perjantai 20. joulukuuta 2013

Onko kylmä sota sittenkään ohi?

Ukrainan viimeiset tapahtumat ovat toivottavasti saaneet ihmiset heräämään siihen todellisuuteen, mitä maailmalla on tapahtumassa. Ukraina ja Venäjä solmivat sopimuksen mittavasta taloudellisesta tuesta maiden välille, huolimatta maan kansalaisten mielipiteistä. Angela Merkel koitti Kiovan mellakoiden alettua vakuutella, että kylmä sota on ohi. No, ainakaan Venäjä ei ole asiasta tilanteen tasalla ja mitä luultavimmin taloussopimus on kauniista puheista huolimatta vain lisäaskelia kohti Ukrainan integrointia Venäjän tulliliittoon ja lopulta Euraasian Unioniin. Jos maa sidotaan Venäjään taloudellisesti  tarpeeksi vahvasti, eivät edes länsimielinen hallitus ja presidentti saa tuotua maata Euroopan Unionin jäseneksi. 

Koska on Suomen vuoro? Venäjä on viimeisten vuosien aikana aloittanut suurvaltaelkeensä ja myös naapurimaidensa härnäämiseen vanhaan tuttuun tapaansa. Suomikin sai kovat varoitukset siltä varalta, että maan laillinen hallitus saattaisi harjoittaa omaa puolustuspolitiikkaa. Venäjän kenraali Makarov sanoi suoraan suomalaisille, että Natoon ette liity koska Venäjä ei niin halua ja löi seinälle vanhan tutun Molotov-Ribbentrop-kartan. Putin vielä vahvisti kenraalin puheet sen jälkeen, kun maamme johto alkoi niitä torppaamaan ja pitämään yksittäisen henkilön mielipiteinä. 

Suomen on tehtävä se mikä olisi pitäny tehdä jo 90-luvulla, tai oikeastaan jo vuonna 1949 eli liittyä Natoon. EU:n yhteinen puolustuskehitys on jämähtänyt kuin kärpänen siirappiin valtiojohtajiemme kauniista puheista huolimatta. Sekin olisi loistava askel eteenpäin, kuten myös puolustusliitto pohjoismaiden kanssa. Mutta miksi ihmeessä tyytyä vajaisiin liittosuhteisiin, kun puolet pohjoismaista sekä suuri osa EU:sta kuuluu jo tällä hetkellä Natoon. 

Puheet Suomen puolueettomuudesta ja sen historiallisesta merkityksestä ovat silkkaa roskaa - maamme teki ensimmäisen sotilasliittonsa Saksan kanssa jo perustamisvuonnaan, ja yritti koko maailmansotien välisen ajan saada liittoa aikaan joko Britannian tai Viron sekä muiden Venäjän reunamaiden kanssa. Talvisodan aikana liittoutumista Britannian kanssa pyrittiin saamaan voimakkaasti aikaan, mutta siitä ei tullut yhtään mitään koska maamme kestävyyteen ei uskottu. Talvisodan jälkeen mahdollisuus avautui, mutta Saksa valtasi Norjan. Sen jälkeen oltiin aseveljiä ja hetki jopa liittolaisia Saksan kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen jouduttiin valtiotasolla leikkimään liittoutumattomuutta Neuvostoliiton tyytyväisenä pitämiseksi, mutta samalla koitettiin kaikin keinoin toteuttaa länsi-integraatiota. Ja nyt kun Suomella on viimein mahdollisuus ottaa kauan kaipaamansa askel länteen, ihmiset purnaavat vastaan. On tapahtunut jotain käsittämätöntä - kekkoslainen liturgia puolueettomuudesta on otettu tosissaan, vaikka sen tarkoitus oli vain rauhoitella itänaapuria ja antaa maan poliittiselle johdolle liikkumatilaa. Mutta kekkoslaisen liturgian aika on ohi. Puolueettomuus on menneisyyttä, suomettumisen ajan työkalu, jolla yritettiin estää maan sosialisointi ja muuttuminen kansandemokratiaksi. Sille ei ole enää tässä maassa tarvetta.


4 kommenttia:

Miltton Friidman kirjoitti...

Tässä aikaisempi kirjoitukseni:

USA:n Venäjä-strategia ja Suomen rooli siinä

Ja toinen:

Balkanin eurooppalaistaminen

Tavallaan Venäjän edesottamuksista voi sanoa, että vuoroin vieraissa - vaikka nyt en siis missään tapauksessa symppaakaan Venäjän toimia erilaisten suomalaisten dosenttien ym. tapaan.

EU-vallat ovat olleet aktiivisia Balkanilla, ja liittäneet "Venäjän etupiiriin" kuuluvia maita EU:hun, kuten Bulgarian ja Romanian. Seuraavana vuorossa on "Venäjän pikkuserkku" Serbia.

Samoin USA on ollut aktiivinen Venäjän eteläisissä ympärysvaltioissa - Kazakstan, Uzbekistan, Azerbaidzan, Georgia, Mongolia. USA:laiset yhtiöt ovat toteuttaneet mm. mittavia infra-hankkeita em. maissa. Merkittävä osuus on tietty myös öljyllä, mm. Kaukasuksen öljykentät.

Panokset ovat koventuneet myös Suomessa. Mainitsit mm. Makarovin. USA taas varustelee suurlähetystöään Helsingin kaivopuistossa kovaa vauhtia, ilmeisesti vakoiluteknologialla.

Esität tavallaan Venäjän aggressorina, mutta kyllä USA:lla ja EU:lla on ihan samanlaiset elkeet nähtävissä.

Tietty toivon, että USA ja EU voittavat, koska länsimainen kapitalismi.

Miltton Friidman kirjoitti...

Esitin tuossa ensimmäisessä tekstissä, että NATOon kuuluminen lienee välttämättömyys, koska keskeisimpiin suomalaisiin asejärjestelmiin täydennysammuksia löytyy vain NATO-maiden varastoista Euroopasta.

Siis Hornetin Sidewinder-ohjukset, MRLS-tykistöraketit ja Leopardien 120 mm pst-ammukset.

Jos noita ammuksia pitäisi saada nopeasti, ainoa tapa olisi rahdata niitä Suomeen NATO:n varastoista Euroopasta.

Miltton Friidman kirjoitti...

Toinen mahdollisuus on ostaa niitä varastoon ennakkoon, tai jättää tilaus tehtaalle kun hyökkäyksen uhka on todennäköinen.

Ensimmäinen vaihtoehto kuluttaa rahaa, toinen ei välttämättä takaa ammuksien saatavuutta silloin kun niitä tarvitaan.

Internet Mies kirjoitti...

Kiitos kommentista Miltton, hyviä pointteja.