torstai 2. heinäkuuta 2015

Sananen finanssikriiristä

Roger Wessmanin kirjoitus herätti minussakin halun käsitellä hieman finanssikriisiä. Wessman toteaa taloustieteilijä Nouriel Roubinin olleen oikeassa joissain finanssikriisiä ennustaneissa lausunnoissaan, mutta tämä ei vielä kerro kovin paljoa. Roubinilla on ollut tapana manata tuomiopäivää usein silloinkin kun se ei ole ollut ajankohtaista, mikä lisää hänen virhearvioidensa määrää. Jos ennustat katastrofia joka vuosi, satut joskus olemaan oikeassa, aivan kuten pysähtynyt kello joka näyttää oikeaa aikaa kahdesti päivässä.

Finanssikriisin juuret olivat Yhdysvaltain asuntomarkkinoilla ja kansainvälisessä rahoitusjärjestelmässä. Asuntomarkkinoiden vallannut mania siirtyi johdannaiskoplauksen ja ongelmallisen luottoluokittamisen kautta finanssisektorille, ja asuntosektorin kyykättyä kriisi levisi rahoitusmarkkinoille. Pankit ja muut rahoituslaitokset menettivät luottamuksen toisiinsa kun ei ollut selvyyttä taseiden sisällöstä, eli kuinka laajalle huonot subprimet olivat levinneet. Luottamuksen puute pysäytti keskinäisen lainanannon ja romahdutti rahoitussektorin likviditeetin. Tästä kriisi levisi muuallekin talouteen ja finanssikriisi, suuri taantuma, tai miksi historia sitä tuleekaan nimittämään, alkoi. Asuntomarkkinat eivät siis itsessään ollut syy koko maailmantalouden sekasortoon, vaan sen heikolle perustalle oli rakennettu liian suuri korttitalo rahoitusmarkkinoilla.

On totta, että taloustiede yllätettiin kriisillä hieman housut kintuissa. Rahoitusmarkkinoiden tila kyllä nostettiin esille ansiokkaasti mm. Raghuram Rajanin toimesta, mutta konsensus oli että kaikki on nyt varsin hyvin. Termi "great moderation" viittasi 2000-luvulla vallinneeseen matalaan korkotasoon, matalaan volatiliteettiin, matalaan inflaation ja vakaan talouskasvun aikaan, jolloin asiat menivät hyvin mallikkaasti ja teoriapuolellakin oli löydetty paljon yhteistä maata eri koulukuntien (lähinnä uuskeynesiläisten ja uusklassikoiden) välille.

Kuitenkaan taloustieteen tutkimus ei ole jäänyt lepäämään laakereilleen. Mm. finanssikriisin laukaisija, likviditeetti, on otettu tarkemman syynin alle tutkijoiden keskuudessa, ja tutkimusta on alettu tehdä myös muista asiaa käsitelevistä osa-alueissa. Kristallipalloa tästä työstä on kuitenkin turha toivoa, sillä kuten Wessman artikkelissaan kirjoittaa, jos joku osaisi ennustaa kriisin tulevan kahden vuoden päästä se hinnoiteltaisiin markkinoille nyt, ja kriisi alkaisi heti. Rahoitusmarkkinat ovat kuitenkin niin monimutkainen kokonaisuus, että kaikkien riskien arvioiminen on vaikeaa. Kuitenkin, itse odotan mielenkiinnolla tutkimuksen hedelmiä.

Ei kommentteja: