keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Levyarvostelu: Rush - Clockwork Angels

Rush on kanadalainen pitkän linjan rock-bändi, jonka ura alkoi vuonna -68 ja on kestänyt lähes 45 vuotta. Bändi on tullut tunnetuksi progressiivisen rock-musiikin sekä heavy metallin edelläkävijänä, ja etenkin jäsenten soittotaituruus on niittänyt mainetta maailmalla. Rushin kulta-aikana pidetään rumpali Neil Peartin liittymisen ja 80-luvun alun välistä progehtavaa aikaa, jolloin bändi julkaisi suosituimman albuminsa. Myöhemmin bändi sirtyi kokeiluihin mm. syntetisaattorien parissa. Vuosituhannen taitteessaa bändi piti pienen tauon, mutta palasi takaisin kiertämään ja tekemään musiikkia. Vuonna 2007 ilmestyi Snakes & Arrows, ja 12.6.2012 varsin mainio Clockwork Angels.



Rushin mielenkiintoisin puoli löytyy virtuoosimaisesta soitosta huolimatta kuitenkin lyriikoista. Bändin sanoittaja-rumpali Neil Peart lueskeli alkuaikoina innokkaasti Ayn Randia, ja ammensi objektivismia sanoituksiinsa etenkin ensimmäisillä levyillä Fly by Night, 2112, A Farewell to Kings, Hemispheres ja Moving Pictures. Tuoreessa haastattelussa mies kuvailee itseään sanamuodolla "bleeding-heart-libertarian", eikä pidä enää Ayn Randia samanlaisena johtotähtenä mitä ennen.
For me, it was an affirmation that it's all right to totally believe in something and live for it and not compromise. It was a simple as that. On that 2112 album, again, I was in my early twenties. I was a kid. Now I call myself a bleeding heart libertarian. Because I do believe in the principles of Libertarianism as an ideal – because I'm an idealist. Paul Theroux's definition of a cynic is a disappointed idealist. So as you go through past your twenties, your idealism is going to be disappointed many many times. And so, I've brought my view and also – I've just realized this – Libertarianism as I understood it was very good and pure and we're all going to be successful and generous to the less fortunate and it was, to me, not dark or cynical. But then I soon saw, of course, the way that it gets twisted by the flaws of humanity. And that's when I evolve now into . . . a bleeding heart Libertarian. That'll do.
Clockwork Angels on varsin Rushmainen levy, ja muistuttaa selvästi bändin 70-luvun progetuotantoa. Hard rock paistaa läpi etenkin kappaleissa Caravan, The Anarchist ja Headlong Flight. Eeppisempi nimikkokappale on sijoitettua sopivasti heti ennakkojulkaistujen singlejen perään, jotka avaavat levyn bändiä seuranneelle fanille helposti. Mielenkiintoisin kappale on kuitenkin The Wreckers popimmalla otteella ja tarttuvalla kertosäkeellä. Biisi muistuttaa Rushista löytyvästä "kevyemmästä" puolesta, nousten ehkä jopa levyn parhaimmaksi. Albumi päättyy BU2B2:n jousiosuuksiin, Wish Them Wellin positiiviseen sanomaan ja The Gardenin liki seitsenminuuttiseen akustiseen kitaraan. Sanoituksellien teemalevyn tarina seuraa kappaleiden mukana, kuitenkin varsin löyhästi toisiinsa sidottuina osina. Peartin mukaan tarinan pitäisi edustaa steampunkia, mutta tämän puolen esiintuominen ilmeisesti jää hänen ystävälleen Kevin J. Andersonille, joka aikoo kirjoittaa albumin pohjalta kirjan. Kuitenkin, Clockwork Angels on varsin edustavaa Rushia, ei mitään maailmaa mullistavaa, muttei mitään huonoakaan. 3/5.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Sarjakuvat, osa 4







Blogger jättää jostain syystä turhan välin kahden ylimmäisen stripin väliin, mutta turha kait se on ilmaisesta valittaa.