torstai 4. elokuuta 2011

Risto Ryti (osa 2/2)

Ministeriytensä jälkeen vuonna 1924 Ryti siirtyi Suomen Pankin johtoon. Vaikka Suomen pankki keskuspankkina on itsessään jo epäliberaali laitos, oli Rytin vankka kultakannan kannattaminen liberaalimpaa kuin vasemmistolaisten puhtaan setelirahan vaatiminen. Astuttuaan virkaan hän arvosteli jälleen edeltäjiensä holtitonta inflaatiopolitiikkaa, ja saikin korjattua asian vuoden -24 loppuun mennessä. Yksi syy kyseisen sosialistisen inflatoinnin vastustamiseen oli, että inflaatiopolitiikan seurauksena lukuisten suomalaisten sukanvarteen laitetut eläkesäästöt katosivat savuna ilmaan. Sodan jälkeen monet Euroopan maat pyrkivät palaamaan kultakantaan, ja Ryti liittyi innokkaana mukaan. Tästä palautumisesta ei tosin pidä vetää liian innokkaita johtopäätöksiä, kuten Murray Rothbard "Mitä valtio on tehnyt rahallemme"-kirjassaan osoitti. Kyse oli lähinnä pseudokultakannasta, jonka puutteet antoivat mahdollisuuden suureen luotonantoon ja talouskuplan syntymiseen.

"Kun kultakanta paremmin kuin muut systeemit on osoittanut voivansa ylläpitää rahaolojen vakavuutta, on siten kaikilla kansoilla yhtälainen intressi kultakannan palauttamiseen."

Risto Ryti

Ryti kirjoitti aiheesta esitelmän "Takaisin kultakantaan". Sen mehevin puoli on ilman muuta hänen nousunsa selkeästi vastustamaan Lord Keynesiä ja tämän ajatuksia paperivaluutan paremmuudesta suhteessa kultakantaan. Lopulta vuonna 1925 Suomi sai kultakannan, Rytin sanoin "maailman parhaan rahajärjestelmän". Vuonna 1929 kuitenkin länsimaiden pankkimaailman erivapauksien tuoma luotonlaajennus iski takaisin pankkikriisin myötä. On kuitenkin Rytin tappioksi myönnettävä, että hän itsekin oli alentamassa Suomen korkoja. Kyseessä oleva korjausliike äityi Yhdysvalloissa kymmenvuotiseksi suureksi lamaksi Hooverin ja Rooseveltin alettua sorkkimaan talouden kanssa. Suomessa ei tällaiseen ryhdytty, vaan Ryti otti käyttöön "tyhjän kukkaron diktatuurin" ja syytti Suomen valtiota holtittomasta tuhlailusta. Rahat käytettiin valtion velkojen maksuun eikä  uuden talouskuplan ruokkimiseen. Suomi nousi erittäin nopeasti kriisistä, ja 30-luku muistetaan täällä elintason kasvuna. FDR:n ja New Dealin Yhdysvalloissa samaa aikaa kutsutaan "menetetyksi vuosikymmeneksi". Ryti totesi myös Suomen 26,5 keskimääräisen veroprosentin olevan aivan liikaa, sillä jopa Ruotsissa se oli vain 12,3. Siinä tavoitetta nykypäiväänkin!


30-luvun kansallissosialismin nousu oksetti Risto Rytiä. Hän näki aivan oikein natsi-Saksan Neuvostoliiton peilikuvana, eikä luottanut Hitleriin edes presidentiksi tultuaan. Ryti oli hyvissä väleissä Yhdysvaltojen ja Britannian pankkimiesten kanssa, ja yritti talvisodan jälkeen saada puolustussopimusta Churchillin kanssa. Yritys kariutui lopulta Norjan valtauksen myötä. Neuvostoliiton uhan ja muiden poliitikkojen painostuksen alla myös Ryti taipui lopulta saksalaissuuntaukseen. Lopulta hän kuitenkin sanoi jatkosodan viimeisinä vuosina Yhdysvaltojen lähettiläälle, ettei ikinä uskonut Saksan voittavan suursotaa mutta lyövän edes Venäjän. Ryti muistetaan parhaiten jatkosodasta, mutta siihen liittyminen saattoi olla hänen uransa suurin virhe.

Erottuaan presidentin virasta Ryti ei suinkaan joutunut heti tyrmään. Oikeudenkäynnistä ei ollut vielä tietoakaan, sillä sota oli yhä käynnissä muualla Euroopassa. Ryti siirtyi viimeisen kerran Suomen pankin johtoon, ja antoi kovaa huutia kommunistien ja keskustan ensimmäiselle irvokkaalle kädenlyönnille. Valtion tuhlaus oli jälleen holtitonta, inflaatio laukkasi eivätkä innokkaat palkkojen korotukset vastanneet talouden kehitystasoa. Mutta nyt oli vuosi -45, ja oli alkanut Uusi aika. Suomea ei johtanut enää oikeisto, Suomea johti vahvaan kommunismiin nojaava vasemmisto. Rytin inflaation vastustaminen ja toimiviksi todetut liberaalit lääkkeet eivät enää kelvanneet kommunisteille.

"Sen sijaan että olisi lähdetty kulkemaan kieltäymysten, kurin ja ponnistusten tietä, kuten oli tehty sodan aikana, valittiinkin lavea ja huoleton tie, jota oli helpompi ja houkuttelevampi kulkea... Hallitus antaa perään uhkauksille, jotta lakkohelvettiä ei päästettäisi irti, mikä kuitenkin merkitsee, että setelikoneiden täytyy käydä täydellä höyryllä. Karuselli on täydessä käynnissä ja arvottomia paperilappuja jaetaan nippuina viikkotileissä."

Risto Ryti

Ryti oli vasta 55-vuotias, eli poliitikoksi vielä varsin nuori. Jos hän olisi parantunut sotastressin tuomista sairauksista, hän olisi hyvin voinut vielä 60-luvun lopulla olla mukana aktiivisesti politiikassa. Sisäpoliittiset syyt ja "kolmen suuren hallituksen" vastaan nouseminen taloudessa olivat mukana vaikuttamassa kun Rytin tuomiota valmisteltiin. Ei ole mikään yhteensattuma, että Uuden ajan ykkösmies Kekkonen oli mukana tehtailemassa syytöksiä sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Suomi menetti paljon tuomitessaan liberaalin Rytin linnaan. Samalla maamme avasi lopullisesti ovet valtion vallan jatkuvalle kasvamiselle ja Neuvostoliiton aatteiden imeytymiselle.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Risto Ryti (osa 1/2)

Toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi äänestettiin useampi vuosi sitten libertaari. Miten niin libertaari?  Toiseksi tuli talonpojan poika Risto Ryti, klassisen liberalismin kannattaja. Vasemmiston aloittaman käsitevaltauksen vuoksi kyseinen aate on nykyään ajettu taiteilemaan lukuisten eri termien kanssa. Libertarismi on näistä tunnetuin, vaikka kantaakin mukanaan "jenkkiläisyyden" leimaa. Kuitenkin, kärjistetysti voidaan todeta toiseksi suurimman suomalaisen olevan libertaari. Tilanne on suorastaan ironinen sosiaalivaltiossamme.




Risto Rytistä ei kansa muista kuin hänen uhrautumisensa jatkosodan aikana, mikä kyllä on ehdoton osoitus miehen isänmaanrakkaudesta ja velvollisuudentunnosta. Hän menetti uhrauksensa vuoksi uransa, terveytensä ja lopulta henkensä. Ryti oli älykäs mies, mikä osoitettiin hänen luotsatessaan Suomea läpi ihmishistorian hirvittävimmän konfliktin, toisen maailmansodan. Moni ei kuitenkaan tiedä, että valtiomiehen ura pääministerinä ja presidenttinä eivät olleet Rytin ainoa saavutus - hänen teki toisen elämäntyönsä taloudessa vuosina 1921-1924 valtiovarainministerinä ja vuosina 1924-39 Suomen Pankin pitkäaikaisimpana johtajana, tuoden Suomelle yhden Euroopan nopeimmasta talouskasvusta. Vielä tätä ennen Ryti toimi kansanedustajana, ja vain  vuonna 1925 hän oli vähällä voittaa Suomen presidentinvaalit, 36-vuotiaana! Ratkaisu jäi kiinni ruotsalaisen kansanpuolueen valitsijamiesten äänistä kolmannella kierroksella. Toisella kierroksella hän oli johdossa. Jo vuonna 1923 oli presidentti Ståhlberg väläytellyt pitävänsä Rytiä sopivana seuraajana itselleen. Ironia kohtaa huippunsa vuonna 1936, kun Rytiä ehdotettiin uudestaan seuraavaksi presidentiksi... Helsingin Sanomien toimesta! Enpä olisi uskonut Pravdalla olevan näin syntisen markkinamyönteisiä luurankoja kaapissaan!

Johtaessaan Suomen taloutta Ryti noudatti liberaalia linjaa miten parhaiten siihen pystyi. Valtiovarainministerinä hän antoi murhaavan arvostelun kolmelle häntä edeltäneelle itsenäisyyden vuoden varainhoidolle. Valtion varoja sijoitettiin vahvasti spekuloiden, ei pelkästään rohkeasti vaan jopa kevytmielisesti. Lisäksi kansalaissotaa rahoitettiin setelipainolla, joka johti odotetusti kansalaisten säästäväisyyttä ja aikapreferenssiä tuhoavaan inflaatioon. Ryti tarttui toimeen, ja valtion varainhoito saavutti tiukan tarkkuudeen, budjetit ja tilinpäätökset valmistuivat ennätysajoissa. Hänen budjettipolitiikkansa oli erittäin tiukkaa, ja kaikki kysymykset sosiaalipolitiikasta maanpuolustukseen piti katsoa ideologiattomasti rahallisten menojen kautta. Maanpuolustuksen osalta tämä oli kuitenkin virhe, kuten kahden vuosikymmenen jälkeen voitiin huomata. Joka tapauksessa, jopa Edwin Linkomies totesi juuri Rytin olleen se henkilö, jonka ansiosta itsenäisen Suomen raha-asiat saatiin järjestykseen ensimmäisten vuosien kaaoksen jälkeen.

tiistai 2. elokuuta 2011

Valtion Uutisten puolueeton katsaus USA:n velkakriisiin

TAUSTA: Talouskriisi ja sotiminen USA:n velkakriisin takana

Yhdysvallat on vienyt nykyiseen velkakriisiin vuoden 2008 talouskriisi ja terrorisminvastainen sota. Ennen nykyistä demokraattihallintoa Yhdysvaltain valtion velkaa lisäsivät erityisesti republikaanipresidentit.

Yhdysvaltain republikaanit syyttävät demokraatteja holtittomiksi velan ottajiksi. Kuitenkin myös republikaanipresidentit ovat lisänneet Yhdysvaltain valtion velkaa kolmen viime vuosikymmenen aikana. 

Republikaani Ronald Reaganin aloittaessa presidenttinä vuonna 1981 Yhdysvaltain valtion velan osuus bruttokansantuotteesta oli runsaat 30 % eli alimmillaan 40 vuoteen. Reaganista alkoi valtion velkaantumisen huima nousu Yhdysvalloissa, minkä pystyi keskeyttämään hetkelliseen laskuun vain demokraattipresidentti Bill Clinton 1990-luvulla.
Sokerina pohjalla:
Yhdysvaltain velkaantumista on lisännyt myös republikaanien haluttomuus korottaa veroja.
Kaikkien länsimaiden velkataso on paisunut 70-luvulta asti räjähdysmäisesti Euroopan rakastamasta kommunismista huolimatta. Syy löytyy velanoton helpottumisesta, kun Bretton Woodsin hajoaminen juuri 70-luvulla katkaisi viimeisen linkin kultakantaan. Pahat republikaanit eivät olleet laskemassa Italialle ja Kreikalle veroja ja ajamassa niitä tätä kautta velkaorjuuteen. Syypää löytyy valtion kanssa naimisissa olevista pankkiireista ja rahanahneista poliitikoista. Helppohan se on porsastella, kun Fiat-rahan ja kassavarantovelvoitteettoman pankkijärjestelmän avulla voi lykätä maksua seuraavan vaalikauden päättäjille!

En sinänsä ole yllättynyt Ylen "uutisen" sisällöstä, toimittajat ovat saaneet kunnon ideologisoimisen kerhosta yliopistoon sekä nykypäivän keynesiläinen taloustiede nyt on mitä on.