maanantai 30. tammikuuta 2012

Takkiraudan väärät oletukset

Takkirauta julkaisi vasta kirjoituksen, joka käsittelee hänen paljon hehkuttamaansa säätöteoriaa(control theory). Esitin hänelle kommenttiosiossa muutaman kysymyksen kirjoituksessa sekä kommenteissa viliseviin oletuksiin ja väittämiin, ja sain kuin sainkin niihin ihan pätevät vastaukset. Ne eivät täysin tyydyttäneet minua, joten esitän muutaman sanasen. En kritisoi tässä tekstissä ollenkaan säätöteorian soveltamista taloustieteeseen, Takkiraudan historiankäsitystä "uusliberalismista" tai keynesiläistä talousteoriaa. Sen sijaan haluan puuttua etenkin Takkiraudan käsitykseen itävaltalaisesta taloustieteestä. Vastaus toiseen kysymykseeni kuvaa Takkiraudan virhekäsitystä itävaltalaisen taloustieteen sovelluksesta käytännön politiikassa:

B) Miksi rinnastat itävaltalaisen talustieteen valtavirtataloustieteeseen?

Takkirauta: Siksi, että itävaltalaisella taloustieteellä on suhteettoman suuri painoarvo sen todelliseen kannatukseen nähden päättäjien keskuudessa.


Päättäjät eivät kannata itävaltalaista taloustiedettä. Itävaltalaiset inhoavat Reagania ja Friedmania(omasta mielestäni perusteettomasti jälkimmäistä kohtaan), joiden politiikka oli enemmän soveltamisen alla. Jos itävaltalaista taloustiedettä olisi sovellettu ollenkaan, Mises Instituutti hyppisi riemusta paraikaa. Etenkin ABCT on ignorattu täysin politiikkojen ja valtavirran toimesta.

Mutta huonokin mallinnus on parempi kuin kaiken mallinnuksen heittäminen romukoppaan ja toimiminen täysin ideologia- tai voodoo-pohjalta. Itävaltalaista taloustiedettä ei turhaan kutsuta "voodoo-ekonomiaksi", sillä se ei pohjaudu millekään konkreettisille tosiasioille eikä kokemukselle.

"Voodoo economics" oli George Bush vanhemman(republikaani) keksimä termi Reaganin supply side-taloustieteelle, eikä sitä ole ikinä käytetty kuvaamaan itävaltalaista taloustiedettä.

On totta, että perinteinen taloustiede on kohdannut ongelmia. Mutta Friedmanin, Reaganin ja Chicagon poikien uusliberalistinen taloustiede on kohdannut vielä pahempia ongelmia - ja aikaansaanut katastrofin joka ainoassa paikassa, jossa sitä on sovellettu käytäntöön.

Friedman, Reagan ja "Chigagon pojat" eivät olleet itävaltalaisia vaan supply side-taloustieteilijöitä, monetaristeja sekä muita valtavirran taloustieteilijöitä. Vaikka analyysi "uusliberaalin" politiikan vaikutuksista oletettaisiin oikeaksi, tämä on aivan selvää valehtelua tai sitten Takkirauta ei ymmärrä itävaltalaisen koulukunnan sekä valtavirran taloustieteen eroista yhtään mitään.

Uusliberalistinen taloustiede on ajanut todella pahasti karille. Tulokset eivät kertakaikkiaan ole olleet luvattuja, vaan se on varma tie plutokratiaan. Kun pääomatulojen ja rikkaiden verotus on kevyttä, johtaa se keinotteluun investointien sijaan, talouden ylikuumenemiseen, oskillaatioihin - ja lopulta katastrofeihin.

Vetämällä ensin aasinsillan itävaltalaisten ja supply side-taloustieteen välille, Takkirauta vetää aasinsillan supply side-taloustieteen ja uusliberalismin välille, josta hän vetää lopuksi aasinsillan uusliberalismin ja "tulosten", eli viime vuosikymmenten historian välille. Tämä on puhdasta valehtelua itävaltalaisesta koulukunnasta, tai sitten Takkirauta ei ymmärrä itävaltalaisesta koulukunnasta mitään. Voisin itse samanlaisella päättelyketjulla saada Takkiraudasta rasistisen kommunistin.

Tiedämme nyt paljon enemmän kuin itävaltalaiset taloustieteilijät vaikuttivat ja kun voodoo-ekonomia esiteltiin.

Itävaltalaiset vaikuttivat valtavirtataloustieteeseen viimeksi 1900-luvun alkupuolella tuoden mm. rajahyödyn ja talouslaskun ongelman taloustieteeseen, eikä itävaltalaisten selittämää markkinataloutta ole sovellettu puhtaana missään. Takkirauta yhdistää taas itävaltalaisuuden väärin supply side-taloustieteeseen ja monetarismiin.

Kommentti: Itävaltainen taloustiede sen sijaan kutsuu lähestymistapaansa prakseologiaksi (ihmisen toiminnan logiikaksi).

