokratiaan. Kun pääomatulojen ja rikkaiden verotus on kevyttä, johtaa se keinotteluun investointien sijaan, talouden ylikuumenemiseen, oskillaatioihin - ja lopulta katastrofeihin.

Vetämällä ensin aasinsillan itävaltalaisten ja supply side-taloustieteen välille, Takkirauta vetää aasinsillan supply side-taloustieteen ja uusliberalismin välille, josta hän vetää lopuksi aasinsillan uusliberalismin ja "tulosten", eli viime vuosikymmenten historian välille. Tämä on puhdasta valehtelua itävaltalaisesta koulukunnasta, tai sitten Takkirauta ei ymmärrä itävaltalaisesta koulukunnasta mitään. Voisin itse samanlaisella päättelyketjulla saada Takkiraudasta rasistisen kommunistin.

Tiedämme nyt paljon enemmän kuin itävaltalaiset taloustieteilijät vaikuttivat ja kun voodoo-ekonomia esiteltiin.

Itävaltalaiset vaikuttivat valtavirtataloustieteeseen viimeksi 1900-luvun alkupuolella tuoden mm. rajahyödyn ja talouslaskun ongelman taloustieteeseen, eikä itävaltalaisten selittämää markkinataloutta ole sovellettu puhtaana missään. Takkirauta yhdistää taas itävaltalaisuuden väärin supply side-taloustieteeseen ja monetarismiin.

Kommentti: Itävaltainen taloustiede sen sijaan kutsuu lähestymistapaansa prakseologiaksi (ihmisen toiminnan logiikaksi).

Takkiraudan vastaus: Ikävä kyllä ihminen ei kertakaikkiaan toimi sillä tavoin kuin mitä itävaltalaiset esittävät. Tähän mennessä kaikkein paras esitys ihmisen käyttäytymisestä ja psykologiasta tulee norjalaisamerikkalaiselta Thorstein Vebleniltä. Ihminen ei ole rationaalinen eikä järkevä olento eikä ajattele omaa intressiään - vain syvästä autismista kärsivät ovat sellaisia.

Tämä kappale osoittaa että Takkirauta ei tiedä itävaltalaisesta taloustieteestä juuri mitään. Itävaltalainen "ihminen toimii"-aksiooma luo pohjan, jonka päälle rakennetaan loogisella päättelyllä mikroteoria. Oli metodin järkevyydestä mitä mieltä hyvänsä, tämän aksiooman päälle rakennettu mikroteoria on pääpiirteittäin yhtenäinen niin valtavirran kuin keynesiläisen mikroteorian kanssa. Takkirauta ymmärtää aksiooman joko väärin, ei tiedä siitä mitään tai sitten ei tunne valtavirran mikroteoriaa.

Inflaatio on keino alentaa palkkoja ja palkkakustannuksia tuhoamatta yhteiskuntaa ja aiheuttamatta massatyöttömyyttä. Milton Friedman sai talous-nobelinsa juuri NAIRU-käsitteen keksimisestä ja mallintamisesta.

Mielenkiintoista, että tässä kohti Takkirauta ei totea Friedmanin olevan itävaltalainen. Voi myös olla, että Takkirauta ei tiedä että NAIRU:n kaltaiset teoriat eivät kuulu itävaltalaiseen koulukuntaan.

Ruukinmatruuna käytti aikoinaan termodynamiikkaa talouden mallinnuksessa. Kävi ilmi, että ruukinmatruuna ei ole ainoa, joka niin on tehnyt - ja toiset ovat havainneet täsmälleen saman ilmiön; Wikipediasta löytyi hakusana Thermoeconomics.

Wikipedian mukaan thermoeconomics on heterodoksinen taloustieteen koulukunta, aivan kuten itävaltalainen taloustiedekin, ja vaikuttaa jopa itävaltalaista reilusti pienemmältä. Tämä ei mielestäni osoita mitenkään, että taloustieteilijät olisivat "ymmärtäneet" säätöteorian merkittävyyden taloustieteessä.

Takkiraudan väittämät säätöteorian soveltamisesta ovat paikoin ristiriitaisia, välillä hän sanoo sen kuuluvan taloustieteeseen ja välillä ei. Takkiraudan mukaan mm. Robert Lucas olisi ollut ensimmäisiä säätöteorian merkityksen ymmärtäjiä, mutta itse en ole löytänyt tai kuullut mitään sen kaltaista Lucasilta, joka on ensisijaisesti tunnettu rationaalisten odotusten tuomisesta valtavirtataloustieteeseen. Jos Lucas toi säätöteorian taloustieteeseen, hän osasi tehdä sen todella salassa. Takkiraudan antama linkin sisältö oli myös mitä oli, sillä suurin osa suorasta säätöteorian soveltamisesta taloustieteeseen on ajallisesti hajanaista ja sitä on varsin vähän verrattuna Takkiraudan viittaamaan "mullistavan sovelluksen" määrään. Kyseinen linkki oli vastaus kysymykseeni ketkä taloustieteilijät käyttävät prosessitekniikan termistöä, ja linkistä päätellen ei juuri kukaan. Takkiraudan vastaus kysymykseeni positiivisesta takaisinkytkennästä oli kuitenkin taattua Ironmistress-tasoa:

G) Ketkä taloustieteilijät ovat todenneet, että talouskasvu luo talouteen positiivisen takaisinkytkennän?

Takkirauta: Kyseessä on truismi. Ks. Wikipedia-artikkeli aiheesta.

Olen varsin avomielinen eri talousteorioiden suhteen. Takkiraudan hehkuttama säätöteoria saattaa toimia, en osaa sanoa sitä sillä en ole perehtynyt koko asiaan tarkemmin. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että se ei ole niin laajasti sovellettuna taloustieteessä mitä Takkirauta antaa ymmärtää. Kuitenkin, kaikista naurettavinta on Takkiraudan yritys tyrmätä itävaltalainen taloustiede julistamalla se yksinkertaisesti epätieteellisiksi. Itävaltalaiset ovat kirjoittaneet laajasti matematiikan ja empirismin käyttämisen olevan hyödytöntä taloustieteissä, eikä tuota kritiikkiä kumota vastaamalla suoraan "olette epätieteellisiä". Se vaatii filosofista keskustelua metodologiasta sekä epistemologiasta. Käsittääkseni Takkirauta on perehtynyt filosofiaan, joten en ymmärrä miksei hän sitä tee. Hän ei joko ymmärrä itävaltalaista kritiikkiä luonnontieteiden metodologian soveltamisesta taloustieteeseen, ei ole siitä tietoinen tai hän ei jostain syystä halua tehdä sitä. Itselläni ei riitä perehtyneisyys väitellä prakseologian puolesta tai vastaan, ja epäilen ettei sitä löydy tällä hetkellä keltään suomalaiselta. Tosin tietomäärä Suomen itävaltalaisilla kasvaa koko ajan.

EDIT Lisäys: on joko seinähullu tai itävaltalainen taloustieteilijä. He eivät osaa matematiikkaa, halveksivat sitä eivätkä ymmärrä käsitettä "derivaatta" eivätkä "Cauchyn väliarvolause".

Tässä Takkirauta on yksinkertaisesti väärässä. Murray Rothbard suoritti ainakin kandin matematiikasta sekä taloustieteestä ja jatkoi taloustieteiden opiskelua tohtorin tasolle asti. Ludwig von Misesin veli oli tunnettu matemaatikko ja hyvin moni moderni itävaltalainen on suorittanut tohtorin paperit taloustieteestä ja pitää professorin virkaa, mikä vaatii erittäin paljon derivointia ja matematiikkaa. Itävaltalaisten kritisointi ad hominemilla ei kumoa itävaltalaisten väitteitä, vaan vaatii metodologista ja epistemologista kritiikkiä.

Sinivasemmisto vastaan Vihervasemmisto

2012-01-29T12:55:00.003+02:00

Paradoksaalisesti Suomessa "virallisen" vasemmiston kovin vastustaja ei löydy vapaasta markkinataloudesta, vaan "epävirallisesta" kaappivasemmistosta. Tätä tilannetta on vaikea uskoa, sillä se tuntuu jo lähtökohtaisesti aivan hullunkuriselta. Miksi vasemmistolaiset haluaisivat taistella keskenään? "Virallista" vasenta laitaa kutsutaan nykypäivänä vihervasemmistoksi, punavihreydeksi ja arvoliberaaliksi vasemmistoksi. Viimeinen eli "arvoliberaali" antaa jo paljon vihjeitä tästä vasemmiston kahtiajaosta sekä riitaantumisesta. "Epävirallista" vasemmistoa kutsutaan Suomessa kuitenkin konservatismiksi ja... Äärioikeistolaisuudeksi. Kuitenkin molempien vasemmistojen kannattama talouspolitiikka on lähes identtistä(Persut ja Persunuoret). Miksi vihervasemmisto sitten hyökkää niin voimakkaasti sinivasemmistoa vastaan, jos he kannattavat samanlaista talouspolitiikkaa? En tiedä syytä tähän, mutta arvelisin arvoihin liittyvien kysymysten olevan selvästi tärkeämpiä ihmisille mitä talous. Arvojen laittamista talouspolitiikan edelle voi pitää monessa mielessä epäilyttävänä, mutta tästä syystä Vasemmistoliitto on ottanut ideologisen toverinsa Perussuomalaiset ykkösvihollisekseen, vaikka samassa hallituksessa he todennäköisesti pääsisivät rakentamaan unelmiensa työläisten talousparatiisia.

Sen sijaan että vasemmistolaiset tekisivät yhteistyötä, he ovat päättäneet taistella verissäpäin sellaisista asioista kuin maahanmuutosta ja ihmisten avioitumisesta. Tilanne ei ole sinänsä uusi, sillä 30-luvun Saksassa natsit ja kommunistit olivat pahimpia verivihollisia. Syy? Sama kohderyhmä. Talouslinjaukset olisivat varsin yhtenäiset, ja puolueet kilpailivat työläisten äänistä mm. arvokysymyksillä. Nykytilanne on laimenettu versio noista ajoista, sillä kumpikaan osapuoli ei halua uunittaa juutalaisia tai kansallistaa kaikkea yksityisomaisuutta. Liberaalien tilanne on ollut samanlainen vuodesta toiseen - pyöritellä hämmentyneenä päätään katsellessaan tätä taistelua.

Älä itke persu - ota ruusu

Etenkin Hommaforumin antikommunistinen retoriikka yhdistettynä Arhinmäen talouspolitiikan ylistämiseen on aiheuttanut vuorotellen naurunpuuskia sekä päänsärkyä. Muutamasta liberaalista huolimatta Hommaforum koostuu juuri Perussuomalaisten kohderyhmästä, kansallisvasemmistolaisista. Kaikista sekopäisintä tässä tilanteessa on, että kansallisvasemmistolaiset eivät itse suostu myöntämään tai ymmärtämään sitä. Tässä hommalaisten omia aatoksia, mutta etenkin blogiemäntä Takkiraudan reagointi aiheutti minussa hervotonta naurua. Aateveljen yritettyä valistaa blogiemäntää hänen sinivasemmistolaisuudestaan antoi Takkirauta bannia "henkilökohtaisiin syihin" vedoten. No, ainakin sekä viher- että sinivasemmistolla on yhteinen vihollinen tarkasti tiedossa, vaikka liittoutumista tuskin tulee näköpiiriin.

Sinivasemmistosta olen onnistunut löytämään vain yhden hyvän puolen, ja se on EU:n vastustaminen. Sekään ei oikeastaan ole yhteinen asia, sillä persut vastustavat EU:n liittovaltiokehitystä siitä ainoasta hyvästä syystä, budjettikurista, jonka pystyn Euroopan valtiosta löytämään. Vaikka Hommassa pesii kaikenmaailman perusvasemmistolaisuuden lisäksi pienehköjä ääri-ilmiöitä ja olenpa törmännyt ihan oikeaan natsiinkin siellä, niin poliisin mielestä Homma on rauhallinen paikka.

Tämän foorumin paheksunta on tuskin koskaan perustunut poliisin rikosilmoitusjärjestelmän ilmoituksiin, vaan yleisesti siihen tietoon, että tämä on avoimesti maahanmuuttokriittinen foorumi. Pelkästään jo tämä tieto on herättänyt suvaitsemattomuutta foorumianne kohtaan. Toki viestien seassa on ollut myös aivopieruja, mutta vaikka kuinka tuntisi itsensä pahoinvoivaksi ja ahdistuneeksi foorumin sisällöstä, ei se oikeuta puuttumaan teidän sananvapauteenne, niin kauan kuin se pysyy lain puitteissa.

Tämä Hommaforumin näkymättömyys poliisin tietojärjestelmissä kertoo siitä, että palstanne on hyvin moderoitu ja keskustelijat pysyvät yleensä ruodussa. Etenkin kun keskustelun aiheet ovat yleensä suuria tunteita herättäviä asioita. Oli mielipiteistänne mitä mieltä tahansa, niin yhtä hyvin toimivaan keskustelufoorumiin monilla muilla vastaavilla palveluilla on vielä matkaa.

Google vakoilee lisää käyttäjiään

2012-01-25T17:20:00.002+02:00

Googlella on alkanut nousta ns. neste päähän ja ihmisistä on heidän mukaansa kerättävä talteen kaikki mitä irti saadaan.

The Web giant announced Tuesday that it plans to follow the activities of users across nearly all of its ubiquitous sites, including YouTube, Gmail and its leading search engine. Google has already been collecting some of this information. But for the first time, it is combining data across its Web sites to stitch together a fuller portrait of users.

Olen jostain syystä varsin immuuni valtion rahallisille typeryyksille, kuten miljardien syytämiselle Kreikkaan, mutta sananvapauteen ja nettiin liittyvät asiat nostavat verenpainetta sitten oikein urakalla.

Google can collect information about users when they activate an Android mobile phone, sign into their accounts online or enter search terms. It can also store cookies on people’s computers to see which Web sites they visit or use its popular maps program to estimate their location.

Niin, on varmaan pirun siistiä kun Google kerää talteen kovalevyille missä kuljet ja mihin aikaan? No, onneksi saamme varsin mahtavat perustelut tälle idiotismille:

Why is Google doing this?: Google says it will be able to do a lot more “cool things” when it combines information across products. There’s “so much more that Google can do to help you” if you share your information with them.
Give me an example.: From Whitten’s blog post: Google will be able to “provide reminders that you’re going to be late for a meeting based on your location, your calendar and an understanding of what traffic is like that day.”

DDR:kin pystyi tekemään "siistejä juttuja" kansalaisilleen kun se keräsi heistä tietoja. Mutta niinhän ei nykyisin tehdä? Ei Suomessa ole sensuuria! No, vasta valtio pakotti Elisan sensuroimaan The Pirate Bayn, ja poliisin sensuurioikeuksia oltaisiin innolla laajentamassa.

Lain toteuttaneen SDP:n viestintäministeri Susanna Huovisen mielestä "Lapsiporno ei kuulu sananvapauteen" ja hän vakuutti, että estolistat koskevat "vain ja ainoastaan lapsipornoa".

Mutta...

Hänen puoluetoverinsa Matti Ahde on kuitenkin ehdottanut myös nettipokerin sensurointia.SDP on myös vaatinut poliisien soluttautumista nettiyhteisöihin. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan "Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Muun muassa nettirasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä.”

En luota tippaakaan julkiseen valtaan, enkä halua antaa sille mitään välineitä tai keinoja kansalaisten vapana viestinnän ja sananvapauden rajoittamiseen. Michael Hallila kirjoitti varsin hyvin rapakon takana vasta vallinneesta SOPA-lain luomasta kohusta. Suosittelen myös Piraattipuolueen ja Samuli Pahalahden aktiivista seuraamista, jos haluaa pysyä kärryillä länsimaissa etenevästä sensuurista.

Itävaltalaiset vs. muut liberaalit

2012-01-23T23:00:00.004+02:00

Törmäsin jonkun aikaa sitten mielenkiintoiseen, joskin viime vuoden puolella käytyyn keskusteluun Vapausfoorumilla. Vaikka viestit ovat pitkiä suosittelen ainakin itävaltalaisia lukemaan ne läpi, etenkin Sampo Syreenin kritiikin. Keskustelun aiheena oli itävaltalaiset vs. valtavirtaliberaalit ja se rönsyili varsin odotetusti, sillä debattia ei oltu rajoitettu mitenkään vaan väittelyssä puitiin sekä metodologiaa, taloussykliteoriaa että ties mitä. Kyseinen kädenvääntö liberaalien välillä ei ole mitenkään uutta, vaan sitä on käyty jo viimeiset puoli vuosisataa vaihtelevalla voimakkuudella. Itävaltalaiset eroavat jo pelkästään taloustieteessä valtavirrasta pitämällä aksioomasta johdettua logiikkaa ainoana toimivana keinona luoda taloustieteen säännöt, hyläten nykyään varsin laajasti käytetyn empirian, matematiikan ja tilastotieteen. Tämän lisäksi väittelyä käydään itse metodien lisäksi koulukuntien menetelmien luomista tuloksista, etupäässä taloussykliteorian puolelta. Näiden lisäksi olisi olemassa vielä varsin kattavasti väittelyn aihetta historiasta ja etiikasta, mutta jo taloustiede repii liberaaleja varsin kiitettävästi.

Erikoisinta tässä jaossa on, että Atlantin tuolla puolen se on onnistunut repimään libertaarit varsin tehokkaasti eri leireihin. Cato ja Mises Instituutti ovat lähes yhtä kylmissä väleissä mitä Yhdysvallat ja Neuvostoliitto aikanaan, mikä on näkynyt myös Ron Paulin saamassa kaksijakoisessa vastaanotossa. Itävaltalaiset varsinkaan eivät voi väittää olevansa syyttömiä vallitsevaan jakoon. Jo Misesin tiukka metodologiansa puolustaminen löi rakoa 1900-luvulla vallinneeseen avoimeen keskusteluun, mutta viimeistään Rothbardin lanseeraama luonnonoikeusteoria ja etiikka sai itävaltalaiset eristäytymään Auburniin. On varsin ironista, että Rothbard itse haukkui randilaisuutta kultiksi, samaan aikaan kun itävaltalaiset eristäytyivät yhä voimallisemmin muusta valtavirrasta. Kaikesta Ron Paulin liberalismille tuomasta markkinoinnista huolimatta pelkään hieman, että hänen menestyksensä valaa aivan uutta itsevarmuutta kovimpiin auburnilaisiin ja rohkaisee porukkaa tiivistymään entisestään leireihinsä.

