maanantai 23. helmikuuta 2015

Anarkokapitalismin kritiikkiä

Anarkokapitalismi tarkoittaa järjestelmää, jossa kaikki on yksityistetty. Aivan kaikki. Valtiota ei ole, vaan myös armeija, poliisi ja lakijärjestelmä ovat yksityistetty. Anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa ei ole Suomen tasavaltaa, vaan joukko maanomistajia, jotka määrääväät itse mitä maillansa tapahtuu ja saa tehdä. Anarkokapitalismi on äärimmäisin libertarismin muoto, jota perinteiset minimivaltion kannattajat eivät kannata. Esitän tässä muutaman kritiikin jotka sotivat anarkokapitalismin toimivuutta vastaan.

Ydinaseet. Miten ihmeessä 100% vapaa markkinatalous voi olla vakaa ja toimiva, jos ydinaseiden kaltaiset joukkotuhovälineet ovat vapaassa yksityisessä omistuksessa?  Kyseisen kaltainen tilanne varmasti lisää kysyntää ydinpuolustusteknologialle, mutten todellakaan pidä tätä tarpeeksi vahvana argumenttina ydinaseiden yksityistämiselle. 

Valtion uusi syntyminen. Oletetaan, että siirrymme anarkokapitalismiin, ja maanomistaja X saa täyden lainsäädäntövallan omalle alueelleen ja nimeää sen Y-landiaksi. X:ää ei kiinnosta libertaari luonnonoikeusetiikka tuon taivaallista, vaan määrää lain, jonka mukaan kaikista Y-landiaan muuttaneista ihmisistä tulee hänen orjiaan. Suuri enemmistö ihmisistä ei luonnollisesti halua muuttaa orjaksi Y-landiaan, mutta muutama tapaus kuitenkin löytyy, ehkä siksi että X maksaa orjilleen tuntuvan korvauksen eikä vaadi heiltä paljoa puurtamista. Tämä on täysin vapaaehtoinen yksilöiden päätös, jonka moni anarkokapitalisti myös hyväksyy. Mutta nyt tuleekin jutun pointti. X määrää, että kaikkien hänen orjiensa lapsetkin tulevat olemaan orjia kysymättä heidän tahtoaan. Muutama sukupolvi, ja Y-landia muuttuu normaaliksi valtioksi.

Miten ihmeessä anarkokapitalistinen yhteiskunta pystyy säilymään anarkokapitalistisena Y-landian kaltaisessa tapauksessa? Kukaan toinen maanomistaja ei saa sekaantua Y-landian toimintaan, koska kyseessä on yksityisen maanomistaja X:n päätös hänen omalla maallaan. 

Otetaan vielä case-esimerkki Suomesta. Oletetaan että Suomen tällä hetkellä pieni anarkokapitalisti-klikki koostuu Machiavellin tasoisista poliittisen pelin pelaajista ja se saa leveroitua omaa vaikutusvaltaansa esimerkiksi Kokoomunsuorten sisältä käsin toimimalla, ja saavat vuosikymmenien koordinoidun uurastuksen kautta eduskunnan päättämään tasvaltamme lopettamisesta ja yksityistämisestä. Aluksi yksityistetään kaikki julkiset palvelut kuten koulut ja tiet, kunnes Suomi muistuttaa minimivaltiota ja omistaa ainoastaan armeijan, poliisin sekä lainsäädäntömonopolin. Tämän jälkeen yksityistetään poliisi ja armeija - ainoa mitä Suomen tasavallasta on jäljellä, on eduskunta ja sen lainsäädäntövalta. Tämän jälkeen eduskunta pitää viimeisen istuntonsa, jossa se antaa maanomistajille oikeuden erota Suomen tasavallasta. Tämä "eroamisstrategia", tai sekessionismi, on Hoppelainen strategia valtion muuttaminen anarkokapitalistiseksi. Toinen strategia voisi olla valtion yksipuolinen lakkauttaminen, eli eduskunta totea että tasavalta lakkautetaan ja maanomistajat päättävät tästä lähtien minkä lainsäädännön ottavat voimaan maillansa. RIP Suomen tasavalta, ja äärilibertaari utopia on saavutettu.

Sitten alkaa mielenkiintoinen vaihe. Ancapien (lyhenne anarkokapitalistista) mukaan maanomistajien välinen kilpailu asukkaista ja resursseista johtaa näkymättömän käden voittokulkuun, joka valitsee parhaan ja toimivimman lainsäädännön maaplänteille. Siis perinteistä markkinatalous-argumentaatiota sovelletaan lakijärjestelmien väliseen kilpailuun. Mitä tapahtuu? Saammeko optimaalisen lainsäädännön, joka minimoi tehokkuustappiot ja säätää parhaiten toimivat rangaistukset sekä yksityiset regulaatiot niin, että yhteiskunta toimii muttei silti kahliinnu jarruttavaksi byrolandiaksi?