Takkiraudan vastaus: Ikävä kyllä ihminen ei kertakaikkiaan toimi sillä tavoin kuin mitä itävaltalaiset esittävät. Tähän mennessä kaikkein paras esitys ihmisen käyttäytymisestä ja psykologiasta tulee norjalaisamerikkalaiselta Thorstein Vebleniltä. Ihminen ei ole rationaalinen eikä järkevä olento eikä ajattele omaa intressiään - vain syvästä autismista kärsivät ovat sellaisia.


Tämä kappale osoittaa että Takkirauta ei tiedä itävaltalaisesta taloustieteestä juuri mitään. Itävaltalainen "ihminen toimii"-aksiooma luo pohjan, jonka päälle rakennetaan loogisella päättelyllä mikroteoria. Oli metodin järkevyydestä mitä mieltä hyvänsä, tämän aksiooman päälle rakennettu mikroteoria on pääpiirteittäin yhtenäinen niin valtavirran kuin keynesiläisen mikroteorian kanssa. Takkirauta ymmärtää aksiooman joko väärin, ei tiedä siitä mitään tai sitten ei tunne valtavirran mikroteoriaa.

Inflaatio on keino alentaa palkkoja ja palkkakustannuksia tuhoamatta yhteiskuntaa ja aiheuttamatta massatyöttömyyttä. Milton Friedman sai talous-nobelinsa juuri NAIRU-käsitteen keksimisestä ja mallintamisesta.

Mielenkiintoista, että tässä kohti Takkirauta ei totea Friedmanin olevan itävaltalainen. Voi myös olla, että Takkirauta ei tiedä että NAIRU:n kaltaiset teoriat eivät kuulu itävaltalaiseen koulukuntaan.

Ruukinmatruuna käytti aikoinaan termodynamiikkaa talouden mallinnuksessa. Kävi ilmi, että ruukinmatruuna ei ole ainoa, joka niin on tehnyt - ja toiset ovat havainneet täsmälleen saman ilmiön; Wikipediasta löytyi hakusana Thermoeconomics.

Wikipedian mukaan thermoeconomics on heterodoksinen taloustieteen koulukunta, aivan kuten itävaltalainen taloustiedekin, ja vaikuttaa jopa itävaltalaista reilusti pienemmältä. Tämä ei mielestäni osoita mitenkään, että taloustieteilijät olisivat "ymmärtäneet" säätöteorian merkittävyyden taloustieteessä.

Takkiraudan väittämät säätöteorian soveltamisesta ovat paikoin ristiriitaisia, välillä hän sanoo sen kuuluvan taloustieteeseen ja välillä ei. Takkiraudan mukaan mm. Robert Lucas olisi ollut ensimmäisiä säätöteorian merkityksen ymmärtäjiä, mutta itse en ole löytänyt tai kuullut mitään sen kaltaista Lucasilta, joka on ensisijaisesti tunnettu rationaalisten odotusten tuomisesta valtavirtataloustieteeseen. Jos Lucas toi säätöteorian taloustieteeseen, hän osasi tehdä sen todella salassa. Takkiraudan antama linkin sisältö oli myös mitä oli, sillä suurin osa suorasta säätöteorian soveltamisesta taloustieteeseen on ajallisesti hajanaista ja sitä on varsin vähän verrattuna Takkiraudan viittaamaan "mullistavan sovelluksen" määrään. Kyseinen linkki oli vastaus kysymykseeni ketkä taloustieteilijät käyttävät prosessitekniikan termistöä, ja linkistä päätellen ei juuri kukaan. Takkiraudan vastaus kysymykseeni positiivisesta takaisinkytkennästä oli kuitenkin taattua Ironmistress-tasoa:

G) Ketkä taloustieteilijät ovat todenneet, että talouskasvu luo talouteen positiivisen takaisinkytkennän?

Takkirauta: Kyseessä on truismi. Ks. Wikipedia-artikkeli aiheesta.


Olen varsin avomielinen eri talousteorioiden suhteen. Takkiraudan hehkuttama säätöteoria saattaa toimia, en osaa sanoa sitä sillä en ole perehtynyt koko asiaan tarkemmin. Näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että se ei ole niin laajasti sovellettuna taloustieteessä mitä Takkirauta antaa ymmärtää. Kuitenkin, kaikista naurettavinta  on Takkiraudan yritys tyrmätä itävaltalainen taloustiede julistamalla se yksinkertaisesti epätieteellisiksi. Itävaltalaiset ovat kirjoittaneet laajasti matematiikan ja empirismin käyttämisen olevan hyödytöntä taloustieteissä, eikä tuota kritiikkiä kumota vastaamalla suoraan "olette epätieteellisiä". Se vaatii filosofista keskustelua metodologiasta sekä epistemologiasta. Käsittääkseni Takkirauta on perehtynyt filosofiaan, joten en ymmärrä miksei hän sitä tee. Hän ei joko ymmärrä itävaltalaista kritiikkiä luonnontieteiden metodologian soveltamisesta taloustieteeseen, ei ole siitä tietoinen tai hän ei jostain syystä halua tehdä sitä. Itselläni ei riitä perehtyneisyys väitellä prakseologian puolesta tai vastaan, ja epäilen ettei sitä löydy tällä hetkellä keltään suomalaiselta. Tosin tietomäärä Suomen itävaltalaisilla kasvaa koko ajan.

EDIT Lisäys: on joko seinähullu tai itävaltalainen taloustieteilijä. He eivät osaa matematiikkaa, halveksivat sitä eivätkä ymmärrä käsitettä "derivaatta" eivätkä "Cauchyn väliarvolause". 

Tässä Takkirauta on yksinkertaisesti väärässä. Murray Rothbard suoritti ainakin kandin matematiikasta sekä taloustieteestä ja jatkoi taloustieteiden opiskelua tohtorin tasolle asti. Ludwig von Misesin veli oli tunnettu matemaatikko ja hyvin moni moderni itävaltalainen on suorittanut tohtorin paperit taloustieteestä ja pitää professorin virkaa, mikä vaatii erittäin paljon derivointia ja matematiikkaa. Itävaltalaisten kritisointi ad hominemilla ei kumoa itävaltalaisten väitteitä, vaan vaatii metodologista ja epistemologista kritiikkiä.

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Sinivasemmisto vastaan Vihervasemmisto

 Paradoksaalisesti Suomessa "virallisen" vasemmiston kovin vastustaja ei löydy vapaasta markkinataloudesta, vaan "epävirallisesta" kaappivasemmistosta. Tätä tilannetta on vaikea uskoa, sillä se tuntuu jo lähtökohtaisesti aivan hullunkuriselta. Miksi vasemmistolaiset haluaisivat taistella keskenään? "Virallista" vasenta laitaa kutsutaan nykypäivänä vihervasemmistoksi, punavihreydeksi ja arvoliberaaliksi vasemmistoksi. Viimeinen eli "arvoliberaali" antaa jo paljon vihjeitä tästä vasemmiston kahtiajaosta sekä riitaantumisesta. "Epävirallista" vasemmistoa kutsutaan Suomessa kuitenkin konservatismiksi ja... Äärioikeistolaisuudeksi. Kuitenkin molempien vasemmistojen kannattama talouspolitiikka on lähes identtistä(Persut ja Persunuoret). Miksi vihervasemmisto sitten hyökkää niin voimakkaasti sinivasemmistoa vastaan, jos he kannattavat samanlaista talouspolitiikkaa? En tiedä syytä tähän, mutta arvelisin arvoihin liittyvien kysymysten olevan selvästi tärkeämpiä ihmisille mitä talous. Tästä syystä Vasemmistoliitto on ottanut ideologisen toverinsa Perussuomalaiset ykkösvihollisekseen, vaikka samassa hallituksessa he todennäköisesti pääsisivät rakentamaan unelmiensa työläisten talousparatiisia.

 Sen sijaan että vasemmistolaiset tekisivät yhteistyötä, he ovat päättäneet taistella verissäpäin sellaisista asioista kuin maahanmuutosta ja ihmisten avioitumisesta. Tilanne ei ole sinänsä uusi, sillä 30-luvun Saksassa natsit ja kommunistit olivat pahimpia verivihollisia. Syy? Sama kohderyhmä. Talouslinjaukset olisivat varsin yhtenäiset, ja puolueet kilpailivat työläisten äänistä mm. arvokysymyksillä. Nykytilanne on laimenettu versio noista ajoista, sillä kumpikaan osapuoli ei halua uunittaa juutalaisia tai kansallistaa kaikkea yksityisomaisuutta. Liberaalien tilanne on ollut samanlainen vuodesta toiseen - pyöritellä hämmentyneenä päätään katsellessaan tätä taistelua.

Etenkin Hommaforumin antikommunistinen retoriikka yhdistettynä Arhinmäen talouspolitiikan ylistämiseen on aiheuttanut vuorotellen naurunpuuskia sekä päänsärkyä. Muutamasta liberaalista huolimatta Hommaforum koostuu juuri Perussuomalaisten kohderyhmästä, kansallisvasemmistolaisista. Kaikista sekopäisintä tässä tilanteessa on, että kansallisvasemmistolaiset eivät itse suostu myöntämään tai ymmärtämään sitä. Tässä hommalaisten omia aatoksia, mutta etenkin blogiemäntä Takkiraudan reagointi aiheutti minussa hervotonta naurua. Aateveljen yritettyä valistaa blogiemäntää hänen sinivasemmistolaisuudestaan antoi Takkirauta bannia "henkilökohtaisiin syihin" vedoten. No, ainakin sekä viher- että sinivasemmistolla on yhteinen vihollinen tarkasti tiedossa, vaikka liittoutumista tuskin tulee näköpiiriin.

Sinivasemmistosta olen onnistunut löytämään vain yhden hyvän puolen, ja se on EU:n vastustaminen. Sekään ei oikeastaan ole yhteinen asia, sillä persut vastustavat EU:n liittovaltiokehitystä siitä ainoasta hyvästä syystä, budjettikurista, jonka pystyn Euroopan valtiosta löytämään. Vaikka Hommassa pesii kaikenmaailman perusvasemmistolaisuuden lisäksi pienehköjä ääri-ilmiöitä ja olenpa törmännyt ihan oikeaan natsiinkin siellä, niin poliisin mielestä Homma on rauhallinen paikka.
Tämän foorumin paheksunta on tuskin koskaan perustunut poliisin rikosilmoitusjärjestelmän ilmoituksiin, vaan yleisesti siihen tietoon, että tämä on avoimesti maahanmuuttokriittinen foorumi. Pelkästään jo tämä tieto on herättänyt suvaitsemattomuutta foorumianne kohtaan. Toki viestien seassa on ollut myös aivopieruja, mutta vaikka kuinka tuntisi itsensä pahoinvoivaksi ja ahdistuneeksi foorumin sisällöstä, ei se oikeuta puuttumaan teidän sananvapauteenne, niin kauan kuin se pysyy lain puitteissa.

Tämä Hommaforumin näkymättömyys poliisin tietojärjestelmissä kertoo siitä, että palstanne on hyvin moderoitu ja keskustelijat pysyvät yleensä ruodussa. Etenkin kun keskustelun aiheet ovat yleensä suuria tunteita herättäviä asioita. Oli mielipiteistänne mitä mieltä tahansa, niin yhtä hyvin toimivaan keskustelufoorumiin monilla muilla vastaavilla palveluilla on vielä matkaa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Google vakoilee lisää käyttäjiään


Googlella on alkanut nousta ns. neste päähän ja ihmisistä on heidän mukaansa kerättävä talteen kaikki mitä irti saadaan.
The Web giant announced Tuesday that it plans to follow the activities of users across nearly all of its ubiquitous sites, including YouTube, Gmail and its leading search engine. Google has already been collecting some of this information. But for the first time, it is combining data across its Web sites to stitch together a fuller portrait of users.
Olen jostain syystä varsin immuuni valtion rahallisille typeryyksille, kuten miljardien syytämiselle Kreikkaan, mutta sananvapauteen ja nettiin liittyvät asiat nostavat verenpainetta sitten oikein urakalla.
Google can collect information about users when they activate an Android mobile phone, sign into their accounts online or enter search terms. It can also store cookies on people’s computers to see which Web sites they visit or use its popular maps program to estimate their location.
Niin, on varmaan pirun siistiä kun Google kerää talteen kovalevyille missä kuljet ja mihin aikaan? No, onneksi saamme varsin mahtavat perustelut tälle idiotismille:
Why is Google doing this?: Google says it will be able to do a lot more “cool things” when it combines information across products. There’s “so much more that Google can do to help you” if you share your information with them.
Give me an example.: From Whitten’s blog post: Google will be able to “provide reminders that you’re going to be late for a meeting based on your location, your calendar and an understanding of what traffic is like that day.”
 DDR:kin pystyi tekemään "siistejä juttuja" kansalaisilleen kun se keräsi heistä tietoja. Mutta niinhän ei nykyisin tehdä? Ei Suomessa ole sensuuria! No, vasta valtio pakotti Elisan sensuroimaan The Pirate Bayn, ja poliisin sensuurioikeuksia oltaisiin innolla laajentamassa.
Lain toteuttaneen SDP:n viestintäministeri Susanna Huovisen mielestä "Lapsiporno ei kuulu sananvapauteen" ja hän vakuutti, että estolistat koskevat "vain ja ainoastaan lapsipornoa".
Mutta...
Hänen puoluetoverinsa Matti Ahde on kuitenkin ehdottanut myös nettipokerin sensurointia. SDP on myös vaatinut poliisien soluttautumista nettiyhteisöihin. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan "Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttajavastaista asenneilmastoa. Muun muassa nettirasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä.”
En luota tippaakaan julkiseen valtaan, enkä halua antaa sille mitään välineitä tai keinoja kansalaisten vapana viestinnän ja sananvapauden rajoittamiseen. Michael Hallila kirjoitti varsin hyvin rapakon takana vasta vallinneesta SOPA-lain luomasta kohusta. Suosittelen myös Piraattipuolueen ja Samuli Pahalahden aktiivista seuraamista, jos haluaa pysyä kärryillä länsimaissa etenevästä sensuurista.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Itävaltalaiset vs. muut liberaalit

 Törmäsin jonkun aikaa sitten mielenkiintoiseen, joskin viime vuoden puolella käytyyn keskusteluun Vapausfoorumilla. Vaikka viestit ovat pitkiä suosittelen ainakin itävaltalaisia lukemaan ne läpi, etenkin Sampo Syreenin kritiikin. Keskustelun aiheena oli itävaltalaiset vs. valtavirtaliberaalit ja se rönsyili varsin odotetusti, sillä debattia ei oltu rajoitettu mitenkään vaan väittelyssä puitiin sekä metodologiaa, taloussykliteoriaa että ties mitä. Kyseinen kädenvääntö liberaalien välillä ei ole mitenkään uutta, vaan sitä on käyty jo viimeiset puoli vuosisataa vaihtelevalla voimakkuudella. Itävaltalaiset eroavat jo pelkästään taloustieteessä valtavirrasta pitämällä aksioomasta johdettua logiikkaa ainoana toimivana keinona luoda taloustieteen säännöt, hyläten nykyään varsin laajasti käytetyn empirian, matematiikan ja tilastotieteen. Tämän lisäksi väittelyä käydään itse metodien lisäksi koulukuntien menetelmien luomista tuloksista, etupäässä taloussykliteorian puolelta. Näiden lisäksi olisi olemassa vielä varsin kattavasti väittelyn aihetta historiasta ja etiikasta, mutta jo taloustiede repii liberaaleja varsin kiitettävästi.


Erikoisinta tässä jaossa on, että Atlantin tuolla puolen se on onnistunut repimään libertaarit varsin tehokkaasti eri leireihin. Cato ja Mises Instituutti ovat lähes yhtä kylmissä väleissä mitä Yhdysvallat ja Neuvostoliitto aikanaan, mikä on näkynyt myös Ron Paulin saamassa kaksijakoisessa vastaanotossa. Itävaltalaiset varsinkaan eivät voi väittää olevansa syyttömiä vallitsevaan jakoon. Jo Misesin tiukka metodologiansa puolustaminen löi rakoa 1900-luvulla vallinneeseen avoimeen keskusteluun, mutta viimeistään Rothbardin lanseeraama luonnonoikeusteoria ja etiikka sai itävaltalaiset eristäytymään Auburniin. On varsin ironista, että Rothbard itse haukkui randilaisuutta kultiksi, samaan aikaan kun itävaltalaiset eristäytyivät yhä voimallisemmin muusta valtavirrasta. Kaikesta Ron Paulin liberalismille tuomasta markkinoinnista huolimatta pelkään hieman, että hänen menestyksensä valaa aivan uutta itsevarmuutta kovimpiin auburnilaisiin ja rohkaisee porukkaa tiivistymään entisestään leireihinsä.

Suomen tilanne on sen sijaan varsin mielenkiintoinen. Täällä politiikka on ollut enimmäkseen "alitajuisesti" liberaalia aina 70-luvulle asti, jolloin sosiaalivaltio lähti kunnolla paisumaan. "Tietoinen" liberalismin kannatus on ollut kansanjoukoissa varsin pienehköä aina 90-luvulle sekä liberalismin parhaan ystävän, internetin, leviämiseen asti. Suomen skene alkoi kasvamaan 2000-luvulla, mutta on vieläkin varsin pieni. Tästä syystä käytännössä suurin osa aktiivisista liberaaleista on kommunikoinut keskenään netin kautta ja suurimmaksi osaksi porukka on hyvissä väleissä keskenään. Koulukuntarajat ylittäviä yhteisprojekteja on ollut useampia, kuten Vapaasana, Liberalismiwiki, Fi-lib, Liberaalit rp sekä Liberaalimafia. Meillä ei ole samanlaisia railoja liberaalien välillä mitä muualla. Olen samaa mieltä mitä Sampo, meillä on muuhun maailman nähden ainutlaatuinen mahdollisuus yrittää kuroa umpeen näitä riitoja.
"Ja siksi me juuri haluamme vääntää tämän asian selväksi,  vaikka tämä prosessi onkin molemmin puolin varsin kivulias. Kun  itävaltalainen klikki on nyt aiempaa suuremmassa roolissa suomalaisessa  libipiirissä, ja samalla paljon avoimempaa kuin ehkä vaikkapa  auburnilaisten vastaava, uskon että puhun yhteen ääneen Mikon, Tonin ja  muidenkin wanhojen valtavirtalaisten kanssa kun sanon: meillä on tässä  ihan totinen mahdollisuus vähentää sitä kuilua joka muualla on kasvanut  jo lähes ylittämättömäksi, ja sitä kautta tukea niin taloustiedettä kuin  liberaalia aatettakin. Eihän hukata sitä nahisteluun, vaan puhutaan  aiheesta, ja vaikka oltaisiinkin eri mieltä senkin jälkeen, ennemmin  frendataan lisää kavereita "toiselta puolelta" kuin unfrendataan."
Omaa mutinaa aiheesta: Mielestäni tämä kurominen tulisi aloittaa debatoimalla itävaltalaisen koulukunnan kruununjalokivestä, taloussykliteoriasta. Tähän on moniakin syitä - ensinnäkin sykliteoria ei ole niin filosofiapainotteista mitä metodologiakeskustelu vaan sitä liberaaleille rakasta taloustiedettä. Toiseksi nykyinen lama on tuonut ennennäkemätöntä boostia itävaltalaiselle koulukunnalle. Eli jos itävaltalaiset ovat väärässä, kansantajuinen sykliteoria kasvattaa "eristäytyjien" rivejä. Jos taas sykliteoria on oikeassa, se voidaan nostaa yleisliberaaliksi lippulaivaksi. "Nykylaman vuoksi kapitalismi ei toimi" on varmasti monen kuulema mantra, ja väittäisin juuri sykliteorian puutteen vuoksi valtavirta-liberaalien olevan ns. nesteessä kansan syviin riveihin vaikuttamisen kanssa. Monia  on varmasti kiinnostanut syventävän makron opit siinä vaiheessa kun paperitehtaita lyötiin pakettiin!

Tuo Vapausfoorumin ketju oli varsin hyvä pelinavaus tästä debatoinnista. Olin varsin positiivisesti yllättynyt Thomas Taussin ja Oskar Lindmanin kohteliaasta, "Pitkäniemimäisestä" keskustelutyylistä. Kaj Grüssnerin avautumiset sen sijaan saivat aikaan lähinnä päänpyörittelyä. Varsinkin Sampo nosti esiin monia mielenkiintoisia pointteja, kuten itävaltalaisen pääomateorian kritiikkeineen sekä Hayekin ja Misesin jatkuvat muutokset sykliteoriaan, mikä on vaikeuttanut teorian kritisointia. Viisainta olisi mielestäni kerätä listaa tästä valtavirtaliberaalista kritiikistä, jotta siihen voisi perehtyä yhtäaikaa itse sykliteorian kanssa. Itselläni on hyllyssä odottassa lukemista sekä Jesus Huerta de Soton syklijärkäle että Rothbardin Man, Economy and State, ja tarkoituksena olisi myös saada ne luettua joskus. Ehkä joku päivä ABCT saadaan vielä ruodittua läpi.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Ron Paul ja kahdet esivaalit

Samalla kun me haukottelemme omien presidentinvaaliemme kanssa, Yhdysvalloissa on pitkä presidentti-prosessi pyörähtänyt jo käyntiin. Ensimmäiset esivaalit ovat ohi, ja Ron Paul sijoittui Iowassa kolmanneksi sekä New Hampshiressa toiseksi. 21. tammikuuta ovat seuraavat South Carolinan osavaltion vaalit, ja Paul sijoittunee tälläkin kertaa kärkikolmikkoon. Mitt Romney on voittanut molemmat osavaltiot tähän mennessä, ja on erittäin vahvoilla republikaanien presidenttiehdokkaaksi. Kovimpien fanien mielestä Ron Paulilla on mahdollisuus voittaa Romney ja jopa Obama independent-äänien turvin. Voitti Paul tai ei, hänen ajamansa ideat vapaudesta ja markkinataloudesta ovat kuitenkin saaneet kunnolla näkyvyyttä, ja tämän johdosta yhä useampi amerikkalainen tunnustautuu minimivaltion kannattajiksi. Media on vieläkin varsin nihkeä antamaan tasapuolista julkisuutta Paulille:

torstai 5. tammikuuta 2012

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vaihdoin kolmannen kerran blogiotsikkoa. Ensimmäinen nimi oli vuoden 2011 keväällä Henkisiä Patoumia, kesällä se muuttui Konservatiiviseksi Talouspolitiikaksi ja syksyllä takaisin alkuperäiseen. Nimenvaihdoksien syynä voi pitää kirjoitusten aiheita, perustin blogin alunperin purkaakseni lyhyillä satiirisilla viesteillä turhautumistani valtioon. Sen jälkeen yritin rakentaa siltaa konservatiivien välille kirjoittamalla konservatiivinen ja liberaalien yhteisistä asioista. Kyllästyttyäni mm. Homma-foorumin keynesiläisyyteen ja persujen vasemmistolaisuuteen luovutin, vaihdoin takaisin alkuperäiseen nimeen ja siirryin pitkälle tauolle. Talouspolitiikka alkoi kuitenkin taas joulukuussa puristaa otsalohkoa joten päätin palata tutun terapian pariin. Olen kuitenkin ajatellut kirjoittaa lyhyiden turhautumisten sijaan pitempiä artikkeleita liberalismista ja itävaltalaisesta koulukunnasta, joten koin nimen Klassinen liberalismi olevan paras blogille. Antakaa kommenttia nimenvaihdosta, voin peruakin sen.

Vuosi 2011 oli enimmäkseen positiivinen libertarismille/liberalismille. Yhdysvalloissa Ron Paulin presidentinkampanja on kiihdyttänyt vapaan markkinatalouden ja etenkin itävaltalaisen koulukunnan suosion kasvua. Moni ei ymmärrä tätä, sillä kasvu tapahtuu salakavalasti. Iowassa Ron Paulia äänesti noin puolet republikaanien nuorista ja libertaarit videot keräävät miljoonia katsojia Youtubessa(1 ja 2). Markkinatalous on suosittua niiden keskuudessa, jotka tulevaisuudessa tekevät päätökset. Sama ilmiö on toistunut Suomessa, tosin pienemmässä mittakaavassa. Kokoomusnuorissa on lukuisia itävaltalaisia, suuri osa lähempänä kahta kuin kolmeakymmentä. Petri Kajander on saanut käänettyä ja julkaistua itävaltalaisia kirjoja. Mises Instituutin suomenkielinen versio on avattu. Samaan aikaan sosiaalidemokraattiset valtiot ovat kuitenkin ajamassa itseään järkyttäviin velkoihin ja poliitikot tuntuvat vain painavan kaasua demarisoitumisessa. Liberaalit tuskin kerkeävät mukaan vaikuttamaan romahduksen tullessa, mutta ehkä sen jälkeen.

Negatiivistakin kehitystä on tapahtunut intellektuellisella rintamalla. Suomen liberaali blogiskene on lähes kuollut vuoden 2011 aikana muutamasta uudesta kirjoittajasta huolimatta. 2000-luvun aikana tätä virkaa täyttivät fi-lib ja Vapaasana.net, vuosikymmenen lopulla itsenäiset bloggaajat. Pidin laadukkaimpina kirjoittajina Pasi Matilaista ja Lasse Pitkäniemeä, mutta molemmat ovat vähentäneet kirjoittamista radikaalisti. Muutkin, kuten Samuli Pahalahti, Michael Hallila, Pikkupoika ja jopa piraatit ovat joko hiljentyneet tai vaihtaneet kirjoitusaiheita. Varsinkin itävaltalaisten hiljentymisestä on seurannut, että tällä hetkellä "raha on velkaa mutta koroton raha keskuspankinsta on jees"-talousdemokraatit ovat vallaneet internetin ja pitävät käytännössä monopolia rahareformista puhuttaessa. Pidän siis bloggaamista entistäkin tärkeämpänä tällä hetkellä.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Takkirauta, tuloerot ja kulutus

Takkirauta on antanut lisää kirjoitusaiheita. Helsingin yliopistolla lyödään uutta tutkimusta kasaan vanhasta keynesiläisestä väitteestä, että kulutus luo talouskasvua ja tämän vuoksi tuloerot ovat pahoja. Tässä tiivistys:

Rikkaille kertyvä raha ei nimittäin kierry kulutukseen, vaan kasaantuu yhä kasvaviksi sijoituksiksi pahan päivän varalle. Vähän kuin Roope Ankan rahasäiliöön. Samalla tavaroiden ja palveluiden kysyntä vähenee.
Ongelmana kuitenkin on, että kulutus ei luo talouskasvua, vaan investoiminen. Tämä ei ole suoraa kritiikkiä itse artikkeliin, sillä rahan jemmaaminen patjan väliin voi myös olla pois investoinneista kulutuksen lisäksi. Artikkelin sananvalintoja voisi kritisoida varsin raskaasti, sillä se kutsuu patjajemmaamista "sijoitukseksi". Kritisoitava kohde ei siis ole rikkaiden varallisuus sinänsä, vaan se säilöminen ja kierrosta poistaminen. Lisäksi artikkelissa sotketaan kahdenlaiset tuloerot keskenään, eli köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat, sekä köyhät kuin myös rikkaat rikastuvat. Neoklassiset libertaarit saavat tästä jo tarpeeksi materiaalia tutkimuksen kritisoimiseen, kuten oletukseen rikkaiden jemmauksesta(miksi rikkaat eivät muka sijoittaisi rahoja, varsinkin nykyisen kroonisen inflaation aikana?) sekä populistisen tuloero-sanan väärinkäytön myötä, mutta tarkastellaan aihetta myös itävaltalaisesta näkökulmasta.

Perinteisen itävaltalaisen näkökulman mukaan korko määräytyy aikapreferenssin mukaan(tosin mm. Robert Murphy ja Guido Hülsmann ovat esittäneet kritiikkiä). Rahan jemmaaminen taas määräytyy rahan kysynnän mukaan. Näillä kahdella asialla ei ole vaikutusta toisiinsa. Jos henkilö pitää suurta määrää käteistä tyynynsä alla, johtuu se epävarmuudesta tms. tekijästä. Se on pois sekä kulutuksesta että investoinnista, kuten säästötilistä/rahan lainaamisesta korkoa vastaan yrityksille. Käteisessä on vaihtoehtokustannuksena saatu korko, ja fiat-rahaan perustuvassa sekataloudessa inflaatio kasvattaa sitä entisestään tappiolliseksi.


Oletetaan hetkeksi, että Roope Ankka haalii itselleen puolet valuutta-alue X:n rahoista eikä investoi tai kuluta niitä mihinkään säiliöstään. Mitä tapahtuu? Hinnat puolittuvat. Kaikki pääoma(koneet, työvoima jne.) eivät ole muuttuneet mihinkään eivätkä ihmisten aikapreferenssit ole siirtyneet. Rahan "poistaminen kierrosta" esimerkiksi patjan väliin uhkaavan vaaran vuoksi ei muuta taloutta, sillä kiertoon jääneen rahan arvo kasvaa, ts. hinnat laskevat. Raha ei ole yhtä kuin talous. Jonathan M. Finegold Catalain sanoin:
Tuotteden vaihto ja investointi ovat merkittäviä taloudessa, ei raha. Raha on standardi jolla taloudelliset toimijat määrittävät tuotteiden vaihtoarvon, ja on sen vuoksi oleellinen vain vaihdon hetkellä. Rahan säilyttäminen tai käyttäminen joko nostaa tai laskee yhden rahayksikön ostovoimaa, mutta ei vaikuta pääoman liikkeeseen.
Katsokaamme seuraavaksi mitä lisättävää Takkiraudalla on asiaan.
Ja syy on selkeä: kun raha tulee rahan luo, se myös pysyy siellä. Rikkaille kertyvä raha ei nimittäin kierry kulutukseen, vaan kasaantuu yhä kasvaviksi sijoituksiksi ja investoinneiksi - eikä suinkaan tuotantoon tai työpaikkoja luoviin elinkeinoihin, vaan keinotteluun. Yksikään rikas ei ole rikas siksi, että hänellä olisi suuret tulot, vaan siksi, että heillä on pienet menot, joka mahdollistaa rahan kasautumisen. Toinen seikka on se, että kukaan ei ole ikinä rikastunut työtä tekemällä, vaan juurikin keinottelulla, siis pääomatuloilla. Ja kun raha alkaa kertyä, se kertyy vähän niinkuin Roope Ankan rahasäiliöön. Samalla tavaroiden ja palveluiden kysyntä vähenee.
Uusi näkökulma, eli käteisen kasaamisen lisäksi rahalla voidaan keinotella hyödyllisten investointien sijaan. Yllättäen olen osittain samaa mieltä Takkiraudan kanssa. Mm. pankkisektorille on myönnetty valtion(!!) toimesta paljon etuoikeuksia, joiden avulla voidaan repiä rahaa ilman tuottavaa työtä, Yhdysvaltain asuntokupla ja fractional reserve banking ovat varsin hyvinä esimerkkeinä.
Tätä ei yksikään talousteoria ennusta, mutta näin on käynyt kaikkialla, missä uusliberalismin oppeja on noudatettu.
Kuten missä?
Tähän ilmiöön törmättiin Chilessä 1970- ja 1980-luvuilla: rikkaat rikastuivat, keskiluokka köyhtyi ja köyhät kurjistuivat.
No, suurin osa markkinareformeista tehtiin 80-luvun jälkeen, mikä johti Chilen suureen kasvuun ja köyhyyden vähenemiseen. Mutta koska Chilen reformit oli laadittu Chicagolaisten toimesta, niihin jäi odotettu rahasektoria koskeva porsaanreikä.

A major policy objective of the military regime was the liberalization and modernization of the banking sector.[...]Furthermore, between 1973 and 1981 the real volume of total credit to the private sector increased by more than 1,100 percent. [...]As a result, many banks accumulated an unprecedented volume of bad loans, a situation that led to the financial crisis of 1982-83. As a consequence of this crisis, a number of banks went bankrupt during 1983-84
Siistiä, talouskupla! Chicagolaiset möhlivät juuri siellä missä he eniten eroavat itävaltalaisten kanssa, rahateoriassa. Kuplan jälkeen Chilellä on mennyt varsin hyvin, ellei lasketa paljon parjattua Gini-indeksiä. Vuonna -87 köyhyysrajan alla oli 45.1% kansasta ja vuonna 2006 27%.

 Mutta täsmälleen sama on nähty kapitalismin mallimaassa, Yhdysvalloissa. Me kaikki tiedämme, että USA on veloissa korviaan myöten ja vielä pahemmin lirissä kuin Euroopan PIIGS-maat.
Yhdysvallat ei ole mikään kapitalismin mallimaa. Ehkä jo puhe "valtion velkaantumisesta" kertoo tästä.
Yhdysvalloissa on havaittu, että tulonlisäyksien keskittyminen rikkaammille on trendinomaisesti lisännyt köyhien ja keskituloisten kotitalouksien velanottoa. Syy on ollut juuri tämä elinkustannusten nousu. Eniten ovat kallistuneet koulutus ja terveydenhoito; siis välttämättömyyshyödykkeet
Yhdysvaltain yksityinen velkaantuminen on seurausta mm. valtion antamista etuoikeuksista pankkijärjestelmälle, kuten asuntokupla osoitti. Koulutus ja terveydenhuolto ovat Yhdysvalloissa valtion tarjoamia/vahvasti säätelemiä, joten ei ole kovin iso yllätys että ne kallistuvat jatkuvalla syötöllä.
Sitten ihmetellään, miksi Euroopassa ja Yhdysvalloissa syntyvyys on romahtanut ja väestön uusintaminen jää maahanmuuttajien harteille. Mutta eihän näin pitänyt käydä - eikä varsinkaan minkään talousteorian mukaan!
Itävaltalaiset(osa) ovat kauhistelleet syntyvyyden alentumista jo vuosikaudet.
Libertaristien mielestä plutokratia on hyvä idea, kun taas suunnilleen kaikkien muiden mielestä se on ei-toivottava tila. Oma kysymyksensä toki on, onko itävaltalaisen taloustieteen mukaan tavoitetilana plutokratia.
Jos plutokratialla tarkoitetaan poliittisen vallan ostamista niin ei, libertaarit taikka itävaltalaiset eivät kannata plutokratiaa.
Talous käyttäytyy täsmälleen kuten säätöteoria antaa ymmärtää, ja ilman interventiota talous käyttäytyy kuten toisen kertaluvun systeemi, jossa on positiivinen takaisinkytkentä. Eli sama suomeksi: ilman interventioita ja kontrollia talous riistäytyy aina väistämättä käsistä. Aina. Markkinatalous ei ole stabiili eikä itse itsensä vakauttava systeemi, vaan inherentisti epästabiili systeemi. Tästä on sekä reaalimaailmassa että teoreettisessa mallintamisessa riittävästi näyttöä, ettei ruukinmatruuna keskustele asiasta tämän enempää.
Tälle ei löydy reaalimaailmassa eikä teoreettisessa mallintamisessa minkäänlaista näyttöä. On lisäksi täysin tarpeetonta pukea valtavirran taloustieteilijöiden "sekatalous on parasta, markkinoita on säänneltävä"-ajattelu johonkin teekkarijargoniin, sillä ei ole mitään tekemistä itse aiheen kanssa.