Suomen tilanne on sen sijaan varsin mielenkiintoinen. Täällä politiikka on ollut enimmäkseen "alitajuisesti" liberaalia aina 70-luvulle asti, jolloin sosiaalivaltio lähti kunnolla paisumaan. "Tietoinen" liberalismin kannatus on ollut kansanjoukoissa varsin pienehköä aina 90-luvulle sekä liberalismin parhaan ystävän, internetin, leviämiseen asti. Suomen skene alkoi kasvamaan 2000-luvulla, mutta on vieläkin varsin pieni. Tästä syystä käytännössä suurin osa aktiivisista liberaaleista on kommunikoinut keskenään netin kautta ja suurimmaksi osaksi porukka on hyvissä väleissä keskenään. Koulukuntarajat ylittäviä yhteisprojekteja on ollut useampia, kuten Vapaasana, Liberalismiwiki, Fi-lib, Liberaalit rp sekä Liberaalimafia. Meillä ei ole samanlaisia railoja liberaalien välillä mitä muualla. Olen samaa mieltä mitä Sampo, meillä on muuhun maailman nähden ainutlaatuinen mahdollisuus yrittää kuroa umpeen näitä riitoja.

"Ja siksi me juuri haluamme vääntää tämän asian selväksi, vaikka tämä prosessi onkin molemmin puolin varsin kivulias. Kun itävaltalainen klikki on nyt aiempaa suuremmassa roolissa suomalaisessa libipiirissä, ja samalla paljon avoimempaa kuin ehkä vaikkapa auburnilaisten vastaava, uskon että puhun yhteen ääneen Mikon, Tonin ja muidenkin wanhojen valtavirtalaisten kanssa kun sanon: meillä on tässä ihan totinen mahdollisuus vähentää sitä kuilua joka muualla on kasvanut jo lähes ylittämättömäksi, ja sitä kautta tukea niin taloustiedettä kuin liberaalia aatettakin. Eihän hukata sitä nahisteluun, vaan puhutaan aiheesta, ja vaikka oltaisiinkin eri mieltä senkin jälkeen, ennemmin frendataan lisää kavereita "toiselta puolelta" kuin unfrendataan."

Omaa mutinaa aiheesta: Mielestäni tämä kurominen tulisi aloittaa debatoimalla itävaltalaisen koulukunnan kruununjalokivestä, taloussykliteoriasta. Tähän on moniakin syitä - ensinnäkin sykliteoria ei ole niin filosofiapainotteista mitä metodologiakeskustelu vaan sitä liberaaleille rakasta taloustiedettä. Toiseksi nykyinen lama on tuonut ennennäkemätöntä boostia itävaltalaiselle koulukunnalle. Eli jos itävaltalaiset ovat väärässä, kansantajuinen sykliteoria kasvattaa "eristäytyjien" rivejä. Jos taas sykliteoria on oikeassa, se voidaan nostaa yleisliberaaliksi lippulaivaksi. "Nykylaman vuoksi kapitalismi ei toimi" on varmasti monen kuulema mantra, ja väittäisin juuri sykliteorian puutteen vuoksi valtavirta-liberaalien olevan ns. nesteessä kansan syviin riveihin vaikuttamisen kanssa. Monia on varmasti kiinnostanut syventävän makron opit siinä vaiheessa kun paperitehtaita lyötiin pakettiin!

Tuo Vapausfoorumin ketju oli varsin hyvä pelinavaus tästä debatoinnista. Olin varsin positiivisesti yllättynyt Thomas Taussin ja Oskar Lindmanin kohteliaasta, "Pitkäniemimäisestä" keskustelutyylistä. Kaj Grüssnerin avautumiset sen sijaan saivat aikaan lähinnä päänpyörittelyä. Varsinkin Sampo nosti esiin monia mielenkiintoisia pointteja, kuten itävaltalaisen pääomateorian kritiikkeineen sekä Hayekin ja Misesin jatkuvat muutokset sykliteoriaan, mikä on vaikeuttanut teorian kritisointia. Viisainta olisi mielestäni kerätä listaa tästä valtavirtaliberaalista kritiikistä, jotta siihen voisi perehtyä yhtäaikaa itse sykliteorian kanssa. Itselläni on hyllyssä odottassa lukemista sekä Jesus Huerta de Soton syklijärkäle että Rothbardin Man, Economy and State, ja tarkoituksena olisi myös saada ne luettua joskus. Ehkä joku päivä ABCT saadaan vielä ruodittua läpi.

Ron Paul ja kahdet esivaalit

2012-01-14T21:54:00.000+02:00

Samalla kun me haukottelemme omien presidentinvaaliemme kanssa, Yhdysvalloissa on pitkä presidentti-prosessi pyörähtänyt jo käyntiin. Ensimmäiset esivaalit ovat ohi, ja Ron Paul sijoittui Iowassa kolmanneksi sekä New Hampshiressa toiseksi. 21. tammikuuta ovat seuraavat South Carolinan osavaltion vaalit, ja Paul sijoittunee tälläkin kertaa kärkikolmikkoon. Mitt Romney on voittanut molemmat osavaltiot tähän mennessä, ja on erittäin vahvoilla republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Kovimpien fanien mielestä Ron Paulilla on mahdollisuus voittaa Romney ja jopa Obama independent-äänien turvin. Voitti Paul tai ei, hänen ajamansa ideat vapaudesta ja markkinataloudesta ovat kuitenkin saaneet kunnolla näkyvyyttä, ja tämän johdosta yhä useampi amerikkalainen tunnustautuu minimivaltion kannattajiksi. Media on vieläkin varsin nihkeä antamaan tasapuolista julkisuutta Paulille:

Uusi vuosi, uudet kujeet

2012-01-05T12:36:00.001+02:00

Vaihdoin kolmannen kerran blogiotsikkoa. Ensimmäinen nimi oli vuoden 2011 keväällä Henkisiä Patoumia, kesällä se muuttui Konservatiiviseksi Talouspolitiikaksi ja syksyllä takaisin alkuperäiseen. Nimenvaihdoksien syynä voi pitää kirjoitusten aiheita, perustin blogin alunperin purkaakseni lyhyillä satiirisilla viesteillä turhautumistani valtioon. Sen jälkeen yritin rakentaa siltaa konservatiivien välille kirjoittamalla konservatiivinen ja liberaalien yhteisistä asioista. Kyllästyttyäni mm. Homma-foorumin keynesiläisyyteen ja persujen vasemmistolaisuuteen luovutin, vaihdoin takaisin alkuperäiseen nimeen ja siirryin pitkälle tauolle. Talouspolitiikka alkoi kuitenkin taas joulukuussa puristaa otsalohkoa joten päätin palata tutun terapian pariin. Olen kuitenkin ajatellut kirjoittaa lyhyiden turhautumisten sijaan pitempiä artikkeleita liberalismista ja itävaltalaisesta koulukunnasta, joten koin nimen Klassinen liberalismi olevan paras blogille. Antakaa kommenttia nimenvaihdosta, voin peruakin sen.

Vuosi 2011 oli enimmäkseen positiivinen libertarismille/liberalismille. Yhdysvalloissa Ron Paulin presidentinkampanja on kiihdyttänyt vapaan markkinatalouden ja etenkin itävaltalaisen koulukunnan suosion kasvua. Moni ei ymmärrä tätä, sillä kasvu tapahtuu salakavalasti. Iowassa Ron Paulia äänesti noin puolet republikaanien nuorista ja libertaarit videot keräävät miljoonia katsojia Youtubessa(1 ja 2). Markkinatalous on suosittua niiden keskuudessa, jotka tulevaisuudessa tekevät päätökset. Sama ilmiö on toistunut Suomessa, tosin pienemmässä mittakaavassa. Kokoomusnuorissa on lukuisia itävaltalaisia, suuri osa lähempänä kahta kuin kolmeakymmentä. Petri Kajander on saanut käänettyä ja julkaistua itävaltalaisia kirjoja. Mises Instituutin suomenkielinen versio on avattu. Samaan aikaan sosiaalidemokraattiset valtiot ovat kuitenkin ajamassa itseään järkyttäviin velkoihin ja poliitikot tuntuvat vain painavan kaasua demarisoitumisessa. Liberaalit tuskin kerkeävät mukaan vaikuttamaan romahduksen tullessa, mutta ehkä sen jälkeen.

Negatiivistakin kehitystä on tapahtunut intellektuellisella rintamalla. Suomen liberaali blogiskene on lähes kuollut vuoden 2011 aikana muutamasta uudesta kirjoittajasta huolimatta. 2000-luvun aikana tätä virkaa täyttivät fi-lib ja Vapaasana.net, vuosikymmenen lopulla itsenäiset bloggaajat. Pidin laadukkaimpina kirjoittajina Pasi Matilaista ja Lasse Pitkäniemeä, mutta molemmat ovat vähentäneet kirjoittamista radikaalisti. Muutkin, kuten Samuli Pahalahti, Michael Hallila, Pikkupoika ja jopa piraatit ovat joko hiljentyneet tai vaihtaneet kirjoitusaiheita. Varsinkin itävaltalaisten hiljentymisestä on seurannut, että tällä hetkellä "raha on velkaa mutta koroton raha keskuspankinsta on jees"-talousdemokraatit ovat vallaneet internetin ja pitävät käytännössä monopolia rahareformista puhuttaessa. Pidän siis bloggaamista entistäkin tärkeämpänä tällä hetkellä.

Takkirauta, tuloerot ja kulutus

2012-01-04T18:02:00.001+02:00

Takkirauta on antanut lisää kirjoitusaiheita. Helsingin yliopistolla lyödään uutta tutkimusta kasaan vanhasta keynesiläisestä väitteestä, että kulutus luo talouskasvua ja tämän vuoksi tuloerot ovat pahoja. Tässä tiivistys:

Rikkaille kertyvä raha ei nimittäin kierry kulutukseen, vaan kasaantuu yhä kasvaviksi sijoituksiksi pahan päivän varalle. Vähän kuin Roope Ankan rahasäiliöön. Samalla tavaroiden ja palveluiden kysyntä vähenee.

Ongelmana kuitenkin on, että kulutus ei luo talouskasvua, vaan investoiminen. Tämä ei ole suoraa kritiikkiä itse artikkeliin, sillä rahan jemmaaminen patjan väliin voi myös olla pois investoinneista kulutuksen lisäksi. Artikkelin sananvalintoja voisi kritisoida varsin raskaasti, sillä se kutsuu patjajemmaamista "sijoitukseksi". Kritisoitava kohde ei siis ole rikkaiden varallisuus sinänsä, vaan se säilöminen ja kierrosta poistaminen. Lisäksi artikkelissa sotketaan kahdenlaiset tuloerot keskenään, eli köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, sekä köyhät kuin myös rikkaat rikastuvat. Neoklassiset libertaarit saavat tästä jo tarpeeksi materiaalia tutkimuksen kritisoimiseen, kuten oletukseen rikkaiden jemmauksesta(miksi rikkaat eivät muka sijoittaisi rahoja, varsinkin nykyisen kroonisen inflaation aikana?) sekä populistisen tuloero-sanan väärinkäytön myötä, mutta tarkastellaan aihetta myös itävaltalaisesta näkökulmasta.

Perinteisen itävaltalaisen näkökulman mukaan korko määräytyy aikapreferenssin mukaan(tosin mm. Robert Murphy ja Guido Hülsmann ovat esittäneet kritiikkiä). Rahan jemmaaminen taas määräytyy rahan kysynnän mukaan. Näillä kahdella asialla ei ole vaikutusta toisiinsa. Jos henkilö pitää suurta määrää käteistä tyynynsä alla, johtuu se epävarmuudesta tms. tekijästä. Se on pois sekä kulutuksesta että investoinnista, kuten säästötilistä/rahan lainaamisesta korkoa vastaan yrityksille. Käteisessä on vaihtoehtokustannuksena saatu korko, ja fiat-rahaan perustuvassa sekataloudessa inflaatio kasvattaa sitä entisestään tappiolliseksi.

Oletetaan hetkeksi, että Roope Ankka haalii itselleen puolet valuutta-alue X:n rahoista eikä investoi tai kuluta niitä mihinkään säiliöstään. Mitä tapahtuu? Hinnat puolittuvat. Kaikki pääoma(koneet, työvoima jne.) eivät ole muuttuneet mihinkään eivätkä ihmisten aikapreferenssit ole siirtyneet. Rahan "poistaminen kierrosta" esimerkiksi patjan väliin uhkaavan vaaran vuoksi ei muuta taloutta, sillä kiertoon jääneen rahan arvo kasvaa, ts. hinnat laskevat. Raha ei ole yhtä kuin talous. Jonathan M. Finegold Catalain sanoin:

Tuotteden vaihto ja investointi ovat merkittäviä taloudessa, ei raha. Raha on standardi jolla taloudelliset toimijat määrittävät tuotteiden vaihtoarvon, ja on sen vuoksi oleellinen vain vaihdon hetkellä. Rahan säilyttäminen tai käyttäminen joko nostaa tai laskee yhden rahayksikön ostovoimaa, mutta ei vaikuta pääoman liikkeeseen.

Katsokaamme seuraavaksi mitä lisättävää Takkiraudalla on asiaan.

Ja syy on selkeä: kun raha tulee rahan luo, se myös pysyy siellä. Rikkaille kertyvä raha ei nimittäin kierry kulutukseen, vaan kasaantuu yhä kasvaviksi sijoituksiksi ja investoinneiksi - eikä suinkaan tuotantoon tai työpaikkoja luoviin elinkeinoihin, vaan keinotteluun. Yksikään rikas ei ole rikas siksi, että hänellä olisi suuret tulot, vaan siksi, että heillä on pienet menot, joka mahdollistaa rahan kasautumisen. Toinen seikka on se, että kukaan ei ole ikinä rikastunut työtä tekemällä, vaan juurikin keinottelulla, siis pääomatuloilla. Ja kun raha alkaa kertyä, se kertyy vähän niinkuin Roope Ankan rahasäiliöön. Samalla tavaroiden ja palveluiden kysyntä vähenee.

Uusi näkökulma, eli käteisen kasaamisen lisäksi rahalla voidaan keinotella hyödyllisten investointien sijaan. Yllättäen olen osittain samaa mieltä Takkiraudan kanssa. Mm. pankkisektorille on myönnetty valtion(!!) toimesta paljon etuoikeuksia, joiden avulla voidaan repiä rahaa ilman tuottavaa työtä, Yhdysvaltain asuntokupla ja fractional reserve banking ovat varsin hyvinä esimerkkeinä.

Tätä ei yksikään talousteoria ennusta, mutta näin on käynyt kaikkialla, missä uusliberalismin oppeja on noudatettu.

Kuten missä?

Tähän ilmiöön törmättiin Chilessä 1970- ja 1980-luvuilla: rikkaat rikastuivat, keskiluokka köyhtyi ja köyhät kurjistuivat.

No, suurin osa markkinareformeista tehtiin 80-luvun jälkeen, mikä johti Chilen suureen kasvuun ja köyhyyden vähenemiseen. Mutta koska Chilen reformit oli laadittu Chicagolaisten toimesta, niihin jäi odotettu rahasektoria koskeva porsaanreikä.

A major policy objective of the military regime was the liberalization and modernization of the banking sector.[...]Furthermore, between 1973 and 1981 the real volume of total credit to the private sector increased by more than 1,100 percent. [...]As a result, many banks accumulated an unprecedented volume of bad loans, a situation that led to the financial crisis of 1982-83. As a consequence of this crisis, a number of banks went bankrupt during 1983-84

Siistiä, talouskupla! Chicagolaiset möhlivät juuri siellä missä he eniten eroavat itävaltalaisten kanssa, rahateoriassa. Kuplan jälkeen Chilellä on mennyt varsin hyvin, ellei lasketa paljon parjattua Gini-indeksiä. Vuonna -87 köyhyysrajan alla oli 45.1% kansasta ja vuonna 2006 27%.

Mutta täsmälleen sama on nähty kapitalismin mallimaassa, Yhdysvalloissa. Me kaikki tiedämme, että USA on veloissa korviaan myöten ja vielä pahemmin lirissä kuin Euroopan PIIGS-maat.

Yhdysvallat ei ole mikään kapitalismin mallimaa. Ehkä jo puhe "valtion velkaantumisesta" kertoo tästä.

Yhdysvalloissa on havaittu, että tulonlisäyksien keskittyminen rikkaammille on trendinomaisesti lisännyt köyhien ja keskituloisten kotitalouksien velanottoa. Syy on ollut juuri tämä elinkustannusten nousu. Eniten ovat kallistuneet koulutus ja terveydenhoito; siis välttämättömyyshyödykkeet

Yhdysvaltain yksityinen velkaantuminen on seurausta mm. valtion antamista etuoikeuksista pankkijärjestelmälle, kuten asuntokupla osoitti. Koulutus ja terveydenhuolto ovat Yhdysvalloissa valtion tarjoamia/vahvasti säätelemiä, joten ei ole kovin iso yllätys että ne kallistuvat jatkuvalla syötöllä.

Sitten ihmetellään, miksi Euroopassa ja Yhdysvalloissa syntyvyys on romahtanut ja väestön uusintaminen jää maahanmuuttajien harteille. Mutta eihän näin pitänyt käydä - eikä varsinkaan minkään talousteorian mukaan!

Itävaltalaiset(osa) ovat kauhistelleet syntyvyyden alentumista jo vuosikaudet.

Libertaristien mielestä plutokratia on hyvä idea, kun taas suunnilleen kaikkien muiden mielestä se on ei-toivottava tila. Oma kysymyksensä toki on, onko itävaltalaisen taloustieteen mukaan tavoitetilana plutokratia.

Jos plutokratialla tarkoitetaan poliittisen vallan ostamista niin ei, libertaarit taikka itävaltalaiset eivät kannata plutokratiaa.

Talous käyttäytyy täsmälleen kuten säätöteoria antaa ymmärtää, ja ilman interventiota talous käyttäytyy kuten toisen kertaluvun systeemi, jossa on positiivinen takaisinkytkentä. Eli sama suomeksi: ilman interventioita ja kontrollia talous riistäytyy aina väistämättä käsistä. Aina. Markkinatalous ei ole stabiili eikä itse itsensä vakauttava systeemi, vaan inherentisti epästabiili systeemi. Tästä on sekä reaalimaailmassa että teoreettisessa mallintamisessa riittävästi näyttöä, ettei ruukinmatruuna keskustele asiasta tämän enempää.

Tälle ei löydy reaalimaailmassa eikä teoreettisessa mallintamisessa minkäänlaista näyttöä. On lisäksi täysin tarpeetonta pukea valtavirran taloustieteilijöiden "sekatalous on parasta, markkinoita on säänneltävä"-ajattelu johonkin teekkarijargoniin, sillä ei ole mitään tekemistä itse aiheen kanssa.

Pieni joulunjälkeinen gallup

2011-12-29T17:25:00.000+02:00

Tilastotietojen mukaan tämä blogi kerää keskimäärin 40-80 sivunlatausta päivittäin. Koska minulla ei ole mitään hajua montako lukijaa blogilla on, pyydänkin esittämään mielipiteenne kahdesta joulun herkusta, jotta todelliseen lukijamäärään tulisi edes jonkinlaista suuntaa.

Libertarismi ja uskonto

2011-12-28T15:26:00.000+02:00

Takkiraudan "oikeistoateisti"-olkiukko inspiroi minut tekemään pienen katsauksen libertarismin ja uskonnon yhteiseloon. Takkirauta väittää usein libertaarien olevan tunteettomia ateisteja, joilla ei ole empatiaa uskonnottomuutensa vuoksi. Usein hän käyttää perustelunaan Ayn Randia ja hänen uskontovihaansa. Logiikka ainakin on aivan omaa luokkaansa - Rand vihaa uskontoa, joten libertaarien täytyy vihata uskontoa!

Ateisti tuotesijoiteltuna "oikealle"

Tämä kyhäelmä hajoaa palasiksi, sillä monet libertaarit eivät yksinkertaisesti pidä Ayn Randista, varsinkaan modernit libertaarit. Lisäksi monet libertaarit ovat aikanaan yksinkertaisesti ignoranneet Randin ateismin sekä varsinkin itsekkyyden ylistyksen mutta ottaneet hänen kapitalisminsa vastaan. Kuitenkin, Takkirauta taitaa elää niin talouspoliittisesti kuin henkisesti vielä 70-luvulla, sillä Rand on menneen talven lumia. Nykyään etenkin itävaltalaiset seuraavat Rothbardia, joka oli erittäin uskontomyönteinen. "Kapitalismi on ateismia"-horina on myös siinä mielessä outoa, että vapaan markkinatalouden juuret eivät ala Adam Smithistä, vaan katolilaisista skolastikoista. Jos johonkin poliittiseen liikkeeseen halutaan väkisin lyödä ateismin leima, niin esimerkkejä kyllä löytyy. Mikä muuten yhdistää seuraavia libertaareja?

Jep, aivan oikein, he uskovat kaikki jumalaan. Mutta löytyy muitakin kristittyjä libertaareja(1 ja 2). Can a Christian be a libertarian? Kyllä voi. Onneksi mikään ei kuitenkaan voi saastuttaa Takkiraudan empaattista buddhismia.

Yksityistäminen, voiko sen tehdä väärin?

2011-12-27T12:21:00.003+02:00

Kuvitelkaamme hetkeksi Shitholen tasavalta Afrikkaan. Shitholen suuri johtaja on kovan luokan vasemmistolainen, ja on mm. säätänyt 0.90 euron minimipalkan maahansa kansalaisten parhaaksi. Koska Shitholen keskipalkka on 1 euro, niin suuri osa maan asukkaista on työttömiä. Heistä suuri osa elää kaupungeissa, koska maalta ei enää saa töitä. Työttömien onneksi sosiaaliturva on kuitenkin korkea, joten heidän ei tarvitse elää nälässä. Suuri johtaja on nimittäin halunnut suojella kotimaista tuotantoa lukuisilla tulleilla pahalta ulkomaiselta tuotannolta. Suojelua se kyllä tarvitsee, sillä Shitholen banaanituotanto on aivan perseestä johtajan asettamien päästötavoitteiden ja kalliin työvoiman vuoksi. Maa on pahassa liemessä, eikä ulospääsyä näytä löytyvän valtion rahoittaessa leikkiään ulkomaisella velalla.

Mutta eräänä kauniina päivänä suuri johtaja saa käsiinsä hienoja ulkomaisia kirjoja eräältä turistilta. Niissä lukee sellaisia nimiä kuten Friedman, Mises ja Rothbard. Suuri johtaja on aivan äimistynyt niiden sanomasta. Hän ymmärtää, etteivät hänen yrityksensä pelastaa kansansa toimi, vaan ovat pikemminkin aiheuttaneet sille suurta vahinkoa. Hän on luottanut liikaa valtion käskyvaltaan ja ihmisten komentamiseen lakien ja sääntöjen kautta. Mutta ymmärrettyään vapaiden markkinoiden toiminnan hän päättää tehdä muutoksen. Hän lupasi itselleen tehdä maastaan paremman paikan. Hän ryhtyikin heti toimeen. Ensimmäisenä tekonaan hän yksityisti sosiaaliturvan, ja poisti työttömyystuen jokaiselta maan lukuisista työttömistä.

Kymmenen pisteen kysymys, voiko yksityistämisen tehdä väärässä järjestyksessä?

Ronald Reagan

2011-12-26T18:50:00.006+02:00

Jenkkilässä Ronald Reagan-kortin pelaaminen tuo välittömän voiton republikaani-leirissä. Kaikkialla muualla kuin GOP:in kokoontumisissa se taas tarkoittaa että olet ihmisiä vihaava markkinatalouden kannattaja, joka syö lapsia aamiaiseksi. Mutta mitenkäs oli Reaganin hallinnon asioiden laita - siis korttipelien ulkopuolella, reaalimaailmassa?


Reagan-kortti republikaanien teekutsuilla

Reagan lupaili ohjelmassaan (1980) mm. lakkauttaa kaksi valtionlaitosta (Department of Education ja Energy), madaltaa veroja, tuoda kultakannan takaisin(!) ja kasvattaa valtion puolustusta. Tavoitteet ovat varsin hyvät, mutta entäs toteutus? Kysytään kahdelta herralta, Murray Rothbardilta ja William A. Niskaselta(suomalaissukuinen entinen Cato-instituutin jäsen). Rothbard:

"The presidency of Ronald Wilson Reagan has been a disaster for libertarianism in the United States, and might yet prove to be catastrophic for the human race."

Niskanen:

"The Reagan economic program led to a substantial improvement in economic conditions, but there was no "Reagan revolution." No major federal programs (other than revenue sharing) and no agencies were abolished. The political process continues to generate demands for new or expanded programs, but American voters continue to resist higher taxes to pay for these programs. A broader popular consensus on the appropriate roles of the federal government, one or more constitutional amendments, and a new generation of political leaders may be necessary to resolve this inherent conflict in contemporary American politics."

Mr. Libertarianin mielestä Reagan oli jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää ja Niskasen mielestä siedettävä kaveri. Faktoja Reaganin kaudesta: veroja pudotettiin alkuvaiheessa paljon(etenkin rikkaiden 70%:n veroja laskettiin) mutta niitä hilattiiin seuraavat kaksi kautta jatkuvasti ylöspäin, veroja lisättiin huomaamattomasti, budjetit olivat järkyttävän alijäämäisiä, valtion velka kasvoi huomattavasti, tulleja lyötiin lisää ulkomaille, regulaation poistot(70-luvun hintakontrollit ym.) oli aikataulutettu jo edeltäjä Carterin aikana, eikä kultakantaa palautettu. Sangen libertaaria/"uusliberaalia", eikö vain?

Reagan-kortti kaikkialla muualla

Tässä linkkikokoelma Rothbardin 80-luvun kirjoituksiin Reaganista:
The two Faces of Reagan
The Myths of Reaganomics
Rethinking the 80's
The Reagan Phenomenon
The Sad Legacy of Ronald Reagan (Sheldon L. Richman)
Jeff Riggenbachin yhteenveto: The Reagan Fraud - And After
Artikkeli Reasonissa

Mitä Reagan sitten ajoi jos ei demonista "uusliberalismia"? William A. Niskasen artikkeli ja Caton tutkimus ovat varsin mielenkiintoista luettavaa. Reaganin budjettialijäämät ja velkaantuminen johtuivat sotavarustelusta, sillä verotulot kasvoivat veronalennuksista huolimatta. Sillä ei ole väliä tapahtuiko tämä sitten Lafferin käyrän tai Rothbardin mainitsemien piiloverojen vaikutuksesta, sillä libertaareja ei todellakaan kiinnosta valtion verotulojen kasvattaminen. Sen sijaan Reaganin hienosäädöt matalan inflaation, verotuksen pienen laskemisen ja hintakontrollien poistamisen toteutus antavat varsin hyvän esimerkin sosiaalidemokraateille - näin nostat sosiaalivaltiosi lamasta, tuot parempaa taloudellista kasvua mitä 70- sekä 90-luvulla ja vähennät köyhyyttä. Hienosäädetty sosiaalidemokratia putputtaa pari vuotta pitempään mitä kiihkovasemmistolaisten tulonjakokatastrofi.

Miksi Reagan sitten luopui liberalismista, hänhän luki Hayekia? No, en haluaisi olla salaliittoteoreetikko, mutta Reaganin kabinetti koostui ihmisistä jotka eivät lukeneet Hayekia. Varapresidentti Bush vanhempi(joka myös on leimattu "uusliberaaliksi") kutsui supply-side taloustiedettä "voodooksi", ja eräs tapaus kertoo myös jotain:

"In 1986 at the height of the Iran-Contra scandal, I was President Reagan's guest at lunch in the White House. Near its end, I asked him if he ever regretted not pressing for a gold standard. 'Oh, yes,' he said. 'That would really have stabilized the economy, but..." 'Mr. President!' his chief of staff, Donald Regan, interrupted sharply. 'Oh,' said the president, with his characteristic shake of the head and half-smile, 'Don doesn't like me to talk about the gold standard.'"

Paul Volckerin korvaaminen Alan Greenspanilla oli ehkä kuitenkin vakavin Reaganin virhe. Volcker puhkaisi 70-luvun kuplan nostamalla Fedin korkoja, kun taas Greenspan aloitti nykyiselle vuosikymmenelle jatkuneen kuplan kasvattamisen. "Talousliberaalit uudistukset" pankkisektorilla, kuten Glass-Steagallin lopullinen purkaminen, myös antoivat etuoikeuksia pankeille mitä vapailla markkinoilla ei vallitsisi. Tämä crony capitalism on avannut ovensa nykyiselle keinottelulle, sillä mitäpä talouden toimijat tekevät väkivaltamonopolilla? Ottavat siitä kaiken irti, ja etenkin pankkiireilla on rahaa lobata itselleen etuoikeuksia. No, onneksi Reagan sentään palautti ihmisille oikeuden omistaa kultaa, minkä FDR kielsi 30-luvulla.

Hyvää joulua

2011-12-24T15:30:00.000+02:00

Toivottavasti glögi maistuu, vielä ei olla (syvemmällä) taantumassa.

Myöhäiset joululahjavinkit

2011-12-21T19:31:00.002+02:00

Joulu lähestyy, ja on mietittävä mitä sitä antaisi lahjaksi. Haluatko vaikuttaa lahjoillasi? Se on teknologian myötä helpompaa mitä ennen! Vain 10-20 vuotta on kulunut internetin, tietokoneiden ja sähköisen viestinnän suuresta esiinmarssista. Tämä on mahdollistanut vanhan media monopolin murtumisen julkaisukynnyksen madaltumisen myötä. Haluatko madaltaa sitä entisestään?

Hankkimalla Tablet-tietokoneen voit unohtaa paperimedian ja selata nettiä vaikka kahvipöydässä. Hinnat pyörivät vielä nykyisin 300 euron kiepeillä tunnetuimmissa malleissa. Vai oletko kiinnostunut kirjojen lukemisesta?

Kuvassa olevasta Amazon Kindlen saatavuudesta/hinnasta Suomessa en tiedä, mutta muita vastaavia kyllä löytyy n. 150-300 euroon. Ostoksen voikin sitten täyttää maksullisilla tai ilmaisilla e-kirjoilla. Vai eivätkö sähköiset kirjat kelpaa? Onneksi paperisiakin saa vielä.

Parasta näissä lahjoissa on, että niitä saa vielä joulun jälkeenkin.

Kulta on rahaa

2011-12-21T14:58:00.002+02:00

Tässä linkkikokoelma kaikkiin Lasse Pitkäniemen Rahateoria-tunnisteen alla kirjoittamiin teksteihin. Ne antavat varsin hyvän kuvan itävaltalaisten liberaalien suhteesta rahaan.

Kulta on tärkeää
Inflaatio- ja deflaatiokäsitteistä
Tuotantorakenne ja taloussyklit
Taloussykliteorioista
Kun kupla puhkeaa
Inflaatio, taloussyklit ja rahajärjestelmät
Rahajärjestelmät: 100 % fiat-raha
Rahajärjestelmät: Velvoitteeton fiat-raha
Rahajärjestelmät: Velvoitteeton kultakanta
Rahajärjestelmät: 100 % kultakanta
Miten raha syntyi
Miten valtio kaappasi rahan
Korko ja koron tärkeys
Lisää taloussykliteorioita

Tunnisteen alla on myös kirjoitettu talousdemokratian kritiikkiä. Tämä johtui siitä, että tekstien kirjoittamisen aikaan (2008) talousdemokratia oli varsin Ron Paul-keskeistä, ja libertaarit pyörivät samoissa piireissä joten yhteentörmäyksiä sattui. Tuolloin talousdemokratia oli hyvin pieni porukka ja keskittynyt Lars Östermanin blogin ympärille. Ajan pyörät pyörivät, ja kolmen vuoden jälkeen Österman harkitsee lopettamista. Tilalle vain on tullut kokonainen internet-liike talousdemokraatteja. Tulen itsekin kirjoittamaan talousdemokratiasta, jos tarvetta löytyy.

Talousdemokratian kritiikkiä
Talousdemokratia ja hyperinflaatio (nollakoroista osa 1/2)
Talousdemokratia ja luottojonot (nollakoroista osa 2/2)

PS: Jouduin keräämään linkit kahdesti, koska ihana Blogger päätti tallentaa automaattisesti luonnokseni kun olin vahingossa painanut Ctrl + A ja välilyöntiä...

Piratismin vastaiset viranomaiset narahtivat laittomasta lataamisesta

2011-12-20T21:36:00.001+02:00

MikroPC:

Virastot latasivat tv-sarjoja ja musiikkia
Torrentfreak on löytänyt kuusi RIAA:n ip-osoitetta sivuston listalta. Järjestön osoitteista on ladattu muun muassa tv-sarja Dexterin ensimmäiset viisi tuotantokautta sekä Kova Laki: Erikoisyksikkö -sarjan jaksoja. Ip-osoitteista on ladattu myös musiikkia sisältäviä torrent-tiedostoja.
Yhdysvaltain kotimaan turvallisuuden viraston ip-osoitteita löytyy Torrentfreakin mukaan listalta hieman enemmän. Listalta löytyy nimittäin peräti 900 ainutlaatuista viraston osoitetta, joiden kautta on ladattu laittomia tiedostoja.

Mikäs ongelma piratismissa on? Sitä käytetään jatkuvasti tekosyynä valtion valvontamahdollisuuksien kasvattamiseen. Yhdysvallat ovat polkaisemassa poljinta tälläkin hetkellä, lähitunteina.

Oskari Juurikkala, Soinin neuvonantaja

2011-12-20T12:07:00.005+02:00

Soini hämmästyi avustajansa yhteydestä Cannonball-ammuskelijaan:

Iltalehti kertoi torstaina, että Juurikkala työskenteli vuosina 2008-2009 toimitusjohtajana Larsson & Fellows-mainostoimistossa ja vuodesta 2009 yhtiön hallituksen jäsenenä aina viime lokakuun alkuun asti.
Juha-Pekka Larsson tuomittiin lokakuussa 3,5 vuoden vankeusrangaistukseen tapon yrityksestä ja ampuma-aserikoksesta.

Tästä yllätyin itsekin. Kun kuitenkin katsoo Juurikkalan istuneen lokakuuhun asti yhtiön hallituksessa ja Larssonin saaneensa tuomionsa myös lokakuussa, voisi olettaa Juurikkalan olleen epätietoinen asiasta. Mies itse asiasta:

Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin neuvonantaja kertoo, ettei tiennyt yhtiökumppaninsa yhteyksistä moottoripyöräjengi Cannonballiin.[...]

Juurikkala kertoi tiedotteessa, että kuuli Larssonin jengiyhteyksistä ensimmäistä kertaa Iltalehdestä.

Näin tällainen kommentti oli saanut eniten ääniä Iltasanomissa:

Kas kummaa kun ei jotenkin tullut ollenkaan yllätyksenä. Tällainen rikollis- ja junttilauma meitä sittenkö pitäisi luotsata kohti umpisulkeutunutta Suomea?

Kyseinen "ääriuskonnollinen juntti" on kuitenkin valmistunut Euroopan kovimmasta talouskoulusta huippuarvosanoilla, joten väittäisin tämän olevan ehkä median likaisin temppu tähän mennessä. Vuoden 2005 Imagen haastattelussa Juurikkalaa pidettiin hassuna, erilaisena katolilaisena. Mutta kun tästä huippulahjakkuudesta on tullut Soinin apulainen, hän onkin Dan Brownin(huoh...) ennustama demoni. Opus Deitä mielenkiintoisempaa Juurikkalan historiassa on, mikä koko järjestöä ja uskoon tulemista edelsi. Vapaasana:

Juurikkala oli tärkeässä roolissa Vapaasana.netin alkuvaiheessa. Hän on säilyttänyt melko talousliberaalit ajatuksensa vaikka onkin sittemmin tullut uskoon ja on nyt etäämpänä lehden arvoliberalismista, joskin suhtautuu siihen yhä ymmärtävästi.

