sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pragmatisoituminen

Olen viimeisen vuoden aikana muuttanut mielipiteitäni suuresti. Olen aina suhtautunut suopeasti kompromissiratkaisuihin, enkä ole ikinä ymmärtänyt kovimpien libertaarien ehdottomuutta. Idealististen ratkaisumallien pohtimisen suhteen olen kuitenkin kokenut suurta kyllästymistä. Miksi käyttää aikaa teoreettisten yhteiskuntamallien miettimiseen, kun käytännön työ tapahtuu paljon maltillisempien ongelmien kanssa painiessa? Samaan aikaan kun nojatuolifilosofit pohtivat keskenään valtiottoman markkinatalouden ja minarkian paremmuutta, päättävissä pöydissä puhutaan asuntolainan korkovähennyksien supistamisesta ja osinkotulojen verotuksen kiristämisestä. Jälkimmäisiä aiheita pidän nykyään henkilökohtaisesti paljon mielenkiintoisimpina.

Bloggaustahti on osittain heijastanut tätä "kyllästymistä" idealismiin. Kehitysriihenkin päätöksiin on vaikea vaikuttaa, mutta omaan elämään sen sijaan se on paljon helpompaa. Veronvähennysjärjestelmään tutustuminen näkyy paljon selvemmin omassa kukkarossa mitä Hayekin tuotantokolmioiden tutkiminen. Pohdin näitä asioita nykyään paljon mieluummin mitä heterodoksisten talousteorioiden yksityiskohtia. Myös käsitykseni siitä, että talousasiat ovat paljon kiinnostavampia mitä arvoliberaliit pohdinnat, on vahvistunut.

Kovimmat puristit rapakon takana ovat valmiita haukkumaan kompromissien hyväksyjiä statisteiksi, etatisteiksi, sosialisteiksi ja kommunisteiksi. No, sanotaanko näin, että olen varsin tyytyväinen "kommunistina" olemiseen.