torstai 3. lokakuuta 2013

Yhteiskuntarauhan tärkeys

Talouskriisin paheneminen on herättänyt sisäisen sovittellijani. Konsensusta on haukuttu hyvin usein viime vuosina lukuisita eri syistä ja kompromissipolitiikka taas ilkuttu vanhanaikaiseksi suomettumisen reliikiksi. Ymmärrän tätä ajattelutapaa, sillä olen viime vuosina kannattanut sitä itsekin ja ollut erittäin mustavalkoinen sekä tiukan linjan libertaari. Mutta yhden historiamme pahimman talouskriisin keskellä esitän tärkeän kysymyksen - onko meillä siihen varaa?

Työnantajajärjestöt ovat viime aikoina kovasti rummuttaneet palkka-alea ja sisäistä devalvaatiota. Kyllä, Suomen järjestelmässä on kankeuksia ja joillain aloilla on menty vuosia liian suurilla palkoilla, millä on romutettu maan kilpailukykyä. Mutta ongelmia on myös muita ja tämä tuntuu välillä unohtuneen. Esimerkiksi ruotsalaiset ovat onnistuneet jo pelkällä markkinoinnilla menestymään suomalaisia paremmin monilla toimialoilla. Ruotsalaiset saivat pari pykälää alemmat tulokset Pisa-testeistä, ja alkoivat myymään koululaitostaan maailmalla. Suomalaiset taas asettivat työryhmän selvittämään asiaa.

Kaikki ei siis johdu pelkästään korkeasta työn hinnasta. Palkka-ale ei ole edes poliittisesti mitenkään realistinen vaihtoehto, ellei sitten talous kippaa oikein kunnolla ja ammattiliitot niele sen myötä leikkausratkaisua. Toinen vaihtoehto olisi IMF:n holhous, mitä en pidä ollenkaan realistisena skenaariona. Jos haluaa miettiä oikeita, realistisia ratkaisuja, niitä on todellakin haettava muualta kuin palkkojen leikkaamisesta.

Molempien osapuolten on nieltävä kovimmat tavoitteensa ja istuttava yhteisen pöydän ääreen. Tällä on suurempi merkitys mitä monet ymmärtävät, sillä vakaa suomalainen yhteiskunta ja yhteiskuntarauha ovat asioita, joita arvostetaan maailmalla. Niin kauan kuin Suomessa syntyy päätöksiä eikä riidellä, Suomea pidetään kansainvälisesti vakaava valtiona ja Suomi saa lainaa ilman korkeita korkoja. Etelä-Euroopan poliittinen sekasotku on hyvä osoitus siitä, mihin yhteiskuntarauhan järkkyminen johtaa.

Nojatuolilibertaareja kyseinen pohdinta ei tietenkään kiinnosta, koska palkkojen on määräydyttävä vapailla markkinoilla ja kaikki muu on sosialismia.