Ohjaamistaan lastenelokuvista tunnetun Kaija Juurikkalan poikaa on pidetty huippuälykkäänä ja erittäin sivistyneenä lahjakkuutena sekä miellyttävänä unelmavävynä, josta kaikki pitivät. Jo teini-ikäisenä vuosina 2000-2001 hän oli ansiokkaasti perustamassa Vapaasana.netiä ja hankkimassa siihen sekä libertaristisia että yleisliberaaleja artikkeleita.

Vuoden 2002 alussa Juurikkala jätti lehden sovussa muiden kiireittensä vuoksi. Verkkouutisten mukaan ateistinen Juurikkala tuli katoliseen uskoon syksyllä 2002, joten näillä asioilla ei näytä olevan suoraa yhteyttä. Nykyään Juurikkala on tutkijana Helsingin yliopistossa.

Tämän lisäksi Juurikkala näyttää omistavan KultaInfo.comin, missä välillä vilahtaneen linkit itävaltalaiseen koulukuntaan kertonevat, minkä puolueen talousteoreetikkoihin kannattaa luottaa.

Kuka on libertaari?

2011-12-19T15:56:00.002+02:00

Libertarismille/liberalismille on hyvin monia määritelmiä. Tässä Wikipediasta:

Libertarianism has been variously defined by sources. In the strictest sense, it is the political philosophy that holds individual liberty as the basic moral principle of society. In the broadest sense, it is any political philosophy which approximates this view. Libertarianism includes diverse beliefs, all advocating strict limits to government activity and sharing the goal of maximizing individual liberty and political freedom.

Libertaareja on karkeasti kahta luokkaa, luonnonoikeudellisia ja seurauseettisiä(utilitaristeja). Ensimmäisten mukaan libertarismi on hyvä juttu, koska se maksimoi ihmisten vapauden. Utilistaristien mielestä taas libertarismia tulee kannattaa, koska sen myötä ihmisten asiat ovat paremmin. Luonnonoikeudellisia libertaareja on eniten Yhdysvalloissa, ja etenkin Murray Rothbard oli tärkeässä asemassa liikkeen synnyssä. Utilitaarien isänä on perinteisesti nähty mm. Milton Friedmanin poika David Friedman, mutta lukuisat liberaalit kuten Ludwig von Mises ovat sanoneet myös olleensa utilitaareja. Utilitarismi/luonnonoikeus-akselin lisäksi on olemassa minarkismi vs. anarkokapitalismi-akseli ja taloustieteellinen mainstream vs. itävaltalaiset-akseli. Näistä saadaan mahtavia kombinaatioita, esimerkiksi Rothbard oli luonnonoikeus-itävaltalainen anarkokapitalisti, Ludwig von Mises utilitaaris-itävaltalainen minarkisti ja Milton Friedman utilitaaris-mainstream minarkisti. Lisäksi itävaltalaiset jakautuvat kultakannan kannattajiin sekä free banking-liikkeeseen, ja jopa mainstreamista löytyy muutama saman kiistan jakava. Walter Block sanoi kerran, että ainoa todellinen libertaari on se joka vastustaa sotaa.

Libertarismi ei siis ole helposti määriteltävä, ja kiistoja löytyy tukku lisää. Homma-foorumilla joskus muinoin käyty vääntö "maahanmuuttomyönteisestä libertarismista" on sangen typerä, sillä ei libertarismi tarkoita automaattisesti maahanmuuttomyönteisyyttä. Tämä kaataa soppaan sangollisen lisää aineksia, sillä nämä olivat vasta libertaarien sisäisiä kiistoja. Vasemmistolaisilla ja sosialisteilla on ollut kova hinku määritellä Reagan, Thatcher ja pahimmissa tapauksissa jopa Suomi ja koko länsimaat "uusliberaaleiksi" ja sitä kautta libertaareiksi. Tällä sanakikkailulla saimme Suomen puolen prosentin veroalet yhdistettyä Rothbardilaiseen anarkokapitalismiin. Älyllisesti rehellistä, eikö vain?

Itse olen tyytynyt määrittelemään kunkin tapauksen liberaaliuden/libertaarisuuden näppituntumalla. Julkisen sektorin yksityistäminen/valtioistaminen ovat varsin helppoja mittareita, mutta ongelmat tulevat kun pitää arvioida raha-, ulko- ja sosiaalipolitiikkaa. Sosiaaliliberaali joka kannattaa perustuloa, mutta myös samalla kultakantaa sekä ulkopoliittista puoluettomuutta on mielestäni vielä liberaali. Vastaavasti poliittista keskittämistä(esim. EU) ja suursodan lietsomista kannattava minarkisti on siinä rajoilla, sillä sota vain ei kuulu libertarismiin.

Tennesseen palomiehet

2011-12-18T23:34:00.000+02:00

Takkirauta julkaisi vasta The Pink Flamingon innoittamana blogitekstin Tennesseen "libertaristisesta" palokunnasta, joka keräsi 75 $ kiinteän maksun palveluistaan ja sammutti vain asiakkaidensa talot. Yhden maksamattoman kaverin talo oli sitten palanut poroksi eikä palokunta tehnyt muuta kuin katsoi vierestä. Tämä todistaa Flamingon ja Takkiraudan mielestä, että yksityistäminen ei toimi.

Homma tosin leviää käsiin, sillä Tennesseen palokunta ei ollut yksityinen. Luettuani annoksen Ironmitressiä päätin tehdä Markus Janssonit ja tsekata fatkoja netistä.

Factually, this was a government fire department. The argument should end right there. This situation is a result of the state, not the market. Unfortunately, it won't end there. A lot of left-liberal media elites, statists, and left-wing bloggers have been using this tragic situation as an excuse to attack the free market and libertarians in general.

Tässä vaiheessa Takkirauta varmaan sanoisi "hupsista". Itse en sitä tee sillä pidän sitä erittäin ärsyttävänä.

The idea that the free market would lead to this outcome is silly. According to all accounts the homeowner offered to pay the fee on the spot. He even offered to pay more than the fee and cover all costs associated with putting out the fire. What for-profit company would sit there and refuse to extend their services to a potential customer begging to give them his money? Even on the hampered market we live in now, no company operates like this. Only the state operates like this.

The fire chief could not take the homeowner up on his offer to pay because the chief is a part of a bureaucratic chain of command that cannot adjust to new situations. He cannot on his own make the decision to take the money and put the fire out. He has superiors to report to.

1. Syytä markkinoita valtion virheistä
2. ???
3. Profit!

Mitä kapitalismi on?

2011-12-14T15:21:00.004+02:00

Wikipedia:

Kapitalismi on talousjärjestelmä, jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa eivätkä valtion omistuksessa ja hallinnassa.

Jos määrittelemme kapitalismin vapaaksi markkinataloudeksi, olemme suurien ongelmien äärellä. Monet ihmiset kun tuppaavat kutsumaan mm. länsimaita kapitalistisiksi. Todellisuudessa ne ovat sekatalouksia, jossa noin 50% taloudesta on sosialismia. Tällaisten järjestelmien kutsuminen kapitalistiseksi on sama kun sanoisi kossuvissyä kivennäisvedeksi. Kun suuryritysten lobbaajat menevät lainsäätäjien luokse ja luovat itselleen edullisia monopoleja sekä lakeja, tästä syytetään kapitalismia. Todellisuudessa lobbaajat käyttävät hyväksi sosialistista puolta sekataloudesta, sillä lainsäätäjillä on valta vaikuttaa toisten ihmisten yksityisomaisuuteen. Jos kapitalismi on yksityisomistuta, mitä kapitalistista on suuryrityksen puuttumisessa toisten omaisuuden hallintaan? Samaan hengenvetoon voi aivan hyvin suositella kossubatterya rekkamiehille, energiajuomilla kun on tapana pitää ihmiset hereillä. Ja tämän logiikan mukaan kossubattery on pelkkää energiajuomaa.

Vasemmistolaisen kuskin juomat

Vasemmistolaiset lyövät kapitalismin piikkiin kaiken valtion sosialismipuoliskon kautta tehdyt yksityisomaisuuden loukkaukset, kuten sodat ja korruption. Finanssijärjestelmien etuoikeudet ovat viime aikoina olleet erittäin trendikkäitä, sillä täytyyhän rahan parissa tehtyjen tuhmuuksien olla kapitalismia, mikäs sen kapitalistisempaa kuin raha! Vasemmistolaiset tarkoittavat kapitalismista puhuessaan eri asiaa kuin vapaa markkaintalous. Peter Schiff ja Ron Paul käyttävätkin nykymenosta oikeutetusti termejä "crony capitalism" ja "corporatism".

USA:n vaalit, Iowan gallup: GINGRICH 22% PAUL 21% ROMNEY 16%

2011-12-14T14:02:00.001+02:00

Ron Paul kirii kiinni Iowassa. Vaaleihin on kolme viikkoa.

Texas Rep. Ron Paul has surged to second place in a new Iowa poll of likely Republican caucus goers, just one percent behind former House Speaker Newt Gingrich, the current front-runner.
Paul has consistently placed in the top tier of Republican presidential candidates in recent Iowa polls. With Iowans heading to vote in only three weeks, Gingrich holds a razor-thin 22–21 lead.
The poll, conducted by Public Policy Polling, found weakening support for Gingrich among self-identified tea partiers, and a dramatic rise in Paul’s favorability rating.

Newt Gingrichin kaksinaamaisuus, korruptio ja kaappivasemmistolaisuus on alkanut nousta ihmisten puheenaiheeksi mm. kahden Ron Paulin tekemän attack-vaalimainoksen myötä(Serical Hypocricy, 800 000 katsoja sekä uudempi Selling Access, 200 000 katsojaa). Paulilla on hyvät mahdollisuudet voittaa Iowassa. Jos vaalimenestys jatkuu New Hampshiressa kakkosijalla, hänestä voi hyvin tulla Anti-Romney-ehdokas, mikä tarkoittaisi mediavaikenemisen murtumista.

Kauppalehti: Suomen velka luultua suurempi

2011-12-13T13:05:00.005+02:00

Painetussa Kauppalehdessä on etusivulla varsin mielenkiintoista informaatiota Suomen julkisyhteisöjen veloista. Ilmoitettu 87 miljardia on laskettu puutteellisilla tilastointitavoilla, joissa käytetään pelkästään valtion ja peruskuntien velat. Summasta puuttuu valtion tytäryhtiöiden, liikelaitosten ja rahastojen velat. Oikea summa on 107 miljardia. Valtion oikea julkinen velka BKT:sta on 57,2 % näiden epäsuorien vastuiden kanssa, mutta virallinen luku on 48,3 %.Tämä on vielä kaukana Kreikan tilastoviilailusta, mutta ei tämä kyllä kovin hyvää kuvaa anna "Euroopan kärkikastista".

Eurokriisiä koskeva välikysymys käsittelyyn:

Hallitus vastaa tänään perussuomalaisten välikysymykseen eurokriisin hoidosta.
Hallitukselta kysytään muun muassa, onko se varautunut euron mahdolliseen hajoamiseen ja hyväksyykö se eduskunnan budjettivallan siirron EU-komissiolle.
Välikysymyksen allekirjoittajana on vain perussuomalaiset.

Vaikka persujen sisäpolitiikka on aivan järkyttävää, heidän ulkopolitiikkansa on hyvää. Yllättäen samaa voi osittain sanoa (entisestä) Vasemmistoliitosta, joka myös oli EU-kriittinen.

Yhdysvaltain terveydenhuolto on sosialistinen

2011-12-12T19:30:00.001+02:00

"USA:n terveydenhuolto on ykstityinen ja siksi kallis" on varsin usein hoettu lause. Se on kuitenkin virheellinen, sillä USA:n terveydenhuolto on erittäin säännelty ja siksi kallis.

Liberalismiwiki: USA:n terveydenhuolto:

USA:n lääkäriliitto AMA:n vaikutuksesta lainsäätäjät ovat rajoittaneet voimakkaasti lääkärien koulutusmääriä vuodesta 1910 asti, nyt noin 100 000 lääkäriin vuodessa^[11], minkä vuoksi maassa on vakava lääkäripula^[12] ja lääkärien palkat ovat USA:ssa kaksinkertaiset eurooppalaisiin verrattuna, mikä on keskeinen syy sille, että terveydenhoito on kalliimpaa kuin Euroopassa. ^[13]

Hmm, ei kuulosta kovin liberaalilta.

USA:n terveydenhuoltojärjestelmä ei ole liberaali:

USA:n terveydenhoidon huonoja puolia käytetään yleensä todisteena vakuutuspohjaisten terveysjärjestelmien puutteellisuudesta. Silloin kuitenkin unohdetaan, että ensinnäkin monet USA:n sairaalat ovat kunnallisia (municipalities tai counties) sekä ennenkaikkea, että USA:n terveydenhoito on äärimmäisen pitkälle säädeltyä.

Suosittelen lukemaan.

Perusnuoret on ääriradikaali vasemmistoryhmä

2011-12-11T19:01:00.002+02:00

Persuihin pettyneenä tutkikaamme mitä mieltä nuoriso on asioista.

Vasemmistolainen idea perustuu ajatukselle, että ihmisyyteen kuuluu kaikkien auttaminen tilanteesta riippumatta. Idea on sinänsä hyvä, mutta käytännössä tämä ihanne vaatii maailmannäkemisen yhtenä yhteisenä poliittisena tilana, jolloin myös poliittiset järjestelmät on paisutettava massiivisiksi. Me Perussuomalaiset nuoret emme usko, että terveen maailmanlaajuisen yhtenäiskulttuurin luominen olisi mahdollista.

Huh, onneksi. Persujen nuoret ovat vasemmistoa vastaan. Emopuolueen ohjelma oli niin pöyristyttävää, että pakko lukea lisää ajatusten tervehdyttämiseksi.

Nykyisen suurkapitalismin tapaan sosialismissa ihannoidaan suuruutta ja ihmisten ohjailua, vain lähestymiskulma on eri.

Mitä helvettiä..?

Nykykapitalismissa koko hyvän käsite saa oudon sisällön, koska siinä
käytännössä kannustetaan ihmistä ajamaan vain omia yksilöllisiä etujaan inhimillisesti kestämättömillä tavoilla.

Mitä tämä nyt sitten on? Persunuorten piti olla vasemmistoa vastaan!

Markkinatalous onhyvä renki, mutta huono isäntä.[...] Markkinakeskeinen ajattelu, johon globalisaatio ja monikulttuurisuus perustuvat, ei anna kenellekään oikeutta määritellä, mikä on kulttuuria ja mikä ei. Monikulttuurisuus on siis yltiöyksilöllisyyden edistämistä, ja juuri sen takia uusliberalistitkin kannattavat monikulttuurisuutta samaan tapaan kuin äärivasemmisto, joka ei ole pystynyt vastaamaan globaalin kapitalismin haasteeseen, vaan on ottanut sen annettuna.

....

Yhteiskunnallisista suuntauksista pohjimmiltaan harvainvaltaisia järjestelmiä ovat mm. nykyinen globaali kapitalismi ja kommunismi. Kyseisissä järjestelmissä yksilön elämä ei ole käytännössä itseisarvo ja pyhä, vaan yksilö on valjastettu osaksi sellaista maailmankatsomusta, jossa ei ole sijaa inhimillisyydelle.

Ja vasemmito-agitointi vain jatkuu.

Globaali kapitalismi elää loisena demokraattisissa järjestelmissä ja monistaa koko ajan itseään syövän tavoin valtiokehoja näivettäen.
Kapitalismi ja kommunismi ovat eräänlaisia sairauksia, koska ne tuhoavat elämää ja etenevät yhteiskunnan ”kudoksessa” sitä nopeammin, mitä enemmän niille antaa sijaa. Ne kannustavat ihmisiä käyttäytymään niin, että luonnollisten ja pyyteettömien suhteiden solmiminen yksilöiden välille käy
mahdottomaksi. Nykykapitalismi ja kommunismi ovat uhmakkaita.

Kapitalismi sitä, kapitalismi tätä. Näiden pikkupioneerien löpinät saavat Vasemmistonuortenkin posket punoittamaan kiljun sijaan häpeästä.

Vahvin kulttuuri kapitalistisessa yhteiskunnassa on rahan kulttuuri...

Perusvasemmistolaisten nuorten teksti saavuttaa lakipisteensä EU-asioissa.

Perussuomalaisten Nuorten mielestä Euroopan unioni ei ole mikään arvoyhteisö, koska käytännössä se perustuu vain kaupallisille arvoille. Siksi on vaikea nähdä, että EU:ta kannattaisi kehittää liittovaltion suuntaan. Monikulttuurisuus, jota EU juhlapuheissaan edustaa, ei ole mikään todellinen arvopohja, koska mukaan on kytketty vahvasti suurkapitalismi. Toteuttaakseen eliitin päämääriä EU hajottaa kansallisia arvoyhteisöjä ja kulttuureita ja siten purkaa esteitä rahavallalta.

Tämän kommunistiroskanko pitäisi olla vaihtoehto yhtään millekään?

Perussuomalaiset on vasemmistopuolue

2011-12-11T13:39:00.004+02:00

Timo Soini mietti loikkaamista demareihin:

SMP:n kaaduttua vuonna 1995 perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini harkitsi siirtyvänsä SDP:n riveihin. SDP oli tuolloin ainoa puolue, joka Soinia kosiskeli. Asiasta uutisoi Ilta-Sanomat.

– Kyllä sitä muutaman viikon harkitsin, pari viikkoa ainakin, sitten päätin, ettei minusta ole siihen.

