sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Suomalainen suo, ruotsalainen vetoapu?

Kuten kaikki varmasti hyvin tietävät, Suomi on suossa. Seuraavalle hallitukselle on ladattu paljon odotuksia, eikä aivan syyttä.  Anders Borgin ja Juhana Vartiaisen "Strategia Suomelle"-julkaisussa miehet esitelevät ruotsalaisvalmisteista köyttä, jolla pohjoinen tasvaltamme saataisiin kiskottua kuivalle maalle. Esitys on saatavilla valtioneuvoston sivuilla ja sitä on myös kommentoitu ahkerasti. Tyydyn itse lyhyeen referointiin, palkkamaltin hengessä myös maltillisella kommentionnilla. 

Borg ja Vartiainen kertaavat syyt nykytilanteeseen. Ulkomainen kysyntä vientituotteille on laskenut, ja kilpailukykymme samanaikaisesti heikentynyt. Ratkaisuksi he ehdottavat kolmen kohdan taktiikkaa - palkkamalttia, työn tarjonnan lisäämistä sekä tuottavuuden kasvattamista. Mahdollisuus elvytykseen jätetään myös avoimeksi, mutta vain siinä tapauksessa että kolmen kohdan strategia on otettu käyttöön.

Kaksikon mukaan Suomen palkankorotustahti on finanssikriisin jälkeen ollut liian korkeaa suhteessa tuottavuuden kehittymiseen ja talouden realiteetteihin. Väitteitä tuetaan kattavalla tilastotykityksellä, mm. palkkojen osuus kansantulosta on noussut suuremmalle tasolle mitä se on historiallisesti ollut. Itse pidän ehkä hälyttävimpänä asiana Suomen investointitason putoamista alle  20 prosenttiin BKT:stä, sen ollessa historiallisesti selvästi yli 20 prosenttia. Myös investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat laskeneet. Näillä eväillä ei tuottavuutta saada kasvuun, ja uskoisin itse mm. selvästi suuremman panostuksen perustutkimuskeen olevan paikallaan.

Heikentyneen kilpailukyvyn lisäksi ongelmia on työvoiman tarjonnassa. Hyvinvointivaltio on varsin hintava järjestelmä, ja siihen vaikuttaa etenkin kansalaisten nettokustannus valtiolle. Karkeasti arvioiden ennen ja jälkeen työuran on kansalainen kalleimmillaan, ja ikäpyramidin muutokset Suomessa ovat kasvattamassa huomattavasti niiden asukkaiden määrää joiden elinkustannuksia valtio on velvollinen rahoittamaan. Tämän menovaikutuksen lisäki on tulovaikutus, koska eläkkeellä olevat ihmiset ovat pois työn tarjonnasta, mikä vähentää talouskasvun mahdollisuuksia. Borgin ja Vartiaisen mukaan työllisyyden parantaminen on ainoa realistinen vaihtoehto kestävyysvajeen paikkaamiseen ja valtion rahoitusongelmien ratkaisemiseen. Yksinkertaisesti tehtyjä työtunteja on listättävä, ja tämä voidaan tehdä joko kasvattamalla työikäisten määrää, työvoimaan osallistumisen astetta tai keskimääräistä työaikaa. Käytännössä kaksikko ehdottaa naisten ja yli 55-vuotiaiden työhön osallistumisen parantamista sekä työperäisen maahanmuuton lisäämistä.

Borg ja Vartiainein ehdottavat palkkakehityksen kurinalaisuutta esimerkiksi sitomalla se kaikilla toimialoilla vientisektorin palkkaratkaisuihin ruotsalaisittain, tai sitten hakemalla mallia joko Saksasta tai anglosaksisista maista. Suomalainen järjestelmä todetaan myös kelvolliseksi, jos se ottaa huomioon talouden realiteetit. Lisäksi kansallisen koordinaation lisäämistä neuvotteluihin vaaditaan raportissa. Perinteisesti palkkakehitys on Suomessa seurannut tuottavuuden kehittymistä, mutta viimeiset vuodet sen sijaan ovat poikkeus. Ehkä suomalaiset eivät ole sisäistäneet ajatusta, millainen lovi talouteemme on tullut.

Palkkamalttia tukeva sopiminen vaatii toimiakseen työnvoiman tarjontaan tähtääviä reformeja. Tarjonnan lisäys auttaa palkkamalttia pitämällä palkkakulut lähellä sovittuja tasoja. Raportissa listataan yksityiskohtaisia keinoja tarjonnan lisäämiseen niin iäkkäiden, maahanmuuton kuin naistenkin osalta. Tuottavuuden osalta tilanne on kuitenkin pulmallisempi, sillä Suomi on jo varsin kehittynyt talous. Toisin sanoen täällä on jo voimassa suurin osa niistä uudistuksista, joita heikon tuottavuuden maille yleensä suositellaan. Koulutukseen, yrittäjäilmastoon sekä mm. infrastruktuuriin panostaminen nousivat ehdotuksissa esille, mutta ne eivät ole yhtä tärkeitä mitä kilpailukyvyn ja työvoiman osallistumisasteen kasvattaminen. Tietenkin tuottavuuden kasvu on tärkeää, mutta markkinataloudessa se on hyvin pitkälti yritysten vastuulla, joten yhtä suoria vastauksia tältä osin ei ole antaa. Raportissa todetaan myös Suomen tilanteen olevan hyvin pitkälti rakenteellinen eikä suhdanteista johtuva, vaikka toki me olemme huonossa suhdanteessa tällä hetkellä. Se vain on pieni lisä alla piilevään rakenteelliseen ongelmapommiin. Kuitenkin, jos aiemmin listatut kolme kohtaa toteutuvat, niin tilaa pienelle elvytykselle löytyy kyllä raportin mukaan.

Suosittelen etenkin raportin sivulla 49 ollevaan taulukkoon tutustumista, sillä se on näppärä tiivistelmä koko paketista. Kaikki eivät kuitenkaan täysin miesten väitteitä allekirjoita. Esimerkiksi Roger Wesmann kritisoi heidän käyttämäänsä menetelmää työkustannusten mittaamiseen, ja esittää palkkamaltin tarpeen olevan väitteitä pienempi. Hän ei silti väitä etteikö palttamalttia tarvittaisi tai ettei se toimi.

Itse pidän Borgin ja Vartiaisen raporttia ja heidän ratkaisujaan varsin kelvollisina vaihtoehtoina ongelmiemme ratkaisuun. Mutta tulevatko suomalaiset hyväksymään kokoomuslaisiksi leimattujen taloustieteilijöiden matokuureja "Made in Sweden"-tarroilla varustettuna? Jostain syystä epäilen hieman. Ruotsalaisvalmisteinen köysi on kallis, kun se pitää rahoittaa palkkojen indeksikorotusten kaltaisista eduista tinkimällä, vaikka suovesi hipoo jo vyötäröä.

Ei kommentteja: