sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Nato?

Makarovin ja Putinin kesäisten viestien ja Dosentti Bäckmanin viime aikaisten toilailujen myötä olen alkanut vakavasti miettiä ulkopoliittisia kantojani. Ennen olin monta vuotta hyvin Natovastainen ja tuin puolueettomuutta. Nyt en ole enää varma.

Venäjä on ollut Suomelle sotilaallinen uhka jo yli tuhat vuotta, lukuunottamatta välillä vallinneita rauhan hetkiä. Mutta aina uudelleen Venäjä on harjoittanut Suomea kohtaan sitä politiikkaa, mitä se on harjoittanut kaikkia muitakin kohtaan - suurvaltapolitiikkaa. Monet suomalaiset kuvittelevat tämän kaiken loppuneen jatkosotaan, Kekkoseen ja viimeistään 90-lukuun. Kesällä tuodut terveiset itse Putinilta kenraali Makarovin kautta ovat märkä rätti vasten tätä luuloa. Venäjän mielestä Suomi on osa Venäjän etupiiriä, yhdessä Baltian kanssa. Varsin huolestuttavaa puhetta maalta, joka investoi miljardeja uusiin asevoimiin, jolla on lähes monopoli Suomen energiasta, joka on viime vuosina kovasti painostanut naapureitaan ja joka haikailee suurvalta-asemaansa takaisin.

Pidän puolueettomuutta ja sotilaallista liittoutumattomuutta ihanteena, mutten ole enää varma onko se hyvä valinta Suomelle. Sosiaalivaltiossa poliitikot ovat korruptoitavissa, minkä suomettumisen aika osoitti hyvin. Minimivaltiossa tai Sveitsin kaltaisessa sekataloudessa puolueettomuus on toimiva ratkaisu, koska ulkovalloilla on pienemmät mahdollisuudet vaikuttaa maahan. Lisäksi Sveitsillä on maantiede etunaan, Suomella ei. Mielestäni suomalaisten on hylättävä typerä Natokammonsa ja alettava pohtia asioita realistisesti. Kyllä, Nato tekee kaikkea typerää ja on tehnyt ihmisoikeusrikoksia, mutta jos vaihtoehtona on vielä suurempi paha, niin minä olen valmis valitsemaan sen pienemmän.



Suosittelen lukemaan nämä kirjoitukset, jos aihe kiinnostaa. Kirjoittajat ovat käsitelleet aihetta kattavammin mitä allekirjoittanut.

Michael Halila:
Makarov ohimolla
Venäjä nousee, Suomi nukkuu
NATO teoriassa ja käytännössä
Desantti Kremlin asialla

Jukka Aakula:
Perinteisen Venäjä-kuvan vahvuus ja heikkous
Venäjän uusi imperiumi
Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin?

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Metallica ja liberalismi

Vuonna 1993 Rolling Stone-lehti kysyi James Hetfieldiltä, näkeekö hän itsensä "libertarianina", tässä vastaus:
""Don't Tread on Me" was quotes from military people back in the Revolutionary War. I didn't come up with too much of the shit on my own. It's about a flag, a snake and a symbol. There's nothing wrong with being proud of where you're from. There's some patriotism in there, yeah... I'm pretty conservative on a lot of things. This new tax thing doesn't make sense to me. I don't know what the goal is. The middle-class people really suffer for it."
Metallica on varmasti tunnetuin metalliyhtye kautta aikojen. Bändin jäsenet ovat usein kieltäytyneet antamasta suoria poliittisia kommentteja, ja päättäneet keskittyä itse musiikkiin. Varsinkin bändin keulahahmo Hetfield on vastustanut julkisuuden käyttämistä suorien mielipiteiden levittämisessä. Silti, bändin ydinryhmästä eli Hetfieldistä ja Lars Ulrichista on tihkunut ajan saatossa tietoa heidän yhteiskunnallisista mielipiteistään. Molempien syntyhistoriat kertovat paljon - Hetfield on syntyperäinen amerikkalainen ja Ulrich taas Yhdysvaltoihin muuttanut tanskalainen. Tämä näkyi myös Some kind of monster-dokumentissa. Kun Hetfield kävi vieroitushoidossa alkoholin vuoksi, hän sanoi että tarvitsee vapaa-aikaa uuden levyn nauhoittamisesta. Ulrich oli sitä mieltä, että Metallica on demokraattinen kokonaisuus, jossa enemmistö päättää miten paljon aikaa kukin käyttää levyn tekemiseen. James Hetfield oli eri mieltä, ja sanoi Metallican olevan hänen mielestään kokoelma yksilöitä, joiden ei pidä uhrata itseään ruokkiakseen "this entity called Metallica". Ulrichin tanskalaiset arvot heijastuvat myös hänen kehuessaan aikanaan Clintonia.


Libertaarit ovat aina vastustaneet sotaa, toisin kuin Reaganilaiset. Reaganilaisten sekä neokonservatiivien dominoivan aseman vuoksi monet ovat saaneet käsityksen, että libertaaritkin olisivat sodan kannalla. Tämä on väärä käsitys, sillä jopa niin tunnetut liberaalit kuten Milton Friedman ovat vastustaneet sotimista koko uransa ajan. Friedmankin piti suurimpana saavutuksenaan asevelvollisuuden poistamista Yhdysvalloista, ja vastusti Irakin sotaa viimeisinä vuosinaan toisin kuin esimerkiksi Naomi Klein on ahkerasti väittänyt. Sodanvastaisuus on aina ollut kanatavana teemana myös Metallican musiikissa. Kappaleet kuten Disposable Heroes ja One ovat selvin osoitus tästä. Metallica on tehnyt myös monta yksilönvapaudesta kertovaa kappaletta, selvimpinä esimerkkeinä The Unforgiven ja Escape. Tässä kertosäe jälkimmäisestä:
Out for my own, out to be free
One with my mind, they just can't see
No need to hear things that they say
Life's for my own to live my own way
Lopuksi vielä linkkejä liittyen aiheeseen:
Metallica - The Anti-War, Anti-State, Pro-Liberty Metal Band?
Rightwinger American Patriot James Hetfield
Heavy Metal - klassisen musiikin individualistinen haara

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

EU: Nettiin vain omalla nimellä ja valokuvalla?


EU-komission Clean IT -hanke suosittelee melkoisen kiistanalaisia muutoksia netin käyttöön Euroopassa. Hanke kehottaa harkitsemaan, että esimerkiksi nettipalveluissa saisi esiintyä vain omalla nimellään ja omalla valokuvallaan. Tavoitteena on estää terrorismia.
Mitä luultavimmin hanke torpataan, mutta ei tällaisten ajatusten esiintuonti nosta hymyä huulille. Siis oikeasti, terrorismin vastustamista?
Jopa käyttöjärjestelmiin rakennettavaa pakollista nettiseurantaa harkitaan. Jos tällaista mahdollisuutta ei käyttöjärjestelmässä olisi, sitä ei saisi myydä EU-alueella.


torstai 4. lokakuuta 2012

Musiikkikatsaus

Syksyn tultua musiikin kuunteleminen on vähentynyt arjen kiireiden vuoksi, muttei silti ole loppunut kokonaan. Kesällä suuri osa ajasta tuli kuunneltua hip hoppia varsinkin Spotifystä, etenkin artisteja kuten Jedi Mind Tricks, Necro ja suuri liuta satunnaisia indie-räppäreitä(Blockhead, Black Milk, Dj Shadow jne.). Myös Memphis-skene on ollut kuuntelussa, ei pelkästään suomalaiset edustajat Eevil Stöö ja Dj Kridlokk vaan myös se alkuperäinen suttusoundinen sekoilu 90-luvun Tennesseestä. Tässä Tommy Wright III:sta:


Grindcore on myös palannut kuunteluun. Napalm Deathin Scumia tuli pyöriteltyä kesällä, mutta viime aikoina From Enslavement to Obliteration on noussut suosikkilevyksi. Metallisempi tuotanto on näistä valinnoista kärsinyt, ja alkusyksyllä tuli kuunneltua myös punkkia jonkun verran, lähinnä hooceeta. Napalm Death on silti ollut hallitseva ykkönen kesästä asti. Mikä voi olla parempaa musiikissa kuin blast beat?