Sosialidemokratiaa Timppa ei kuitenkaan unohtanut. Hänen ansiostaan Perussuomalaiset ovat tarjoamassa kunnon kansallisvasemmistolaista ohjelmaa Neuvostoliiton varjossa kasvaneille suomalaisille. Jopa Jungerin mielestä vaaliohjelman törsäily on kallista. Tämä siis mieheltä jonka puolue on ollut hallituksessa tuhlaamassa kiitettävät summat rahaa viimeisen puolen vuoden aikana. Mutta löytyihän siitä ohjelmasta positiivistakin sanottavaa:

Verotuksessa perussuomalaiset on Jungnerin mukaan demarien linjoilla.

Ohjelma on täynnä kaikenlaista kommarihöttöä kuten leikkausten vastustamista, julkisen talouden ihannointia jne. Persujen ohjelma naamioidaan "kolmanneksi tieksi", jotta kepulaisetkin kehtaisivat käydä äänestämässä. Sama linja jatkui varjobudjetissa - tällä kertaa mukaan oli eksynyt vähän kovempaa tekstiä:

Yhteisöveron laskusta varsinaisen hyödyn korjaavat
suuret yritykset. Perussuomaiset pelkäävät, että verohyöty valuu suuryritysten osakkaiden taskuun eikä kasvuun ja työllisyyteen. Niiden toimintaa ohjaavat globaalit markkinavoimat, joihin vähäisillä veroratkaisuilla ei ole juurikaan merkitystä.

Hui, pelottavia globaaleja markkinavoimia! Kuinka siekailematonta oikeistopropag... Eipäs kun hetkinen. Tämähän on kuin suoraan Vasemmistoliiton ohjelmasta.

Perussuomalaiset on laatinut vaihtoehtobudjetin, joka puolueen mukaan edistää oikeudenmukaisuutta. Rikkaille tulisi uusi veroporras eli "Walhroos-vero" ja suursäätiöiden pääomatulot laitettaisiin verolle. Velkaa puolue ottaisi siinä missä nykyinenkin hallitus.

Mitä ihmettä?? Mihin katosi se median lupamaa vaihtoehto? Tämä on sitä samaa puuroa mitä kommunistit ovat meille viimeiset puoli vuosisataa syöttäneet. Ehkä perusnuorissa on toivoa, pureudumme heihin seuraavassa blogitekstissä...

Mitä vasemmisto on

2011-12-10T21:53:00.002+02:00

Wikipedia:

Leftist economic beliefs range from Keynesian economics and the welfare state through industrial democracy and the social market to nationalization of the economy and central planning.

Tässä Wikipedian määritelmä sosialismille:

Socialism /ˈsoʊʃəlɪzəm/ is an economic system characterized by social ownership of the means of production and cooperative management of the economy; or a political philosophy advocating such a system. "Social ownership" may refer to any one of, or a combination of, the following: cooperative enterprises, common ownership, autonomous public ownership or state ownership.

Kaikki politiikka on pohjimmiltaan talouspolitiikkaa, joten vasemmiston ydin löytyy myös talouspolitiikasta. Sosialismin ja keynesiläisyyden lisäksi vasemmiston ympärille on vuosisatojen kuluessa keräytynyt tietynlainen retoriikka ja tietyt sosiaalipoliittiset tavoitteet. Näin ainakin "oikeat" vasemmistolaiset haluavat väittää - todellisuudessa vasemmistolainen talouspolitiikka sekä työväen asia on kelvannut myös muillekin kuin marxilaisille tai demareille. Valtion sektori("julkinen" sektori) on aina sosialistinen sektori. Vasemmistolainen talouspolitiikka, sosialismi, on valtion omistusta ja valtion hallintaa. Erilaisille yksityisomistuksen ja valtiovallan yhdistelmille voidaan keksiä kaikenlaisia kivoja nimiä, kuten sekatalous tai keynesiläisyys, mutta nekin ovat sitä itseään. Valtiolla on niissä paljon valtaa ja kaiken lisäksi mahdollisuus polkaista poljinta jos halutaan vielä lisää. Tässä linkki Kommunistiseen manifestiin - monet sen tavoitteista ovat toteutuneet myös nykypäivän Suomessa.

Vasemmistolainen talouspolitiikka on varmasti kaikille melko selvä asia. Mystisempää monille on, miksi natsi-Saksaa ja fasistista Italiaa ei lasketa mukaan vasemmistolaiseen kaanoniin. Selitys on varsin yksinkertainen - natseista oli tullut pahoja toisen maailmansodan jälkeen, joten valtaan jääneet vasemmistolaiset eivät halunneet leimautua samojen aatteiden kannattajiksi. Talouspolitiikka natseilla, vasemmistolaisilla ym. kommunisteilla on identtistä, sen sijaan natsit päättivät ottaa mukaan aikansa populistisen rotuopin ja päästää höyrypäisiä antisemitistejä vallankahvaan. Meinasin aluksi mainita myös natsien retoriikan olleen erilainen mitä vasemmistolaisilla. No, en lopulta voinut tehdä sitä, koska ei se pääpiirteittäin ollut. Valtiolta lisää rahaa ihmisille, kapitalismi kuriin, jne. Natsit olivat luonnonsuojelussa ja ympäristöarvoissa vuosia vasemmistolaisia edellä! Kommunismia se rotukommunismikin on.

Erityisen paljon kertoo myös se, että Gunnar Myrdal ja Keynes diggasivat natseista. Mut hei, ei ne nazit voi olla vasemmistolaisia, nehän on antisemitistejä. Ja sit hei, Israelin vihaaminen ei ole antisemitismiä. Eikä Misesin ja Friedmanin.

Äärioikeiston mysteeri

2011-12-10T14:25:00.004+02:00

Lipponen jyrähtää jälleen: Perussuomalaisissa asuu äärioikeistolaisuus

SDP:n tuleva presidenttiehdokas Paavo Lipponen syyttää joitakin perussuomalaisia äärioikeistolaisiksi.

– Selkeä äärioikeistolainen linja, joka asuu perussuomalaisten puolueessa. Nyt pitää kysyä perussuomalaisten puoluelinjaa, hyväksytäänkö tällainen käyttäytyminen, Lipponen kertoi Huomenta Suomen Torstaikabinetissa.
Lipponen viittasi puheillaan myös perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-Ahon Kreikka-kommentteihin, joiden mukaan Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, joka voisi laittaa lakkoilijat ja mellakoijat kuriin panssarivaunuilla.

Vasemmisto on kovasti huolissaan äärioikeistosta. Sitä tuntuu nyt vaalien jälkeen löytyvän joka paikasta ja joka kiven takaa. Suuremmaksi kysymykseksi on jäänyt, että mitä ihmettä se oikein on? Wikipedian mukaan siihen kuuluvat mm. fasismi ja kansallissosialismi. "Far right politics commonly includes authoritarianism, nativism, racism and xenophobia." Ei sanaakaan talouspolitiikasta. Ilmeisesti äärioikeisto käsittää pelkkiä arvoja, eikä mitään muuta? Saanen sitten esittää kysymyksen Hesarille: Minkä pirun takia talouspolitiikka piti sitten jakaa vaalikoneessanne oikeistoon ja vasemmistoon? Se saattaa Lipposen hieman kiusalliseen valoon, sillä kyseisen vaalikonedatan mukaan mm. sellaiset "äärioikeistolaiset" demonit kuten Juho Eerola, Jussi Niinistö ja Vesa-Matti Saarakkala ovat enemmän poliittisesti vasemmalla mitä Päivi Lipponen. Paavon demarivaimo on oikeistolaisempi mitä perussuomalaiset äärioikeistolaiset! Lisäksi Jussi Niinistö on yhtä vasemmalla mitä Markus Mustajärvi, Merja Kyllönen ja Lauri Ihalainen. Jussi Halla-aho on varsin keskellä, ja häntä oikeistolaisempia ovat sellaiset natsit kuten Tapani Tölli, Paula Lehtomäki, Ben Zyskowicz ja Mikko Alatalo. Osmo Soininvaara on kaikista eniten "äärioikealla". Good job Hyysäri!

Hesari on ilmeisesti häpeissään poistanut myös rannalle jääneet ehdokkaat käsittäneen graafisen datan, sillä en ahkerasta googlettelusta huolimatta löytänyt sitä mistään(linkkivinkkejä otetaan vastaan). Jos kuitenkin otetaan kaikki ehdokkaat käyttöön, niin tällainen demoni oli kaikkein äärioikeistolaisin. Äärioikeistolla ei ilmeisesti ole minkäänlaisia röyhkeyden rajoja, kun kehtaavat oikein retostella sijoittumisellaan. Ongelmia tulee kun aletaan tutkia tämän riivaajaan puoluetaustaa... Sehän on Kokoomus! Eivätkö persut olekaan äärioikealla? Kuka sitten edustaa Suomen äärioikeistoa? Kun siirrytään Hyysärin huumoripläjäyksestä niinkin virallisiin asioihin kuin eduskunnan istumajärjestykseen, soppa sekoittuu entisestään. Persut ovat Keskustaakin vasemmalla eduskunnassa. Sen sijaan Suomen natseimman puolueen johtajaksi paljastuu...

Tämä mies! Olisihan se pitänyt arvata, ei Soinilla ole karismaa näin 30-lukulaiseen puhujapönttö-agitointiin.

Vasemmiston käsitevaltaus III

2011-12-09T15:36:00.002+02:00

Viime tekstissä mainitsin nykyisen "liberalismin" olevan törkein vasemmiston suorittamista käsitevaltauksista, koska siinä vietiin vastustajan(markkinatalouden) positiivisia mielleyhtymiä herättävä nimi. Olen pahoillani tästä, ja syytän siitä huonomuistisuuttani. Kyseessä on nimittäin vasta vasemmiston toiseksi törkein nimivarkaus. Kaikista törkein on itse sanan vasemmisto varastaminen... Liberaaleilta!

Ranskan vallankumous toi monarkistien lisäksi uuden ulottuvuuden politiikkaan, tasavaltalaiset. Kuten moni tietää, vasemmisto-oikeisto-akseli on peräisin noilta vuosilta. Ranskan kansalliskokouksessa oikealla istuivat monarkistit, ja vasemmalla tasavaltalaiset, jotka jakautuivat sosialisteihin... Sekä liberaaleihin. Vallankumouksen edetessä ääsisosialististit kuten Robespierre pääsivät valtaan, ja muuttivat aluksi liberaalina edenneen vallankumouksen nykyvasemmistolaiseen giljotiini-terroriin. Robespierre ei kerennyt toteuttaa ykistyisomistusvihaansa kuin muutaman vuoden, jonka jälkeen hänkin päätyi giljotiiniin. Vallankumouksen sosialistisen radikalisoitumisen jälkeen valtaan palasivat maltillisemmat, mutta entistä monarkistisemmat hahmot. Lopulta koko touhu ajautui Napoleonin käsiin, mikä sinetöi vasemmiston paikan sosialisteina, monarkistien paikan oikeistolaisina, ja liberaalien paikan outoina lintuina. Vuosien varrella vasemmistolaiset ovat yrittäneet paikata tätä keksien pseudotermin "uusliberalismi", lumpanneet sen oikeistoon ja ryhtyen omimaan termiä "liberaali" itselleen. No, minun puolestani saavat pitää "vasemmiston", mutta jättäkööt liberalismin rauhaan. Kaikista hassuinta on että näille porsaille ei riitä mikään. In the Jenkkilä, kommarit ovat alkaneet omia jopa libertarismia itselleen! Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina...

Vasemmiston käsitevaltaus II

2011-12-08T20:57:00.002+02:00

Aiheesta riittää kertomista useampaankin blogiviestiin, niin ahkeria ovat vasemmistolaiset olleet sanojen ja termien omimisessa. Mainitsin jo, että vasemmistolla on hyvin suuri kiinnostus sellaisiin termeihin, joilla ei ole tippaakan tekemistä heidän ajamien asioiden kanssa. Ehkä vasemmistolaiset vain ovat parempia markkinoinnissa. Etenkin sellaiset termit kuin vapaus, tasa-arvo ja rauha ovat olleet kuumaa valuttaa, ja tuntuvat vieläkin nauttivan kestosuosikkien asemaa. Irvokkainta tämä oli idässä, missä kommunistimaat näytettiin maailman suurimpina rauhan lähettiläinä. Tästä vasemmistolaisesta "rauhasta" suomalaiset saivat omat henkiset arpensa piiiitkäksi aikaa vuosien -39-40 talvella. Vapautta rajan takaa ei myöskään löytynyt, sen sijaan joukkohaudoissa maanneet taisivat olla varsin tasa-arvoisessa asemassa.

Kuitenkin, kaikista röyhkeintä on kieltämättä ollut oman arkkivihollisen, vapaan markkinatalouden, alkuperäisen nimen varastaminen(!). Yhdysvalloissa tämä on kaikista selvintä - liberalismi tarkoittaa nykyisin rapakon takana vasemmistoa. Tähän on monia syitä, päälimmäisenä selvän vasemmistopuolueen puuttuminen Yhdysvalloista, mikä ajoi kaikki ryhmät sosialisteista kansalaisoikeuslaisiin astumaan demokraattien riveihin. Sosialistipuoluekin näivettyi tästä 1900-luvun alussa sivutuotoksena. Rooseveltin New Dealin, keynesiläisyyden nousun ja toisen maailmansodan jälkeen käsitemutaatio oli valmis. Kylmän sodan anti-kommunismi vielä jäädytti tilanteen. Kukaan vasemmistolainen ei enää kehdannut esiintyä sosialistina, demarina tai kommunismina, toisin kuin Euroopassa. Jenkkilän liberalismi on noista surullisista ajoista lähtien puhaltanut kylmää tuulta tänne vanhalle mantereellekin. Hesarin taannoinen vaalikone oli ehkä oksettavin tuotos mitä olen tällä saralla nähnyt. Mm. Liberaalit ry:n puheenjohtaja Jouni Flemming sijoittui siinä "konservatiiviseksi"... Harhauduin jopa itsekin kesän aikana kutsumaan tätä blogia Konservatiiviseksi talouspolitiikaksi, mutta onneksi virheet voi korjata. Seison jääräpäisesti kommunistien yrittämää "liberaali"-sanan ryöstä vastaan.

Vasemmiton käsitevaltaus

2011-12-08T10:02:00.000+02:00

Vasemmistolaisilla on tapana ottaa käyttöönsä yhteisöllisyyteen viittavia termejä sekä sanoja. Ensimmäiset näistä olivat sosiaalisuus ja "community", joista väännettiin sanat sosialismi ja kommunismi(tulee latinan sanasta communis, "jaettu" tai "kuuluu kaikille"). Käytännön toteutukseen siirryttyään myös ihmisten kokoontumisesta johdettu "council"/komitea tuli niin merkittäväksi, että itämaille pystytetty onnela nimettiin oikein Neuvostotasavaltojen liitoksi, ilmeisesti koska Komitealiitto kuulosti tylsemmältä. Myöhemmin otettiin käyttöön demokratia ja vuosien vieriessä etenkin kansandemokratia. Vallatuista sanoista saa aikaan siistejä kombinaatioita, kuten "demokraattinen sosialismi", "sosialidemokratia" ja "neuvostososialismi". Yllättävän käänteen ja kiusallisten paljastusten jälkeen suuri osa termeistä kuitenkin muuttui epämuodikkaiksi, mikä ajoi vasemmistolaisten käsitevaltausharrastuksen pienimuotoiseen kriisiin. Viime aikoina on kuitenkin alettu palata ruotuun, ja uusimpana tuttavana perheeseen on lisätty solidaarisuus. Sosialismi kuulostikin aika 1900-lukuiseslta, solidarismi on in! Tästäkin saa äkkiä mietittyä uusia kivoja yhdistelmiä, kuten "demokraattinen solidarismi", "sosialisolidarismi" ja retrovaihtoehtona vielä "neuvostosolidarismi".


Solidaarisuutta symboloiva postimerkki vuodelta 1981. Huomaa sananvapautta ja ihmisten vapaata liikkuvuutta kunnioittanut valmistajamaa.

Kaikista mielenkiintoista käsitevaltauksessa on, että se kohdistetaan sanoihin, joilla ei ole mitään tekemistä itse vasemmistolaisuuden kanssa. Ilmeisesti "pakottaminen", "ampuminen", "nälänhätä", "diktatuuri", "sensuuri", "terrori", "massamurha", valtion vallan lisääminen ja suunnitelmatalous eivät olleet maailman myyvimpiä termejä, vaikka kuvaavatkin vasemmiston historiaa varsin kattavasti. Kiinnostavaa on myös, että vasemmistolaisen politiikan toteuttajia ei lasketa vasemmistolaisiksi, jos he ovat keksineet omat iskulauseensa. Ehkä Saksan kansallissolidaristinen työväenpuolue olisi ollut myyvämpi.

Mitä Ron Paulille kuuluu?

2011-12-07T17:45:00.000+02:00

Ron Paul Again Polls Second in New Iowa Survey:

Support increased 8 percentage points since same survey was held in early October

ANKENY, Iowa – 2012 Republican Presidential candidate Ron Paul placed second in a poll of likely Republican caucus goers, garnering 18 percent or 8 percentage points higher than when PPP last conducted this poll. The 12-term Congressman from Texas is between Newt Gingrich and Mitt Romney, who have 27 and 16 percent, respectively.

Mies on kerännyt kuluneiden kuukausien aikana monta miljoonaa dollaria moneybombiensa kautta. Strategia on selvä: ei mitään väliä mitä kansalliset gallupit osoittavat, vain Iowan voittaminen ja New Hampshiressa menestyminen(niukka toinen sija esimerkiksi) ovat avaimet voittoon. Jos nämä tavoitteet toteutuvat, media ei voi enää piilotella Paulia kuten tähän asti. Tämä saisi tehtyä Paulista anti-Romney- vaihtoehdon, mikä takaisi hänelle lisää voittoja Romneyn turhautuneilta republikaaneilta. Olen samaa mieltä mitä aiemminkin, Ron Paulilla on mahdollisuus saada republikaanien ehdokkuus.

