torstai 26. maaliskuuta 2015

Pikeä Pikettylle

Thomas Pikettyn Capital in the Twenty-First Century laittoi markat pyörimään taloustieteen ja kirjkauppojen pajatsoissa viime vuonna. Lähes mammuttimainen teos sisältää sekä teoriaa että empiriaa pääoman tuottoasteen ja talouskasvun kasvavasta erosta, johtaen kasvavaan eriarvoisuuteen. Hitaan kasvun eli g:n aikana pääoman tuottoaste r:n pysyessä lähes vakiona r-g kuilu kasvaa ja täten varallisuus kerääntyy r:n saajille, pääosin yhteiskunnan varakkaimmalle prosentille. Lääkkeeksi Piketty ehdottaa progressiivista varallisuusverotusta.

Pikettyn rakettimainen nousu on kuitenkin antanut vetoapua vielä nuoremman tähden nousulle. 26-vuotias taloustieteen jatko-opiskelija Matt Rognlie kirjoitti varsin yksinkertaisen kritiikin Pikettyn argumentointia kohtaan Marginal Revolutionin blogin komentteihin. Tyler Cowen, yksi blogin pitäjistä, nosti kommentit omaksi tekstikseen ja ne alkoivat levitä. Lopulta Rognlie kirjoitti aiheesta oman paperinsa ja häntä on vedetty tunnettuihin taloustieteen tapahtumiin puhujaksi. Tässä Washington Postin kirjoitus aiheesta.

Rognlien kritiikki kohdistuu sekä teoriaan että empiriaan. Hänen mukaansa Piketty käyttää argumentoinnissaan bruttosuureita nettosuureiden sijaan, mikä vääristää Pikettyn analyysiä tuntuvasti. Esimerkiksi työn ja koneiden substituutioaste, jolla mitataan niiden välisen korvattavuuden helppoutta, muuttuu huomattavasti riippuen onko tutkimuksessa käytetty brutto- vai nettosuureita. Nettosuureissa tuotantoteknologian luomista tuotoista on vähennetty poistot, ja poistoilla korjatut suureet ennustavat paljon pienmpiä lukuja pääomatuotoille mitä bruttoluvuista laskettu analyysi. Tämän vuoksi pääomatuottoihin iskee laskevan rajatuoton laki - jossain vaiheessa niiden kasvu pysähtyy toisin kuin Piketty väittää.

Pikettyn empiirisistä tutkimuksista on myös löydetty vikoja. Ensinnäkin hänen tutkimuksensa olettavat kiinteitä kuluja pääomalle (suomentaminen on välillä hankalaa capital-sanan monimerkityksellisyydestä johtuen), mutta ilman tätä oletusta lähes koko löydös pääomatulojen suhteellisesta kasvusta katoaa. Oletus on Rognlien mukaan kelvollinen ainoastaan tilanteessa, jossa työn ja koneiden korvattavuusaste on tarpeeksi suuri, ja aiemmassa analyysissään hän totesi että se ei sitä ole. Lisäksi asuntomarkkinoiden laskeminen mukaan aineistoon paisuttaa pääomatulojen osuutta laskien tutkimuksen tuloksia entisestään.

Kaksikko on jatkanut väittelyä sähköpostilla. Piketty on todennut, ettei hän väittänyt eron kasvavan loputtomasti, ja että Rognlie on aliarvioinut korvattavuusvaikutusta. Esimerkkinä hän käyttää Amazonin lennokkeja, jotka ovat vain yksi esimerkki kiihtyvästä teknologian kehityksestä ja ihmistyön korvaantumisesta. Rognlien vastaus oli, että Pikettyn on osoitettava selkeä argumentti voidakseen esittää väitteitä eriarvoisuuden kasvamisesta tulevaisuudessa.

Omasta mielestäni teknologian työttömyyttä aiheuttavat efektit ovat hyvä tutkimuksen kohde, mutta eriarvoisuus ei välttämättä ole siihen oikea näkökulma. Valtiollisilla toimijoilla on huomattavan suuria sijoitusrahastoja pääomamarkkinoilla, mikä tekee niistä käytännössä selvästi varakkaimpia toimijoita rahoitussektorilla. R:n noustessa myös valtiollisten toimijoiden tuotot nousevat, ja Pikettyn pelottelemien perijäporvareiden rikastuessa myös sellaiset tapaukset kuten julkiset eläkerahastot, Solidium sekä Norjan öljyrahasto paisuvat kuin pullataikina. Kultalusikka löytyy siis myös verokarhun kourasta. Eriarvoisuus on toki silmällä pidettävä asia, mutta siihen ei kannata tuhlata mielestäni kaikkea keskittymiskykyä.

Ei kommentteja: