maanantai 23. syyskuuta 2013

Kommunismin paluu Vasemmistoliittoon?

Rehabilitointi tarkoittaa Wikipedian mukaan Neuvostoliitossa syyttömästi teloitettujen arvon palauttamista. Mielestäni nyt on vihdoin aika rehabilitoida sosialismi.
Näin kirjoittaa Vasemmistoliiton äänenkantajassa Kansan Uutisissa puolueen kaupunginhallituksen jäsen Joona Mielunen, paremmin tunnettu Salattujen Elämien näyttelijänä. Kirjoitus julkaistiin myös paperiversiossa.


Haihattelua? Kansan Uutisten kommenttiosastolla ehdotus on otettu innolla vastaan. Asiahan ei ole yllätys kun ottaa huomioon Vasemmistoliiton menneisyyden yhden historian pahimpien diktatuurien juoksupoikana. Suomi elää selvästi vieläkin suomettumisen aikaa, kun Perussuomalaisten natsivainot ovat kuumimmillaan mutta vasen laita jätetään täysin rauhaan. Persujen rasistisiiven valvominen on aivan oikeaa toimintaa, mutta on käsittämätöntä että yhtä paha vitsaus jätetään vartioimatta. Suomen tasavallassa on perinteenä ollut ääriliikkeiden silmällä pitäminen, aina Mäntsälän kapinan kukistamisesta ja radikaalien kommunistien paimentamisesta epävakaalla 30-luvulla.

Miettisen sutkaukset eivät kuitenkaan ole ainutlaatuisia. Myös Paavo Arhinmäki on sanonut olevansa sosialisti. Saman on tehnyt Li Andersson, vaatien koko Euroopan kattavaa sosialistista liittovaltiota. Dan Koivulaakso ja Anna Kontula ovat sanoneet olevansa marxisteja. Tuossa Kontulan linkissä Paavo Arhinmäki muuten sanoo, että ollessaan Vasemmistonuorten johdossa nuorisojärjestö jakeli Kommunistista manifestia ihmisille, ja Li Anderssonin pöydällä on hänen haastattelunsa mukaan Leninin muotokuva. Vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modig on myöntänyt olevansa sosialisti. Tarvitseeko jatkaa?

Miettikääpä, jos Perussuomalaisten kansanedustajat sanoisivat lehtien haastatteluissaan kannattavansa fasismia ja haluavansa Euroopasta fasistista liittovaltiota. Tai että persunuoret jakelevat Mein Kampfia kadulla. Tai että nuorisojärjestön johtajan pöydällä on Hitlerin muotokuva. Kuvittelisin kohtelun olevan "hieman" erilaista.

Lopuksi pieni muistelukuva vasemmiston vanhasta vappumarssista:

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Suomalainen libertarismi, missä menet?

Kokoomusnuorten viimeisimmät kommellukset ovat avanneet kunnon myräkän suomalaisessa keskustelussa. Samalla se on myös peilannut libertarismin nykytilaa ja kehitystä Suomessa, mikä muistuttaa etäisesti Yhdysvaltain tilannetta. Yhdysvalloissa vapaan markkinatalouden kannattaminen on jäänyt pitkälti arvokonservatiivien harteille, mistä on putkahdellut merkkejä täälläkin. Suomen libertaariskene ei alunperin ollut arvokonservatiivinen, mutta vuodesta 2008 ja Halla-ahon noususta asti tilanne on muuttunut täysin. KNL on tästä selvin esimerkki. Arvokonservatismin kannatus on Kokoomusnuorissa vahvempaa mitä muissa puolueissa keskimäärin, Perussuomalaisia ja Kristillisdemokraatteja lukuunottamatta. Puhdasoppista tai radikaalia se ei ole, mutta ei KNL:n talousliberalismikaan, vaan vielä on matkaa minarkiaan. Tässä lisäksi Susanna Kosken "vapaamielistä" (heh, liberaalia) ja jopa positiivista tulkintaa yksilönvapauksista. Kyse on samanlaisesta "vapauden" määrittelystä mitä jokainen puolue tekee, eli sana pyöritellään vastaamaan omaa ohjelmaa:
- Yksilön valinnanvapaus on perusteltua, kun se ei loukkaa tai vahingoita kenenkään toisen vapautta. Jos samaa sukupuolta oleville pareille sallitaan perheen ulkopuolinen adoptio, se saattaa heikentää heteroparien adoptiomahdollisuuksia. Näin on käynyt esimerkiksi Ruotsissa, Koski sanoo.
Tämä ei kuitenkaan ole KNL:n suurin ongelma, vaan lähes assburger-tasoinen imagonhallinta. Viime vuosi on ollut seilaamista kohusta toiseen, äärimmäisimpänä esimerkkinä Schubakin "heikoin aines"-sanavalinta. Pöyristyttävintä on, että KNL:n jäsenistö ihmettelee tosissaan miksi heitä haukutaan äärioikeistolaisiksi ja natseiksi. Lukekaa vähän mitä suustanne päästätte! Kyllä, Hitler harjoitti vasemmistolaista talouspolitiikkaa, mutta luuletteko todella että keskiverto suomalainen on perillä tästä? Ehkä Kokoomusnuoret ajattelevat, että kaikki julkisuus on hyväksi, mutta olen eri mieltä. Mitä tällä hetkellä on tapahtunut, on ihmisten mieliin piirtynyt kuva libertaareista keskisormea näyttävistä rikkaiden penikoista. Siteeraan itseäni parempia kirjoittajia:
Kokoomusnuorten "yksityistäisin kaiken" -karikatyyrilibertarismi sopii kieltämättä suomalaisen libertarismin yleiseen julkisuuslinjaan, joka on lähinnä Achewoodin Lyle, mutta se tekee minkäänlaisen liberaalin politiikan toteuttamisen Suomessa vielä entistäkin mahdottomammaksi, mikä on toki jo saavutus itsessään. Olen itse melko vakuuttunut siitä että heidän kuvailemaan uhriutumismentaliteettia on joissakin tapauksissa olemassa, mutta kaikkien rakenteellisten tekijöiden hylkääminen ja koko yhteiskunnan ongelmien sälyttäminen laiskuuden ja sosialismin niskaan on puhtaassa idioottimaisuudessaan yhtä kaistapäistä kuin pahimmat Magneettimedian salaliittoteoriat. Kirjoittajien ylenkatsova ja tuomitseva asenne esimerkiksi mielenterveysongelmiin kertoo joko sosiopatiaa hipovasta kyvyttömyydestä alkeelliseenkaan empatiaan, tai vielä pelottavammasta kyvystä kytkeä empatiakyky kokonaan pois päältä omien tarkoitustensa ajamiseksi.
Pitäisikö tässä sittenkin ruveta sosialidemokraatiksi? Heillä sentään on järkeviä valtiontalouden tasapainottajia riveissään.