torstai 7. marraskuuta 2013

Ympäristöongelmat

Olen pitkään välttänyt ympäristöongelmista puhumista, koska en ole missään vaiheessa kokenut omaavani tarpeeksi asiantuntemusta niistä ja sen myötä olen keskittynyt vain talouteen. Ajattelin että voisin kuitenkin viimein sanoa sanasen koskien myös ympäristöä.

Ympäristönsuojelu on noussut viime vuosikymmeninä suureksi puheenaiheeksi yhteiskunnallisessa keskustelussa. On herätty havaitsemaan, että ihmisten toimilla voi olla vakavia seurauksia ympärisömme kannalta. Ympäristöongelmien kirjo on erittäin laaja, aina paikallisista tapauksista globaaleihin kysymyksiin, uhanalaisista eläinlajeista saasteisiin ja resurssien ehtymiseen. Näihin ongelmiin on tarjottu erilaisia ratkaisuja riippuen tarjoajien poliittisista mielipiteistä, mikä ei ole luonnontieteellisen näkökulman kannalta aina läheskään viisasta.

Äärivasemmisto imi vihreät aatteet itseensä jo varhain 80-luvulla, vaikka ironisesti samaan aikaan itäblokin sosialistimaat tekivät historiamme pahimpia ympäristötuhoja rautaesiripun takana. Vastaavasti vapaan markkinatalouden kannattajat tykkäävät muistuttaa Johan Norbergin hengessä, että talouskasvu on tarkoittanut länsimaissa ym. kasvavan talouden alueilla ympäristön puhdistumista. Argumentti on ollut, että talouskasvun myötä ihmisillä on alkanut olla varaa keskittyä puhtaaseen ympäristöön. Totta sinänsä, mutta kuviosta unohtuu miten puhdas ympäristö itse asiassa luotiin kun taloudellinen varallisuus oli rakennettu. Ihmisten vapaalla yhteistyöllä ja vaihdannalla? Ei, vaan kiristyneiden ympäristösäännöksin, lisääntyneen sääntelyn ja valtion intervention voimin. Ei kovin minarkistista.

Ilmastonlämpeneminen oli vuosikaudet itselleni eräänlainen kipupiste. Tiedemyönteisenä ihmisenä olen aina ollut tietoinen asiasta vallitsevasta konsensuksesta tiedeyhteisön keskuudessa, ja libertaarina taas vastaavasti libertaarien suuresta ilmastoskeptismistä ja suorasta salaliittoteoretisoinnista asian tiimoilta. Tämä kahden näkökulman ristiriita on ollut syynä siihen, miksen koskaan ottanut asiaan vakiintunutta mielipidettä. Olen kuitenkin lopulta tullut tulokseen asiasta. Jos en koe omaavani näinkään isoon asiaan riittävää kompetenssia arvioida, onko se totta vai ei, siirryn kannattamaan tiedeyhteisöä. Hiilidioksidivero? Lisää ympäristönsääntelyä? Kyllä kiitos, jos se pelastaa maapallon.

Onneksi kuitenkin on olemassa eräs tekijä, joka on pelastanut ihmiskunnan monelta pahalta - teknologia. Luomamme keksinnöt ovat mahdollistaneet elintasomme huiman nousun, ja nyt keksintömme ovat alkaneet mahdollistaa paremman huolenpidon ympäristöstämme kuitenkaan leikkaamatta elintasoamme mitenkään merkittävästi. Optimistisimmat tutkimuskohteet, kuten fuusioteknologia, toteutuessaan ratkaisisivat käytännössä suurimman osan esimerkiksi energiantuotannon tuomista ongelmista. Uskon että ihmiskunnalla on mahdollista selvitä kohtaamistaan haasteista, mutta se vaatii vielä paljon tekoja. Olen tiedefanina kuitenkin kova optimisti tulevaisuuden suhteen.