Risto Ryti (osa 2/2)

2011-08-04T18:39:00.000+03:00

Ministeriytensä jälkeen vuonna 1924 Ryti siirtyi Suomen Pankin johtoon. Vaikka Suomen pankki keskuspankkina on itsessään jo epäliberaali laitos, oli Rytin vankka kultakannan kannattaminen liberaalimpaa kuin vasemmistolaisten puhtaan setelirahan vaatiminen. Astuttuaan virkaan hän arvosteli jälleen edeltäjiensä holtitonta inflaatiopolitiikkaa, ja saikin korjattua asian vuoden -24 loppuun mennessä. Yksi syy kyseisen sosialistisen inflatoinnin vastustamiseen oli, että inflaatiopolitiikan seurauksena lukuisten suomalaisten sukanvarteen laitetut eläkesäästöt katosivat savuna ilmaan. Sodan jälkeen monet Euroopan maat pyrkivät palaamaan kultakantaan, ja Ryti liittyi innokkaana mukaan. Tästä palautumisesta ei tosin pidä vetää liian innokkaita johtopäätöksiä, kuten Murray Rothbard "Mitä valtio on tehnyt rahallemme"-kirjassaan osoitti. Kyse oli lähinnä pseudokultakannasta, jonka puutteet antoivat mahdollisuuden suureen luotonantoon ja talouskuplan syntymiseen.

"Kun kultakanta paremmin kuin muut systeemit on osoittanut voivansa ylläpitää rahaolojen vakavuutta, on siten kaikilla kansoilla yhtälainen intressi kultakannan palauttamiseen."
Risto Ryti

Ryti kirjoitti aiheesta esitelmän "Takaisin kultakantaan". Sen mehevin puoli on ilman muuta hänen nousunsa selkeästi vastustamaan Lord Keynesiä ja tämän ajatuksia paperivaluutan paremmuudesta suhteessa kultakantaan. Lopulta vuonna 1925 Suomi sai kultakannan, Rytin sanoin "maailman parhaan rahajärjestelmän". Vuonna 1929 kuitenkin länsimaiden pankkimaailman erivapauksien tuoma luotonlaajennus iski takaisin pankkikriisin myötä. On kuitenkin Rytin tappioksi myönnettävä, että hän itsekin oli alentamassa Suomen korkoja. Kyseessä oleva korjausliike äityi Yhdysvalloissa kymmenvuotiseksi suureksi lamaksi Hooverin ja Rooseveltin alettua sorkkimaan talouden kanssa. Suomessa ei tällaiseen ryhdytty, vaan Ryti otti käyttöön "tyhjän kukkaron diktatuurin" ja syytti Suomen valtiota holtittomasta tuhlailusta. Rahat käytettiin valtion velkojen maksuun eikä uuden talouskuplan ruokkimiseen. Suomi nousi erittäin nopeasti kriisistä, ja 30-luku muistetaan täällä elintason kasvuna. FDR:n ja New Dealin Yhdysvalloissa samaa aikaa kutsutaan "menetetyksi vuosikymmeneksi". Ryti totesi myös Suomen 26,5 keskimääräisen veroprosentin olevan aivan liikaa, sillä jopa Ruotsissa se oli vain 12,3. Siinä tavoitetta nykypäiväänkin!

Tästä Risto Ryti piti.

30-luvun kansallissosialismin nousu oksetti Risto Rytiä. Hän näki aivan oikein natsi-Saksan Neuvostoliiton peilikuvana, eikä luottanut Hitleriin edes presidentiksi tultuaan. Ryti oli hyvissä väleissä Yhdysvaltojen ja Britannian pankkimiesten kanssa, ja yritti talvisodan jälkeen saada puolustussopimusta Churchillin kanssa. Yritys kariutui lopulta Norjan valtauksen myötä. Neuvostoliiton uhan ja muiden poliitikkojen painostuksen alla myös Ryti taipui lopulta saksalaissuuntaukseen. Lopulta hän kuitenkin sanoi jatkosodan viimeisinä vuosina Yhdysvaltojen lähettiläälle, ettei ikinä uskonut Saksan voittavan suursotaa mutta lyövän edes Venäjän. Ryti muistetaan parhaiten jatkosodasta, mutta siihen liittyminen saattoi olla hänen uransa suurin virhe.

Erottuaan presidentin virasta Ryti ei suinkaan joutunut heti tyrmään. Oikeudenkäynnistä ei ollut vielä tietoakaan, sillä sota oli yhä käynnissä muualla Euroopassa. Ryti siirtyi viimeisen kerran Suomen pankin johtoon, ja antoi kovaa huutia kommunistien ja keskustan ensimmäiselle irvokkaalle kädenlyönnille. Valtion tuhlaus oli jälleen holtitonta, inflaatio laukkasi eivätkä innokkaat palkkojen korotukset vastanneet talouden kehitystasoa. Mutta nyt oli vuosi -45, ja oli alkanut Uusi aika. Suomea ei johtanut enää oikeisto, Suomea johti vahvaan kommunismiin nojaava vasemmisto. Rytin inflaation vastustaminen ja toimiviksi todetut liberaalit lääkkeet eivät enää kelvanneet kommunisteille.

"Sen sijaan että olisi lähdetty kulkemaan kieltäymysten, kurin ja ponnistusten tietä, kuten oli tehty sodan aikana, valittiinkin lavea ja huoleton tie, jota oli helpompi ja houkuttelevampi kulkea... Hallitus antaa perään uhkauksille, jotta lakkohelvettiä ei päästettäisi irti, mikä kuitenkin merkitsee, että setelikoneiden täytyy käydä täydellä höyryllä. Karuselli on täydessä käynnissä ja arvottomia paperilappuja jaetaan nippuina viikkotileissä."
Risto Ryti

Ryti oli vasta 55-vuotias, eli poliitikoksi vielä varsin nuori. Jos hän olisi parantunut sotastressin tuomista sairauksista, hän olisi hyvin voinut vielä 60-luvun lopulla olla mukana aktiivisesti politiikassa. Sisäpoliittiset syyt ja "kolmen suuren hallituksen" vastaan nouseminen taloudessa olivat mukana vaikuttamassa kun Rytin tuomiota valmisteltiin. Ei ole mikään yhteensattuma, että Uuden ajan ykkösmies Kekkonen oli mukana tehtailemassa syytöksiä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Suomi menetti paljon tuomitessaan liberaalin Rytin linnaan. Samalla maamme avasi lopullisesti ovet valtion vallan jatkuvalle kasvamiselle ja Neuvostoliiton aatteiden imeytymiselle.

Risto Ryti (osa 1/2)

2011-08-03T18:48:00.003+03:00

Toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi äänestettiin useampi vuosi sitten libertaari. Miten niin libertaari? Toiseksi tuli talonpojan poika Risto Ryti, klassisen liberalismin kannattaja. Vasemmiston aloittaman käsitevaltauksen vuoksi kyseinen aate on nykyään ajettu taiteilemaan lukuisten eri termien kanssa. Libertarismi on näistä tunnetuin, vaikka kantaakin mukanaan "jenkkiläisyyden" leimaa. Kuitenkin, kärjistetysti voidaan todeta toiseksi suurimman suomalaisen olevan libertaari. Tilanne on suorastaan ironinen kaappikommunistisessa "hyvinvointi"valtiossamme.

Risto Ryti, libertaari

Risto Rytistä ei kansa muista kuin hänen uhrautumisensa jatkosodan aikana, mikä kyllä on ehdoton osoitus miehen isänmaanrakkaudesta ja velvollisuudentunnosta. Hän menetti uhrauksensa vuoksi uransa, terveytensä ja lopulta henkensä. Ryti oli älykäs mies, mikä osoitettiin hänen luotsatessaan Suomea läpi ihmishistorian hirvittävimmän konfliktin, toisen maailmansodan. Moni ei kuitenkaan tiedä, että valtiomiehen ura pääministerinä ja presidenttinä eivät olleet Rytin ainoa saavutus - hänen teki toisen elämäntyönsä taloudessa vuosina 1921-1924 valtiovarainministerinä ja vuosina 1924-39 Suomen Pankin pitkäaikaisimpana johtajana, tuoden Suomelle yhden Euroopan nopeimmasta talouskasvusta. Vielä tätä ennen Ryti toimi kansanedustajana, ja vain vuonna 1925 hän oli vähällä voittaa Suomen presidentinvaalit, 36-vuotiaana! Ratkaisu jäi kiinni ruotsalaisen kansanpuolueen valitsijamiesten äänistä kolmannella kierroksella. Toisella kierroksella hän oli johdossa. Jo vuonna 1923 oli presidentti Ståhlberg väläytellyt pitävänsä Rytiä sopivana seuraajana itselleen. Ironia kohtaa huippunsa vuonna 1936, kun Rytiä ehdotettiin uudestaan seuraavaksi presidentiksi... Helsingin Sanomien toimesta! Enpä olisi uskonut Pravdalla olevan näin syntisen markkinamyönteisiä luurankoja kaapissaan!

Johtaessaan Suomen taloutta Ryti noudatti liberaalia linjaa miten parhaiten siihen pystyi. Valtiovarainministerinä hän antoi murhaavan arvostelun kolmelle häntä edeltäneelle itsenäisyyden vuoden varainhoidolle. Valtion varoja sijoitettiin vahvasti spekuloiden, ei pelkästään rohkeasti vaan jopa kevytmielisesti. Lisäksi kansalaissotaa rahoitettiin setelipainolla, joka johti odotetusti kansalaisten säästäväisyyttä ja aikapreferenssiä tuhoavaan inflaatioon. Ryti tarttui toimeen, ja valtion varainhoito saavutti tiukan tarkkuudeen, budjetit ja tilinpäätökset valmistuivat ennätysajoissa. Hänen budjettipolitiikkansa oli erittäin tiukkaa, ja kaikki kysymykset sosiaalipolitiikasta maanpuolustukseen piti katsoa ideologiattomasti rahallisten menojen kautta. Maanpuolustuksen osalta tämä oli kuitenkin virhe, kuten kahden vuosikymmenen jälkeen voitiin huomata. Joka tapauksessa, jopa Edwin Linkomies totesi juuri Rytin olleen se henkilö, jonka ansiosta itsenäisen Suomen raha-asiat saatiin järjestykseen ensimmäisten vuosien kaaoksen jälkeen.

EDIT: Poistin typerän pelleilyn Mannerheimin suomenruotsalaisesta syntyperästä.

Valtion Uutisten puolueeton katsaus USA:n velkakriisiin

2011-08-02T22:54:00.005+03:00

TAUSTA: Talouskriisi ja sotiminen USA:n velkakriisin takana

Yhdysvallat on vienyt nykyiseen velkakriisiin vuoden 2008 talouskriisi ja terrorisminvastainen sota. Ennen nykyistä demokraattihallintoa Yhdysvaltain valtion velkaa lisäsivät erityisesti republikaanipresidentit.

Yhdysvaltain republikaanit syyttävät demokraatteja holtittomiksi velan ottajiksi. Kuitenkin myös republikaanipresidentit ovat lisänneet Yhdysvaltain valtion velkaa kolmen viime vuosikymmenen aikana.

Republikaani Ronald Reaganin aloittaessa presidenttinä vuonna 1981 Yhdysvaltain valtion velan osuus bruttokansantuotteesta oli runsaat 30 % eli alimmillaan 40 vuoteen. Reaganista alkoi valtion velkaantumisen huima nousu Yhdysvalloissa, minkä pystyi keskeyttämään hetkelliseen laskuun vain demokraattipresidentti Bill Clinton 1990-luvulla.

Sokerina pohjalla:

Yhdysvaltain velkaantumista on lisännyt myös republikaanien haluttomuus korottaa veroja.

Kaikkien länsimaiden velkataso on paisunut 70-luvulta asti räjähdysmäisesti Euroopan rakastamasta kommunismista huolimatta. Syy löytyy velanoton helpottumisesta, kun Bretton Woodsin hajoaminen juuri 70-luvulla katkaisi viimeisen linkin kultakantaan. Pahat republikaanit eivät olleet laskemassa Italialle ja Kreikalle veroja ja ajamassa niitä tätä kautta velkaorjuuteen. Syypää löytyy valtion kanssa naimisissa olevista pankkiireista ja rahanahneista poliitikoista. Helppohan se on porsastella, kun Fiat-rahan ja kassavarantovelvoitteettoman pankkijärjestelmän avulla voi lykätä maksua seuraavan vaalikauden päättäjille!

En sinänsä ole yllättynyt Ylen "uutisen" sisällöstä, toimittajat ovat saaneet kunnon ideologisoimisen kerhosta yliopistoon sekä nykypäivän keynesiläinen taloustiede nyt on mitä on.

PS: Viimeaikaisen myrskyn tiimoilta olen päättänyt keskittyä joksikin aikaa talousasioihin, ja haudata suunnitteluasteella olleet kirjoitukset nationalismista ja konservatismista.

Ron Paul: Yhdysvallat ja Debt Ceiling

2011-08-01T19:31:00.000+03:00

Republikaanit myivät odotetusti arvonsa ja suostuivat demokraattien sopimukseen velkarajan nostamisesta. On varsin huvittavaan, että demokraatit itse ryhtyivät jarruttelemaan äänestystä perjantaina, ilmeisesti saadakseen republikaanit näyttämään entistä pahemmilta änkyröiltä. Joka tapauksessa, ehkäpä tämä Caton minuutin pitkä video havainnollistaa mistä sovituissta "leikkauksissa" on oikeastaan kyse:

Tässä lista heistä, jotka eivät taipuneet moiseen pelleilyyn, presidenttiehdokkaammekin on yksi heistä. Herra Paul valmistautuu vieläkin Iowan ehdoasgalluppiin, jonka voittaminen antaa paljon tarvittavaa julkisuutta ehdokkaalle. Paul on saanut jonkun verran tärkeää tukea osavaltiosta, mutten rehellisesti osaa sanoa mitkä ovat voittomahdollisuudet. Gallupit ovat enteilleet voittajaksi Mike Huckabeeta ja Michele Bachmannia, mutta tilanne voi muuttua. Parin viikon päästä asia selvinee.

Anders Chydenius ja Lappi

2011-07-28T19:45:00.001+03:00

Anders Chydeniuksen, yhden Suomen tunnetuimman liberaalin ajatuksista mielenkiintoisin on ehdottomasti ratkaisu Lapin asumattomuuteen ja sen resurssien valjastamiseen. Hän vaati Ruotsin valtakunnasta erotettavaksi alueen, joka ulottuisi Uumajan Lapista Utsjoelle sekä Inariin, mutta ilman Kemijoen veistöaluetta. Alkuvaiheessa kyseiseen Lappiin saisivat muuttaa kaikki Ruotsin ja ulkomaiden luterilaiset sekä reformoidut(kiistatta radikaalia 1700-luvulla) ja he saisivat ottaa haltuunsa maata "enintään puoli neliöpeninkulmaa" perhettä kohti ja harjoittaa mitä rehellistä elinkeinoa halusivat, ilman valvontaa saati rajoituksia. Ulkomaankauppa olisi täysin vapaata. Entäpä julkinen valta? Alkuvaiheessa Lapissa olisi kruunun tuomareita, mutta kun asukkaat ovat järjestäytyneet yhdyskunniksi, tuomareiksi valittaisiin kolmeksi vuodeksi kerrallaan luottamusmiehiä heidän omasta joukostaan.

"... vapaavaltio, yksityinen omistusoikeus ja yksilönvapaus. Asukkaat saisivat harjoittaa mitä ammattia tahansa, vapaakauppa olisi täydellistä, etuoikeuksia, sääntelyä tai veroja ei olisi. Byrokratia puuttuisi, ja ainoa viranomainen olisi tuomari, joka valvoisi, että kenenkään oikeuksia ei poljettaisi."
Anders Chydenius

Monet ovat kutsuneet Chydeniuksen Lapin visiota minarkistiseksi, klassisen liberaaliksi tai yövartijavaltioksi. Minusta tuo on kaikki selvää roskaa - Chydeniuksen Lapin malli oli avointa flirttailua anarkokapitalismin kanssa. Perinteisessä minarkiassa valtio tuottaa poliisin, tuomarit, lait ja puolustuvoimat. Chydeniuksen Lapissa ainoa laki tuntuu olevan määräys luottamusmiehistä, mutta ainakin Pentti Virrankoski vihjailee Chydeniuksen elämänkerrassaan tämänkin olleen silmänlumetta.

"Jotta hänen utopiansa ei näyttäisi liian anarkistiselta, Chydenius asetti Lapinmaahan sentään tuomareita valvomaan elinkeinojen rehellistä menoa, mutta muistaen, [...] että kruunun tuomareita tarvittaisiin vain alussa;" (s. 416)

En ole harmikseni lukenut itse Chydeniuksen tekstiä, joten en osaa kertoa enempää hänen tarjoamistaan vaihtoehdoista julkiselle lainvalvonnalle. Anarkokapitalismin erottaa selkeiten minarkiasta lakien yksityistäminen - jos haluat kerätä tontillasi veroja, olet vapaa tekemään sen, mutta muiden ei ole pakko tulla tontillesi noudattamaan lakejasi. Minarkiasta voidaan vääntää sovelluksia, jossa tuomarit ja poliisit toimivat yksityisellä puolella, mutta heitä kaikkia sitoo silti julkisen vallan luoma laki. Julkinen laki on viimeinen asia, mikä erottaa minarkian anarkokapitalismista/voluntarismista.

Chydeniuksen Lapin malli on selvästi radikaalimpi mitä perinteinen yövartijavaltio. Se seisoo eriskummallisesti julkisen lain sekä yksityisen lain välissä, jääden mielestäni selityksiltään hieman vajaaksi tehden näin lopullisesta määritelmästä vaikeampaa. Ehkä Chydenius ajatteli vapaan kaupan olevan itsessään niin suuri riidanratkoja, ettei poliisia tarvittu. Tai kansalaiset toimivat itse poliiseina. Joka tapauksessa, kirjoitelma kuitenkin vihjaa selvästi Chydeniuksen sisällä piilleen liberalismin olleen äärimmäisempää mitä nykypäivän "Chydenius oli demokraatti"-henkilöt uskovatkaan. Lapin malli osoittaa Chydeniuksen olleen libertaarimpi mitä Adam Smith, Milton Friedman, Friedrich Hayek ja jopa Ludwig von Mises, jos unohdamme hänen separatismi-teoriansa. Vielä yllättävämpää varmasti on, että ehdotuksensa perusteella hän seisoo paljon lähempänä Murray Rothbardia ja Hans-Hermann Hoppea kuin esimerkiksi Smithia ja Hayekia. Veikkaankin, että Chydenius olisi varmasti pitänyt Man, Economy and Statesta hyvin paljon. Minusta Chydenius ei ollut minarkisti. Chydenius oli viittä vaille valmis anarkokapitalisti.