Itse uskon, että itänaapurimme käyttää taloudellista varallisuuttaan ja yksinkertaisesti ostaa alueet maanomistajilta. Suuresta osasta maatamme tulee osa Venäjää. Eikä edes mitään autonomista suurruhtinaskuntaa vaan ostettua reservaattia. Yhdysvallat ja jotkut eurooppalaiset toimijat varmasti ostavat myös pienen osan omien etujensa vuoksi, mutta lopputulos ei mielestäni muistuta yhtään toimivien lainsäädäntöjen kilpailua saatikka tehokkaiden markkinoiden toimintaa. Anarkokapitalistinen teoria on syntynyt Yhdysvalloissa, minkä huomaa helposti kun asiaa pohtii suomalaisesten maantieteellisestä näkökulmasta.

Näin jälkihuomautuksena, tulee myös huomioida että anarkokapitalistejakin on erilaisia. Itävaltalaiset anarkokapitalistit kuten Rothbard ja Hoppe kannattavat anarkokapitalismia luonnonoikeudellisista argumenteista johtuen eli he pitävät sitä oikeudenmukaisimpana järjestelmänä, kun taas David Friedmanin kaltaiset anarkokapitalistit taas perutelevat sitä seurauseettisin argumentein, eli toisin sanoen heidän mielestään anarkokapitalismi on toimivin ja sen vuoksi paras järjestelmä. Pakko vielä huomauttaa, että Friedman myös ehdotti eräänlaista "luottokorttikansalaisuutta", jonka mukaan jokainen ihminen valitsee itse mihin lakijärjestelmään kuuluu, ja häntä kohtaan toteutettaisiin sitten tämän lakijärjestelmän mukaisia rangaistuksia vaikka hän olisi fyysisesti eri "valtiossa" työskentelemässä. Siis edes anarkokapitalismi ei ole niin yhtenäinen aatejärjestelmä mitä äkkiä voisi kuvitella.

En pidä anarkokapitalismia toimivana järjestelmänä mm. yllä esitetyistä syistä. Kyseisten argumenttien lisäksi anarkokapitalismia kohtaan pätevät myös muut yleisemmät libertarismin kritiikit, kuten esimerkiksi luonnoliset monopolit, negatiiviset ulkoisvaikutukset jne.  Päätänkin tämän tekstin Noam Chomsky-sitaattiin (lähde), vaikken olekaan miehen kanssa monesta asiasta samaa mieltä:
Anarcho-capitalism, in my opinion, is a doctrinal system which, if ever implemented, would lead to forms of tyranny and oppression that have few counterparts in human history. There isn't the slightest possibility that its (in my view, horrendous) ideas would be implemented, because they would quickly destroy any society that made this colossal error.

2 kommenttia:

Tommi Uschanov kirjoitti...

Olen itse esittänyt tämän saman "maantiedeargumentin" astetta laajemmin – koko libertarismia vastaan – kirjassani Miksi Suomi on Suomi (s. 126–134). Todennäköisesti libertarismin kaltainen oppijärjestelmä on voinut ylipäänsä syntyä vain Yhdysvaltain kaltaisessa valtiossa, jonka maantieteelliset rajanaapurit eivät ole muodostaneet uhkaa sen valtiolliselle (!) olemassaololle pian 200 vuoteen. "Itävaltalaisen taloustieteenkin" sotkeutuminen asiaan on melko huvittavaa sen valossa, että Itävaltaakin sentään on aikoinaan miehittänyt jopa Neuvostoliiton armeija.

Internet Mies kirjoitti...

Kiitos kommentista! Itävaltalaisen koulukunnan edustajat (Mises ja Hayek) emigroituivat Yhdysvaltoihin ja Britanniaan 30-luvulla, joten kehitys tapahtui ennen Neuvostoliiton miehittämistä. Nykyinen jenkkiläinen itävaltalaisuus joka varsinkin rapakon takana on vaikuttanut libertarismiin on heidän oppilaidensa perustama liike. Tulee kuitenkin muistaa että vaikka esim. Milton Friedman oli libertaari, hän ei kuitenkaan ollut itävaltalainen, ja sama pätee libertaarien enemmistöön. Tästä aiheesta saisi varmasti aikaan oman blogitekstin joten jätän pitemmät tarinoinnit sikseen.