Ron Paul: Ready Ames, Fire!

2011-07-22T12:28:00.000+03:00

Ron Paulin Ready Ames, Fire!-rahapommi keräsi 550 000 dollaria tavoitteen ollessa 500 000 dollaria. Vaikka tavoite oli puolta pienempi mitä aiemmissa rahankeräyksissä, on Paul yhteenlasketuista rahankeräyksistä toisena republikaaneista Mitt Romneyn ollessa ensimmäisenä. Rahoja käytetään tällä hetkellä Iowan osavaltion lämmittelemiseen mm. aikaisemmassa blogiviestissä esitetyllä mainoksella. Mutta mitkä ovat Ron Paulin mahdollisuudet voittaa republikaanien ehdokkuus?

Texas Republican congressman Ron Paul is trailing former Massachusetts governor Mitt Romney and Minnesota Rep. Michele Bachmann, according to the latest Washington Post-ABC News poll.

The poll is the latest to find support for Mr. Paul increasing. The poll finds Mr. Romney topping the field at 30 percent to Ms. Bachmann’s 16 percent, while Mr. Paul receives 11 percent.

Saatan kuulostaa ylioptimistiselta, mutta minusta Paulilla on mahdollisuuksia. Toisena oleva Bachmann on äärikristitty tuttuine ID-mielipiteineen, Romneyn ollessa "keskiverto"-republikaani. Häntä vainoaa kuitenkin Massachusettsin kuvernöörinä aloittamansa terveydenhuoltokokeilu, Romneycarena tunnettu osavaltion sisäinen uudistus, joka oli kuin suora kopio myöhemmin tulleesta Obaman terveydenhuoltouudistuksesta, jota republikaanit vastustivat vahvasti. Lisäksi Romney on kovempi takinkääntäjä mitä Jutta:

Aikapreferenssi 3. osa: Yhteiskunta

2011-07-15T17:41:00.002+03:00

Investoiminen tuotantorakenteeseen sitä kasvattavasti ja ylläpitävästi on syy suureen hyvinvointiimme ja elinolojemme jatkuvaan paranemiseen. Jos lopettaisimme investoimisen, yhteiskuntamme romahtaisi. Kehitys ja romahtaminen ovat äärimmäiset seuraukset aikapreferenssin ääripisteistä. Näiden taloudellisten seurausten lisäksi aikapreferenssin valtiollisella peukaloimisella on yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Luonnonkatastrofit ja varkaudet ovat haitallisia. Ne luovat riskin omaisuuden tuhoutumiselle, ja ovat miniatyyriversio maailmanloppu-skenaariosta. Ilmestyessään nämä ongelmat luovat kysynnän niitä vastaan suojautumiselle. Osa resursseista ja tuotantorakenteesta ohjautuu tähän suojautumiseen(tulvavallit, hälytysjärjestelmät, lukot), ja on näin pois muusta kuluttamisesta ja investoinneista. Yksinkertaisesti, omaisuuden tuhoutuminen on haitallista. Lisäksi tuhoutuminen nostaa aikapreferenssiä, sillä tuhoutumisen riski laskee säästämisen kannattavuutta. Tuhoutumisen väliaikaisesta ja satunnaisesta luonteesta sekä suojautumisen mahdollisuudesta johtuen nousu ei ole kuitenkaan kovin suuri, eikä siten vaikeuta yhteiskunnan kehitystä pitkällä aikavälillä.

Tilanne muuttuu kuitenkin täysin kun varkaus laillistetaan. Verottaminen on pohjimmiltaan laillistettu varkaus, ja sillä on aikapreferenssiä nostava vaikutus. Verotus toimii samalla taloustieteellisellä periaatteella - investoinnistasi otetaan osa pois, mikä laskee investoinnin kannattavuutta. Tilanne ei muutu, vaikka verotettava saa vastineeksi julkisia palveluja, sillä näitä ei ole linkitetty hintamekanismilla mitenkään toisiinsa. Vaikka investoit vähemmän, saat saman palvelun. Veron myötä aikapreferenssi nousee välittömästi riippumatta verotuksesta saatavista palveluista.

Välittömän nousun lisäksi valtio nostaa aikapreferenssejä myös muilla tavoin. Valtioiden julkinen lainsäädäntö on tiuhaan tahtiin muuttuvaa, ja muutosprosessi on vaikeaselkoinen sekä etäinen. Tämän tekee tulevaisuudesta yhä epävarmempaa, mikä vaikeuttaa investoimista. Investointipäätösten kulut nousevat, ja ihmisten aikapreferenssi nousee. Tuotantorakenteen kuluttaminen suhteessa kehittämiseen lisääntyy. Mitä suurempaa on laillistettu varkaus, sitä suurempi on kannustin siirtyä investoivasta elämäntyylistä kuluttavampaan. Erityisen härskiä tämä on mm. nykypäivän Suomessamme, missä investoivalta kansalta varastettua rahaa kanavoidaan kuluttavalle kansalle - juopottelun vaihtoehtokustannus(työnteosta käteen jäävä raha) ei pelkästään laske, vaan saat ilmaista rahaa tähän korkean aikapreferenssin elämäntyyliin. Verotus, investointimahdollisuuksien rajoittaminen(etuoikeutetut lait, kilpailun rajoittaminen, valtion luoma inflaatio, protektionismi jne.) ja julkinen sosiaaliturva johtavat alueen aikapreferenssin nousemiseen ja konservatiivisten arvojen eroosioon. Kaikki valtion harjoittama toiminta on pohjimmiltaan epäkonservatiivista.

"The tendency to shift from production to nonproduction activities will be further strengthened, leading to continuously rising time-preference rates and a progressive decivilization - infantilization and demoralization - of civil society."
Hans-Hermann Hoppe

Ron Paul: Restore America now

2011-07-14T14:40:00.001+03:00

Ron Paulin ensimmäinen mainos:

Henkilökohtainen mielipiteeni - video on loistava. Konservatiivit ovat taipumassa kohtalokkaaseen kompromissiin demokraattien ym. sosialistien kanssa. Barack Obaman veronkorotukset eivät ole pelkästään vasemmiston tie, vaan siitä voi tulla myös republikaanien tie.

Ron Paul haastoi myös Ben Bernanken kultakysymyksestä, "Is Gold money?":

Ron Paul: Teksasin gallup ja USA:n velkaantuminen

2011-07-12T11:01:00.001+03:00

Question: If the Texas Republican primary were held today, which presidential candidate would you be most likely to vote for?

Ron Paul – 22%
Rick Perry – 17%
Herman Cain – 14%
Newt Gingrich – 11%
Gary Johnson – 9%
Mitt Romney – 8%
Michele Bachmann – 7%
Tim Pawlenty – 2%
John Huntsman – 2%
Rick Santorum – 1%
Undecided – 7%

Tulee ottaa huomioon, että Teksas on Paulin kotiosavaltio, ja on ollut pitkään alueen edustaja kongressissa. Paljon tärkeämpää on Paulin käynnistämä ruohonjuuritason liike Yhdysvaltojen Debt Ceilingiä vastaan. Paul kannustaa kannattajiaan sekä muita perustuslain nimeen vannovia ottamaan yhteys kongressiin ja vaatimaan heitä olemaan myymättä arvojaan.

LAKE JACKSON, Texas--(BUSINESS WIRE)--2012 Republican presidential candidate Ron Paul has launched a major effort to mobilize grassroots opposition to a deal on the debt ceiling that is rumored to be in the works between the Obama administration and House Republican leaders...

“Nothing is more important than mobilizing a grassroots army to stop this sellout of conservative principles by the Washington establishment of both parties. And it is vital that Congress hears from the people, loud and clear, that they cannot support more of the same reckless spending and government overreach they were sent to Washington to end,” continued Paul.

Aikapreferenssi 2. osa: Talous

2011-07-07T12:11:00.000+03:00

Koska aikapreferenssin vuoksi ihmiset arvostavat myöhemmin saatavia hyödykkeitä vain niiden tuottaessa enemmän tyydytystä mitä aikaisemmin saatavat, luo aikapreferenssi perustan säästämiselle ja investoinneille. Jos aika ei olisi niukkaa eikä aikapreferenssiä täten olisi, ihmiset säästäisivät loputtomasti. Jos aika taas olisi erittäin niukkaa ja ihmisten aikapreferenssi suuri, kukaan ei säästäisi mitään vaan ihmiset pyrkisivät kuluttamaan mahdollisimman paljon. Näin kävisi esimerkiksi hetkinä ennen maailmanloppua. Säästävää asennetta kutsutaan matalaksi aikapreferenssiksi ja tuhlailevaa korkeaksi.

Kun ihmiset tietävät kehittyneemmän tuotantorakenteen olevan tehokkaampi mitä aiempi, he ymmärtävät tuotantorakenteen kehittämisen mahdollistavan suuremman tyydytyksen tason. Tämä johtaa investoimiseen ja yhteiskunnan elintason kasvamiseen, talouskasvuun. Investoinnit ovat talouden ja kehityksen moottori. Tuotantorakenteen kehittymisen myötä työn rajatuottavauus kasvaa. Tämä nostaa työllisyyttä sekä palkkatasoja.

Jos ihmiset eivät ymmärtäisi tuotantorakenteeseen investoimisen parantavan heidän elinolojaan tai heidän aikapreferenssinsä olisi hyvin korkea, tuotantorakenne jäisi alkeelliselle tasolle. Ihmiset eläisivät poimimalla marjoja ja hedelmiä sekä pyydystämällä riistaa ilman työkaluja. Ihmiskunnan määrä jäisi hyvin pieneksi ja sen elämänlaatu olisi nälän ja puutteen piinaamaa. Sama on mahdollista nyky-yhteiskunnallekin, sillä investoinnit eivät pelkästään kasvata, vaan myös ylläpitävät tuotantorakennetta. Jos kaikkien 6-7 miljardin ihmisen ymmärrys tuotantorakenteesta katoaisi tai aikapreferenssit nousisivat erittäin korkeiksi, kukaan ei investoisi, ja tuotantorakenteemme, kaikki koneet ja laitteet, rapistuisivat pois. Ihmiskunnan määrä romahtaisi nälän, kylmän, kuolleisuuden sekä tautien saattelemana ja palaisimme takaisin primitiivisyyteen. Koska pidän ihmiskunnasta hyvin paljon, voin olla iloinen perusvieteistämme - meillä on taipumus ja tarve parantaa elinolojamme investoinneilla ja ymmärrys investointien hyödyllisyydestä.

Ron Paul: Ei sotimiselle ja 4,5 miljoonaa

2011-07-01T21:47:00.000+03:00

Obaman mielestä on aivan kohtuullista, että hän voi julistaa sotia oman mielensä mukaan, ilman kongressin vahvistusta. Ron Paul toteaa tämän olevan räikeästi perustuslain vastaista, ja muistuttaa moisten perustuslainvastaisten oikeuksien antamisen presidentille olevan kohtalokasta maalle, joka kolkuttelee vararikon portteja. Obaman Natoon vetoaminen on Paulin mielestä juuri sitä, mitä eräs republikaani aikanaan sanoi sotilasliittoumaa perustettaessa - Natoa käytetään keppihevosena sotimiseen.

Ron Paulin varainkeruu etenee hyvin. Ron Paul 2012 Quarter End Push on kerännyt tähän mennessä jo 4,5 miljoonaa dollaria.

Aikapreferenssi 1. osa

2011-07-01T14:48:00.000+03:00

Ihmiset arvostavat enemmän niitä asioita ja hyödykkeitä, jotka tuottavat heille enemmän tyydytystä (tyydytystä taloustieteellisessä merkityksessä). mitä vähemmän tyydytystä tuovat. Jos yksilö arvostaa kahvikupposta enemmän kuin teetä, hän juo kupin kahvia. Jos hän kaupassa arvostaa enemmän Valion maitoa mitä Ingmanin, hän ostaa Valiota. Vastaavasti ihmiset arvostavat myös aikaa, eli aikaisempaa tyydytystä myöhempään tyydytykseen nähden. Jos asiasta tai hyödykkeestä saatava tyydytys on sama, ihminen valitsee aikasemmin saatavan vaihtoehdon. Jos yksilö haluaa tilata kirjan ja hänellä on kaksi identtistä, samanhintaista vaihtoehtoa, mutta ensimmäinen toimitetaan kahdessa päivässä ja toinen viidessä, hän valitsee ensimmäisen vaihtoehdon (tilanne pätee vain kun odottaminen ei itsessään ole tyydytystä tuottava asia.). Tätä kutsutaan aikapreferenssiksi.

Todellisuudessa jossa elämme, aika on aina niukkaa. Ihminen ei voi tehdä kovin montaa eri asiaa samaan aikaan, emmekä vielä, jos koskaan, elä ikuisesti. Jos odottamisella ei itsessään ole tyydyttävää vaikutusta, ihmiset arvostavat aina aikaisemmin saatavilla olevaa vaihtoehtoa. Tätä ei pidä tulkita niin, että ihmiset valitsevat asioita pelkästään niiden nopeuden perusteella. Aika on vain yksi tekijä muiden, kuten laadun ja hinnan rinnalla. Jos aika ei olisi niukkaa eikä aikapreferenssillä olisi mitään merkitystä valintoihimme, ihmiset säästäisivät ja kasaisivat omaisuuttaan jatkuvasti kuluttamatta sitä.

Aikapreferenssin vuoksi ihmiset valitsevat myöhemmin saatavan hyödykkeen vain, jos se tuo enemmän tyydytystä mitä aiemmin saatu. Kalle haluaa ostaa kahvia, mutta kauppias sanoo seuraavana päivänä olevan mahdollista ostaa tämän päivän hinnalla kaksi kahvipakettia yhden sijaan. Kalle arvostaa myöhemmin saatavia kahta pakettia enemmän mitä heti saatavaa yhtä, ja ostaa kahvinsa seuraavana päivänä. Jos kaksi pakettia olisi ollut saatavilla molempina päivinä samalla hinnalla, Kalle olisi ostanut heti.

Aikapreferenssi on tärkeä asia, ja sitä voidaan soveltaa kahteen alueeseen, talouteen ja yhteiskuntaan. Seuraavat osat tulevat käsittelemään näitä sovelluksia.

Ron Paul: "En ole valtavirran poliitikko" [NBC: 20-6-2011]

2011-06-21T21:26:00.002+03:00

Videon alussa Ron Paul pui hieman ristiriitaista menestystään eri gallupeissa, toisissa kun hän on ollut selvä voittaja ja toisissa taas häviävä osapuoli. Selvää kuitenkin on, että Paulin ideoille on kysyntää. Lyhyen haastattelun loppupuolella mies toistaa jälleen syyn ehdottomuudelleen vapauden suhteen - hän kannattaa perustuslakia, ilman kompromisseja. Paul jakoi tärkeimmät kysmyksensä kahteen osaan, A) sotien lopettaminen, B) velan järkyttävä paisuminen. Sosiaali(sti)valtion pyörittäminen on osoittanut taloustieteelliseksi katastrofiksi, joka tulee tuomitsemaan etenkin tällä hetkellä 15-30 vuotiaat, nykyisen karusellin tulevat maksajat, suuriin ongelmiin.

Ron Paul

2011-06-20T21:34:00.000+03:00

Ron Paul ilmoitti toukokuussa virallisesti lähtevänsä kisaamaan republikaanien presidenttiehdokkuudesta vuoden 2012 vaaleissa. Kyseessä on USA:n rehellisin poliitikko - hän on yhteensä n. 20 vuotta istunut maan kongressissa ja äänestänyt jokaisessa tilanteessa Yhdysvaltain perustuslain tiukan tulkinnan mukaisesti. Pieniä poikkeuksia ovat aborttiasiat, joihin hän on vaatinut päätösvallan siirtämistä liittovaltiolta osavaltioille, parannusta sekin. Viime vaaleissa vuonna 2008 Paul nostatti suuren innostuksen ja herätti tehokkaan ruohonjuuritason kannattajaliikkeen, joka mutatoitui vuosien kuluessa Tea Party-liikkeeksi. Valitettavasti prosessin aikana sosialistiset neokonservatiivit lisäilivät omia aineksiaan liikkeeseen, kuten sotien kannattaminen, mutta itse "Mr. Republican" ei ole muuttunut. Lainaan Lassen listaa hänen ajamistaan asioista. Jos Ron Paul valitaan Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi hän:

- Lakkauttaisi USA:n veroviraston
- Lakkauttaisi USA:n tuloveron
- Lakkauttaisi USA:n keskuspankin
- Palauttaisi kultakannan
- Pysäyttäisi laittoman maahanmuuton
- Lopettaisi Irakin sodan ja vetäisi kaikki USA:n joukot kotiin yli 130 maasta mm. Saksasta ja Etelä-Koreasta.
- Lopettaisi huumeidenvastaisen sodan
- Lakkauttaisi mm. opetusministeriön ja energiaministeriön
- Erottaisi USA:n mm. seuraavista kansainvälisistä järjestöistä: YK, NAFTA, WTO, CAFTA ja NATO.
- Maksaisi valtion velan
- Lakkauttaisi FDA:n ja kaiken muun terveydenhuollon säätelyn

Politiikan lisäksi Paul on lääkäri ja ahkera kirjailija. Hän voitti jopa 2011 RLC Presidential Straw Poll:in, jossa vertailtiin republikaanien presidenttiehdokkaiden kannatusta. Tämä tosin ei vielä kieli mitään voitosta, vaan hänen innokkaasta kannattajaliikkeestään. Liike onkin osoittanut voimansa lukuisasti miljoonia tuottaneiden money bombien kautta. Seuraavaa kaavaillaan jälleen heinäkuulle. Banneri Ron Paul-foorumeilta:

Tarkoituksenani on yrittää ainakin pintapuolisesti raportoida kampanjan etenemisestä näin Eurooppalaisesta vinkkelistä käsin. Aika kertoo, onnistuuko tämä.

Kansallinen Kommun... Kokoomus

2011-06-20T16:51:00.000+03:00

- Hallitusohjelma on kuin sosialistinen manifesti, mutta ihan pokkana Katainen piti ohjelmaa aivan mahtavana, vaikka kokoomuslaisia painotuksia saa hakea suurennuslasilla eikä sittenkään tahdo löytää niitä, Ainola tykittää.

Ainolan mukaan Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi -nimellä kulkeva hallitusohjelma on kuin "sosialistinen manifesti". Ainolan kirjoituksen otsikko on "Leniniläinen talousohjelma vie kokoomukselta hampaat suusta".

Ilmeisesti en ole yksin ajatuksieni kanssa, kun tätä viestiä varten ei tarvinnut avata Photoshoppia kertaakaan. Vielä pari päivää sitten pidin Kokoomusta tavallisena, suomalaisena keynes-demaripuolueena. Tästä lähtien tulen kutsumaan Kataisen sosialistijengiä ihan rehellisesti kommunisteiksi.

Kokoomuksen aatteessa yhdistyvät vapaus, vastuu ja demokratia, mahdollisuuksien tasa-arvo, sivistys, kannustavuus, suvaitsevaisuus ja välittäminen.

Blaa blaa blaa jne.

Tavoitteena on edistää sivistyksellisiä pyrkimyksiä sekä perusturvan ja huolenpidon toteutumista.

Suomen kommunistinen puolue:

SKP esittää perusturvan uudistamista niin, että taataan ihmisarvoisen elämän edellyttämä toimeentulo jokaiselle kuuluvana perusoikeutena.

Kataisen hallitusohjelma:

Peruspäivärahaan 100 euron korotus

Aioin laittaa vielä lisää lainauksia Kommunistiselta työväenpuolueelta, Forssan julistuksesta, Kataisen niskalenkeistä, Kokoomuksen lausunnoista jne., mutten taida jaksaa. Kuitenkin, lopuksi Katainen summaa oman näkemyksensä:

- Jos se olisi sellainen ohjelma, joka ei kokoomukselle sopisi, niin kokoomus ei olisi siinä hallituksessa, Katainen sanoi kokoomuksen puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän kokouksen jälkeisessä tiedotustilaisuudessa eduskunnassa lauantaina.

Kataista on monesti kehuttu siitä, että hän on nostanut Kokoomuksen suosituksi kansan keskuudessa. Ja mitähän se vaatii entisessä Neuvostoliiton naapurimaassa, jossa pakollisen peruskoulun kautta kasvatetaan koko kansa uskomaan sosiaali(sti)valtioon? Tietenkin ratin kääntämistä vasemmalle jo valmiiksi sosiaali(sti)selta demari-keyneslinjalta.

Konservatismi ja libertarismi

2011-06-19T15:29:00.002+03:00

Libertaarit ovat aina keskittyneet vapauden korostamiseen. Konservatiivien mielenkiinnon kohteena ovat (konservatismin määritelmästä riippuen) olleet perinteiset arvot. Joidenkin modernien libertaarien sekä vasemmistokonservatiivien mielestä näiden kahden aatteen yhdistäminen on mahdotonta, äärimmäisissä tapauksissa jopa epäsuotavaa. Tämä on kuitenkin pelkästään näkökulmakysymys. Konservatiivisessa libertarismissa, joissakin tapauksessa paleolibertarismiksi kutsuttuna, on paikkansa sekä vapaudelle että perinteisille arvoille.

Varsinkin Atlantin takana vasemmistolaisten neokonservatiivien räikeä vapauden vastustaminen on sangen outoa, eikä viesti mistään muusta kuin konservatiivisen aatteen vääristymästä. Alkuperäiset konservatiivit ja Old right kannattivat vapaata markkinataloutta(jopa Suomessa!), ja vasta Keynesin popularisoiman vasemmistolaisen talouspolitiikan myötä alkoi sosialismi tunkeutua myös oikeistoon. Sosiaali(sti)valtio kuuluu nykyään kaikkialla "oikeiston" ohjelman peruspilareihin. Itse asiassa vapaan markkinatalouden muovautumien libertarismiksi sai vaikutteita syntyynsä tästä "oikeiston" vasemmistolaistumisesta - Murray Rothbard kuvasi itseään aina Old rightin edustajaksi.

Miten vapautta kannattava voi kannattaa perinteisiä arvoja? Paleoiden selitys tähän löytyy itävaltalaisten aikapreferenssi-teoriasta ja Hans-Hermann Hoppen siihen kehittämästä yhteiskunnallisesta sovelluksesta. Kiteytetysti, valtioiden sekaantuminen ihmisten elämään kasvattaa heidän aikapreferenssiään ja saa sitä kautta elämään epäkonservatiivisemmin(tuhlailu, säästeliäisyyden halveksuminen, lapsettomuus, perhearvojen hylkääminen). Esimerkiksi valtion eläkejärjestelmä kannustaa ihmisiä hankkimaan vähemmän tai ei ollenkaan lapsia, sillä he eivät tarvitse niitä enää turvatakseen vanhuutensa. Tulee kuitenkin muistaa, että paleolibertaarin näkökulman teoria luotiin vasta 90-luvulla. Kyseinen näkökulma on silti paljon vanhempi, ja vapauden tuomaa vastuullisuutta sekä valtion luomaa velvollisuuksien siirtämistä on kritisoitu pitkään.

Vaikka näen itseni enemmän konservatiivina mitä tyylipuhtaana libertaarina, pidän silti tärkeimpänä vapauden turvaamista. Valtiot ovat niin vaarallisia, että esimerkiksi valtiota kannattavan konservatistin äänestämistä en pidä kannattavana. En kuvaile itseäni myöskään ensisijaisesti libertaariksi, sillä monet libertaarit eivät pidä perinteisiä arvoja kovin tärkeinä. Vaikka vapaudelle on aina ollut konservatismissa paikkansa, tulen käyttämään kombinaation nimeä kuvaillessani aatetta.

Maailmankirjat sekaisin

2011-06-14T15:20:00.000+03:00

Hesari:

Suomelle olisi parasta erota heti eurosta

Toisin kuin monet poliitikot väittävät, nykyisessä talouskriisissä on kyse nimenomaan euron kriisistä. Yhteisvaluutta euroa on osuvasti verrattu autoon, joka päästettiin rullaamaan alamäkeen mutta johon ei rakennettu moottoria, jolla se pystyisi nousemaan ylämäkeen.

Vuoteen 2008 asti laskettiin alamäkeä, ja eurointoilijat voivat pettää itseään ja muita sanomalla, että euro on toiminut erinomaisesti ja ollut meille hyödyksi. Tosiasiassa ennen vuotta 2008 eurosta ei ollut meille mitään erityistä etua ja vuoden 2008 jälkeen siitä on ollut vain haittaa.

No huh huh, vasemmistoliiton jäsenet arvioivat maailmantaloutta vähintään siedettävästi, ja Hesarissa puhutaan makrososialismia vastaan. Mihin tämä maailma on menossa?

Vasemmisto on oikeassa

2011-06-11T23:33:00.000+03:00

Neuvotteluiden yllä roikkui kuitenkin myös valtava asia, jolle Suomen eduskunta voi lopulta kovin vähän. Euroalueen talouskriisi. Kuten Vasemmisto sanoi jo Kreikan tukipakettia vastaan äänestäessään, sillä vain siirrettiin romahdusta eteenpäin. Suunnitellut vakausmekanismit sisältävät samat ongelmat.

Suuri romahdus on tulossa ja yhä vain ostetaan aikaa ja toivotaan ihmeparantumista.

http://saramo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/75335-mit%C3%A4-s%C3%A4%C3%A4tytalolla-oikeasti-tapahtui

En ole lukenut Saramon viimeaikaisia blogiviestejä kovin tiheään, joten en voi sanoa mihin hän pohjaa (oikean) ennustuksensa. Ainakin Islannin ja USA:n romahtaessa hän laittoi keskuspankeille ja matalille ohjauskoroille (valitettavasti) pelkän osasyyn, lopun kohdistuessa pankkiireihin, porvareihin, ja kravattikaulaisten sijoittajien irrationalisuuteen.

Vasemmistolaiset pystyvät romahduksen jälkeen vetämään heille makean yhteenlaskun Kokoomuksen linjan epäonnistuttua. Romahdus + Kokoomuksen epäonnistuminen = Markkinatalous ei toimi. Tätä kaavaa sitten sovelletaan jokaiseen markkinataloutta kannattavaan, myös romahdusta ennakoiviin itävaltalaisiin. Ja samalla suulla Perussuomalaisia syytetään populismista!

Eurostoliitto

2011-06-03T17:41:00.001+03:00

Kommentoitavaa vain löytyy. En ole edennyt Tragedy of Euro-lukuprojektissani puolta väliä pitemmälle(kiireiden vuoksi), mutta kirjan osa euron ja EU:n historiasta antaa hyvin valoa nykypäivän tapahtumiin. Tiivistettynä - Ranska on ollut inflaatiota, liittovaltiota ja yhteisvaluutta himoitseva taho, koska se voi Unionin kautta mm. saada takaisin osan menettämästään suurvaltastatuksesta. Se vastaa myös Ranskan sosialistismielisen johdon tavoitteisiin. Saksa taas(ja varsinkin sen keskuspankki) on vastustanut rahaliittoa vahvan markkansa vuoksi. Saksojen liittyminen muutti tilanteen, sillä se ei olisi ollut mahdollista ilman muiden valtioiden suostumista. Ehtona oli euro, ja Saksa myöntyi. Tälllainen pätkä kirjassa on nykyisestä EKP:n pomosta:

"Before the introduction
of the Euro, Trichet had strongly opposed the “independence” of
the ECB. From the French government’s point of view, the formal
“independence” of the ECB was only the means necessary to get the
German government to agree to a monetary union."

Ja kuinkas ollakaan, ranskalainen Trichet päästi tällaisen sutkautuksen tänään:

Trichet väläyttää EU:lle omaa rahaministeriötä

Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet kaipaa räväkämpää otetta vero-ja talouspolitiikan valvontaan EU:ssa.

Euromaiden yhteinen valtiovarainministeriö merkitsisi valtavaa askelta kohti liittovaltiota, johon ainakin Suomessa on suhtauduttu skeptisesti.

Houkuttelevaa vain, eikö?

Yö täynnä ihmeitä
Euroopan komission tilikirjat paljastavat, että sen puheenjohtaja José Manuel Barroso esikuntineen on tuhlannut miljoonia muun muassa yksityisiin suihkujetteihin ja kalliisiin juomiin.

Samaan aikaan kun EU kamppailee esimerkiksi budjettileikkausten ja erilaisten jäsenmaiden tukipakettien kanssa EU-komissio käyttää valtavia summia elämäntyyliin, josta tavallinen EU-kansalainen voi vain haaveilla.

Uusi askel kohti Orwellia

2011-06-02T17:01:00.000+03:00

Piraattipuolue:

Salaperäinen muistio paljastaa rajut sensuuriaikeet

Olemme saaneet haltuumme Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisessa tekijänoikeustoimikunnassa pyöritellyn muistion, joka paljastaa järkyttävän luonnoksen tekijänoikeuslain muutokseksi. Asiakirjaa ei ole tiettävästi virallisesti julkaistu aiemmin, mutta se löytyy nyt Piraattipuolueen sivuilta: http://www.piraattipuolue.fi/images/muistio-27-5-11.pdf .

Lakimuutoksen jälkeen teleyritykset voitaisiin uhkasakolla pakottaa estämään pääsy tekijänoikeusrikkomuksiin liittyville verkkosivustoille. Tekijänoikeustoimikunnan piirissä havitellaan siis merkittävän uuden sensuurijärjestelmän pystyttämistä Suomeen.

Teleyritykset voidaan pian pakottaa estämään pääsy valituille verkkosivustoille? Eikö sen sensuurilain pitänyt koskea vain lapsipornoa? Sääli että ainoa asiasta kiinnostunut taho on nörteiksi leimattu pikkupuolue. Eivät nämä sensuuri/tekijänoikeusasiat nyt niin merkityksettömiä ole!

Tättärää

2011-06-01T20:49:00.000+03:00

Hallitusneuvottelut kariutuivat

Hallitusneuvottelut ovat kariutuneet. SDP ja vasemmistoliitto ovat marssineet ulos Säätytalolta.

Hallituksen muodostaja Jyrki Katainen (kok) yrittää nyt koota enemmistöhallituksen, jossa mukana ovat kokoomuksen lisäksi vihreät, kristillisdemokraatit, RKP ja mahdollisesti keskusta.

Periaatteessa sateenkaarihallitus olisi tuonut sangen huvittavan kasvun Persuille EU:n pyörityksen pahentuessa lähivuosina. Kokoomuksen hyytävän paha leikkauslista olisi saattanut antaa vähän helpotusta Suomen taloudelle, mutta oikeat muutokset ovat vain kosmeettisia verrattuna ihmisten mielikuviin Kataisen porvariudesta ja demareiden vasemmistolaisuudesta. Koska kaikki menee joka tapauksessa pieleen, niin paras vaihtoehto olisi laittaa vasemmisto johtoon. Tässä tapauksessa edes syyt ropisisivat ihmisten mielikuville "sosialismista".

Olen kiireinen parin viikkoa, joten kirjoitukseni tulevat olemaan ainakin sen ajan pelkkää kommentoivaa huttua. Tarkoituksena olisi kesän aikana ryhtyä hakemaan blogin ulkoasua niin visuaalisesti kuin sanomallisesti.

Kreikkaa uhkaillaan

2011-05-30T20:32:00.000+03:00

Rehn jäädyttää Kreikan tuet

EU voi estää talousavun toimittamisen Kreikalle, jollei Kreikka tee enemmän julkisen taloutensa tervehdyttämiseksi, arvioi talouskomissaari Olli Rehn saksalaiselle Spiegel-lehdelle.

Velaksi ei voi elää. Pankkien tappiot pitää realisoida ja tarvittava talouden korjausliike on koettava mahdollisimman pian, mutta EU-pamppujen tahto keynesiläisiin elvytyksiin lykkää ja paisuttaa korjausta. Rehnin uhkailua en osaa ottaa kovin vakavasti.

Vuosikymmenen vaellus kohti "uusliberalismia"

2011-05-24T16:45:00.000+03:00

Suomen kokonaisveroaste laskenut kymmenen vuoden aikana

Suomen kokonaisveroaste on laskenut yli kymmenen vuoden ajan. Kokonaisveroaste eli kaikki verotulot suhteutettuna kansantuotteeseen on laskenut hitaasti mutta tasaisesti. Viime vuosina veroaste on laskenut Pohjoismaissa ja noussut Keski-Euroopan maissa.

Suomi on Ylen antaman kuvan mukaan matkalla kohti "uusliberalismia". Yle unohti kuitenkin mainita, että kokonaisveroaste on laskenut niinkin alas kuin 42,2:teen prosenttiin. Aika jäätävää markkinafundamentalismia!

The Tragedy of Euro

2011-05-22T22:37:00.000+03:00

Esittely: Europe's Tragic Crisis

Kyseinen kirja lukemisen alla. Sopivan lyhyeen pakettiin on saatu paljon asiaa mahdutettua. Parin kappaleen jälkeen näyttää aika lailla parhaalta kirjalta mitä olen vähään aikaan lukenut. Valottaa hyvin tämän hetkisen kriisin syitä. Pdf ja ePub, itse luen läppäriltä pdf:nä:

http://mises.org/resources/6045/The-Tragedy-of-the-Euro

Lue myös Petri Kajanderin suomenkielinen arvostelu kirjasta:

http://www.talouselama.fi/kirjat/article606860.ece

Valtion prioriteetit

2011-05-20T17:16:00.000+03:00

Pöydän siivoamista jättipalkalla

Koska suurempia asioita ei interregnum-aikana juuri käsitellä, ovat ministerien avustajajoukon työtehtävät vähentyneet. Siitä huolimatta muhkeat kuukausipalkat juoksevat yhä.
Niitä maksetaan ministerien poliittisille valtiosihteereille reilut 9 000 euroa ja erityisavustajille 4 000-6 500 euroa.

Mistä rahat?

Oikeusministeriön säästöehdotus - linnatuomiot lyhyemmiksi

Oikeusministeriö ehdottaa hallitusneuvottelijoille vankilatuomioiden lyhentämistä osana valtion säästötalkoita.

Menojen karsiminen on sinänsä hyvä asia, mutta mielestäni poliitikot voisivat aloittaa katselemalla sääsökohteita lähempää itseään. Vielä "Keynes" Kataista loppukevennykseksi:

Portugali-paketti keskelle hallitushässäkkää

Eduskunta saa Portugalin tukipaketin käsiteltäväkseen ensi tiistaina. Asian esittelee toimitusministeristön puolesta eduskunnalle ministeri Jyrki Katainen (kok).

Virkkunen: Kokoomus ja Vasemmistoliitto mahtuisivat samaan hallitukseen

2011-05-17T17:45:00.001+03:00

http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2011/05/virkkunen_kokoomus_ja_vasemmistoliitto_mahtuisivat_samaan_hallitukseen_2598692.html?origin=rss

Kokoomuksen keskisuomalaisedustaja, vielä toimitusministerinä istuva Henna Virkkunen näkee, että Kokoomus ja Vasemmistoliitto voisivat olla samassa hallituksessa.
- Meillä on aikaisempaa kokemusta, että Kokoomus ja Vasemmistoliitto ovat olleet samassa hallituksessa. Kyllä Kokoomus kykenee yhteistyöhön kaikkien puolueiden kanssa, Virkkunen sanoo.

Puolueet osoittavat jälleen olevansa laimeita demari-kopioita toisistaan. Kravattien eri värit ovat niitä harvoja havaittavia eroja.

EDIT: Tämä tarina tuskin päättyy yhtä onnellisesti mitä elokuvissa.